FM Kati Salo väittelee 22.6.2016 Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineesta otsikolla Health in Southern Finland: Bioarchaeological analysis of 555 skeletons excavated from nine cemeteries (11th -19th century AD) (Suomalaisten sairaudet – Tautihistorian tutkimus suomalaisten arkeologisten ihmisluulöytöjen avulla.)
Väitöstutkimuksessa on perehdytty menneiden ihmisten tautihistoriaan Suomessa rautakauden lopulta 1800-luvun alkuun. Salo on tarkastellut erilaisten tautien levinneisyyttä tutkimalla yhteensä 555 vainajan jäännökset yhdeksästä paikasta Etelä-Suomesta: Hollolan Kirkailanmäestä, Mikkelin Tuukkalasta, Turun Julinin tontilta, Pälkäneen rauniokirkolta, Rengon Pyhän Jaakon kirkolta, Lappeenrannan Lappeen kirkolta, Helsingin Senaatintorilta ja Haminan Rjazanin rykmentin hautausmaalta.
Tutkitut hautaukset ajoittuvat 1000-luvulta 1800-luvun alkuun eli aikaan ennen nykyaikaisen lääketieteen kehittymistä. Salon työ onkin ensimmäinen laaja-alainen ihmisluututkimus Suomesta. Tutkimuksen mukaan rannikkokaupunkien asukkaat ovat kuolleet hieman sisämaan asukkaita nuorempina. Tämä saattaa johtua joko kaupunkilaisten huonommasta terveydestä, kaupunkien runsaammasta syntyvyydestä tai luurankojen erilaisesta säilymisestä alueiden välillä. Tulos vahvistaa käsitystä yleiseurooppalaisten varhaisten kaupunkien heikoista terveysoloista myös Suomessa. Aineistosta näkyy myös, että hammassairaudet ovat ajan myötä lisääntyneet Suomessa, aivan kuten kuin muualla Euroopassa. Hammassairauksien lisääntymiseen on vaikuttanut etenkin ravinnon hiilihydraattipitoisuuden lisääntyminen. Iensairauksien lisääntymistä selittää sen sijaan tupakointi, joka yleistyi 1600-luvun puolivälissä.
Tupakka myötävaikuttaa myös monien muiden sairauksien ja lääketieteellisten tilojen (mm. osteoporoosin, nivelrikon ja kasvainten) syntymiseen. Tutkimuksen mukaan tupakoinnin aiheuttamat terveysriskit ovat havaittavissa kaikilta 1600-luvun puolivälin jälkeen käytössä olleilta hautausmailta. Esimerkiksi Turun Julinin tontilta kaivettujen vainajien hampaissa ei havaittu lainkaan liitupiipun polttamiseen viittaavia jälkiä. Hautausmaa olikin käytössä juuri ennen kuin tupakka mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä. Merkkejä liitupiipun polttamisesta löytyi seitsemän Porvoon kirkolle haudatun, kolmen Lappeen kirkolle ja viiden Rengon kirkolle haudatun vainajan hampaista. Rengon kirkolle haudatuista yhdellä oli jopa piippu mukana haudassa.
Tutkittujen vainajien terveydessä havaittiin eroja myös sukupuolten välillä, sillä hammassairaudet olivat yleisempiä naisilla, kun taas luunmurtumat miehillä. Naisten hammasairauksien yleisyys saattaa selittyä useilla raskauksilla ja imetyksellä. Miehillä taas on enemmän vammoja sekä muinaisissa että nykyisissä väestöissä. Yleisimmin luunmurtumat sijaitsivat kylkiluissa.
Kuten oletettiinkin, hammassairaudet, nivelsairaudet ja vammat lisääntyivät kuoliniän nousemisen myötä ja puutostauteja löytyi enemmän lapsina kuolleilta. Huomattava on kuitenkin, että pituudella ei havaittu mitään yhteyttä terveyteen. Mielenkiintoisimmat tulokset tulivat kuitenkin vähemmän arkeologiassa huomiota saaneesta kysymyksestä: Mitkä luustossa olevat sairauksien merkit esiintyvät usein yhdessä samoilla vainajilla? Tämän tutkimuksen mukaan tulehduspesäkkeet leukaluussa esiintyvät usein samoilla henkilöillä, joilla oli nivelrikko selkärangassa. Toinen esimerkki yllättävästä löydöstä oli, että erilaiset vammat esiintyivät usein henkilöillä, joilla oli runsaasti hammaskiveä. Salon mukaan löydöksiä kannattaisikin tutkia sekä arkeologiassa että lääketieteessä, jotta tiedettäisiin onko kyse vain harvinaislaatuisesta sattumasta vai onko näiden tautien välillä jokin sellainen syy-seuraus yhteys, joka voisi selittyä jollakin nykyäänkin sairauksia aiheuttavalla tekijällä.
Väitöstilaisuus 22.6.2016 klo 12 Helsingin yliopiston pienessä juhalasalissa
Väitöskirja on ladattavissa Helsingin yliopiston digitaalisesta Helda-arkistosta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/163042
KALMISTOPIIRI 