Kysymykset ja vastaukset

Lukijan kysymys: Voiko Suomesta löytyneiden kypärän palasten perusteella selvittää rautakautisen kypärän mallia?

Isonkyrön Pukkilan venehaudasta oli löytynyt mm. kypärän palasia. Onko palasten perusteella kyetty selvittämään minkälainen tämä kypärä on ollut? – Lukijan kysymys

Isonkyrön Pukkilan 500–800-luvuille ajoittuva kalmisto löytyi vuonna 1920 rakennustöiden yhteydessä. Useamman vuosisadan käytössä olleesta kalmistosta on tunnistettu myös rikas 700-luvun venepolttohautaus, joka sisälsi muun muassa kattilan, paistihaarukan sekä rikottujen aseiden, suitsien ja valjaiden kappaleita. Tähän hautaukseen yhdistetyt poltetut luut (vain noin sata grammaa) löytyivät kilvenkupuran sisältä ja ne sisältävät useamman vainajan ja koiran luita. Ihmisluut kuuluvat yhdelle alle 16-vuotiaalle sekä yhdelle aikuiselle. (Raninen & Wessman 2015: 267).

Isonkyrön Pukkilan kalmistosta löytynyt fragmentti, jota Alfred Hackman piti vendelkypärän palasena. Kuva: Hackman 1938, tafel 10. Muokkaus: Ulla Moilanen.

Alfred Hackman esitti vuonna 1938 ilmestyneessä teoksessaan Das Brandgräberfeld von Pukkila in Isokyrö, että Pukkilan kalmistosta löytynyt, linnunkuvalla varustettu, esinefragmentti olisi peräisin samantapaisesta kypärästä, joita on löydetty mm. Ruotsin Vendelistä (Hackman 1938: 100). Täyttä varmuutta siitä, että kyseessä olisivat juuri kypärän kappaleet, ei kuitenkaan ole. Marianne Schauman-Lönnqvist on kirjoittanut aiheesta kokoavasti artikkelissaan The West Finnish Warriors and the early Svea Kingship in the Merovingian period (AD 550–800). Hänen mukaansa kiistattomia kypärälöytöjä ei Suomesta ole lainkaan, mutta hän mainitsee Pukkilan mahdollisen kypäränfragmentin lisäksi myös Karjaan Storåkerskullenin kalmistosta löytyneen koristellun, hopeapinnoitteisen kuparilevynpalan, jota Anja Sarvas (1973) on verrannut keskieurooppalaisiin Spangenhelm-kypäriin. Perimätiedon mukaan Liedon Vintalasta olisi 1870-luvulla löytynyt ”platinakruunu”, joka kuitenkin myytiin kultasepälle. Esineestä on säilynyt ainoastaan muistin varassa tehty piirroshahmotelma, jonka perusteella ”kruunua” on arveltu (niin ikään Spangenhelm-kypäriin luettavaksi) Baldenheim-kypäräksi. (Schauman-Lönnqvist 1999: 68-69).

500-700-luvuilla käytettyjä Spangenhelm-tyypin kypäriä näytteillä Wienissä. Karjaan Storåkerskullenin kalmistosta löytynyttä esinefragmenttia on arveltu tällaisen kypärän palaksi, samoin kuin Liedon Vintalasta perimätiedon mukaan löytynyttä ”kruunua”. Kuva: David Monniaux/Wikimedia Commons.

Miksi Suomesta ei sitten ole löytynyt selvemmin tunnistettavia rautakautisia kypäriä? Kypärät ovat voineet rikkoutua tai niitä on voitu tarkoituksella rikkoa, jolloin kalmistoihin on päätynyt ainoastaan pieniä, vaikeasti tunnistettavia palasia. Toinen mahdollisuus on, että metallikypäriä ei tällä alueella juurikaan ole ollut. Esimerkiksi Schauman-Lönnqvistin (1999: 69) mukaan kypärät eivät Suomen alueella olisi olleet päällikkyyden merkkejä samaan tapaan kuin Ruotsissa, jossa 500–700-luvuille ajoittuvia kypäriä on löytynyt eliittiin yhdistetyistä rikkaista venehautauksista muun muassa Vendelistä, Valsgärdestä ja Ultunasta.

Yksi Vendelin venehaudoista löytyneistä kypäristä. Kuva: Historiska Museet/Wikimedia Commons.

Valsgärdestä löytyneitä kypäriä ja niiden rekonstruktioita on esitelty seuraavalla videolla:

Vastaus: FM Ulla Moilanen

———

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Hackman, A. 1938. Das Brandgräberfeld von Pukkila in Isokyrö. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja XLI, Helsinki.

Raninen, S. & Wessman, A. 2015. Rautakausi. Teoksessa: Haggrén, G., Halinen, P., Lavento, M., Raninen, S. & Wessman, A. (toim.) Muinaisuutemme jäljet: 215–365. Gaudeamus Helsinki University Press, Viljandi.

Sarvas, A. 1973. Uurrereunuskoristeinen niitti ja kuhmukoriste. Teoksessa: Sarvas, P. & Siiriäinen, A. (toim.) Honos Ella Kivikoski: 168–175. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, Helsinki.

Schauman-Lönnqvist , M. 1999. The West Finnish warriors and the early Svea kingship in the Merovingian period. In: Dickinson, T. & Griffiths, D. (eds.) The Making of Kingdoms. Anglo-Saxon Studies in Archaeology and History 10. Papers from the 47th Sachsensymposium York, September 1996. Oxbow Books, Exeter.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s