FM Ninni Närväinen – Helsingin yliopisto
A. Juséliuksen ja Sigridin elämä
Fritz Arthur Jusélius (1855-1930) oli porilainen, ruotsinkieliseen perheeseen syntynyt, liikemies. Juséliuksen lapsuudenkoti oli perinteisen kauppiastaustainen, mutta hän ulotti omat liiketoimensa mm. puutavarateollisuuteen ja kiinteistöihin. F. A. Jusélius oli naimisissa kolme kertaa, mutta ensimmäinen avioliitto päättyi eroon ja myöhemmät avioliitot puolison kuolemaan. Juséliuksella oli vain yksi imeväisikää vanhemmaksi elänyt lapsi, Sigrid (1887-1898), jonka äiti oli hänen ensimmäinen puolisonsa Blenda (os. Moliis) Jusélius. Kirjeenvaihdosta, päiväkirjoista sekä muusta Juséliuksen jäämistöstä voidaan päätellä, että tytär oli isälleen hyvin tärkeä ja rakas. Sigridin varhaislapsuuden ajan perhe asui Porissa. Juséliusten perhe-elämään tuli särö vuonna 1893, jolloin vanhemmat erosivat ja Sigrid muutti äitinsä kanssa Ruotsiin. Sigridin lapsuutta sivutaan mm. monissa kirjeissä. Säilyneistä aikalaislähteistä välittyy kuva hieman heikkokuntoisesta lapsesta, jota vanhemmat halusivat varjella ja hemmotellakin. Sigridin terveydentilaa kommentoidaan usein ehkä siksi, että Juséliusten ensimmäinen lapsi oli kuollut vain muutaman kuukauden ikäisenä. Isä pysyi tyttärensä elämässä läheisenä vanhempien eron jälkeenkin, vaikka Sigridin asuinpaikaksi vaihtui Ruotsista paluun jälkeen Turku. (Björklund 2011, 2013a: 254-256, 2013b: 295, 300-301).
Sigrid Juséliuksen elämää kuvastaa runsas aineellinen jäämistö. Tytön rekonstruoitu huone, johon voi tutustua Satakunnan museossa, kertoo vauraan säätyläislapsen elämästä. 1800-luvun lopulla vain harvalla suomalaislapsella oli oma lastenhuone täynnä teollisuusvalmisteisia leluja ja lastentarvikkeita. Vauraudesta huolimatta perhettä kohtasi murhe, joka oli yleinen kaikissa yhteiskuntaluokissa reilu sata vuotta sitten: lapsen sairastuminen ja kuolema. Koulusta joululomalla ollut Sigrid sairastui vuonna 1897 tuhkarokkoon, jonka jälkitautina tulleeseen keuhkotuberkuloosiin hän menehtyi 11-vuotiaana kesäkuussa 1898. Helposti leviävä tuberkuloosi ja muut keuhkotaudit olivat yleinen kuolinsyy etenkin asutuskeskuksissa. Perheen historiaa tutkineet ovat yhtä mieltä siitä, että vanhemmat olivat surun murtamia menetettyään tyttärensä. Sigridin kuolemaa seuranneina vuosina F. A. Jusélius toteutti tyttärelleen monumentaalisen leposijan, Juséliuksen mausoleumin, Porin Käppärän hautausmaalle. (Björklund 2013b: 299, 305-307, Heinämies 2001: 2-3, Vuorinen 2002).
Mausoleumi
Jusélius sai idean tyttärelle rakennettavasta mausoleumista ilmeisesti heti tämän kuoleman jälkeen, sillä rakennuksen suunnittelu aloitettiin jo samana kesänä. Arkkitehdiksi Jusélius valitsi suomalaisen Josef Stenbäckin, joka oli tuon ajan tunnetuin kirkkoarkkitehtuurin suunnittelija maassamme. Stenbäckin rakennukset edustavat enimmäkseen uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Juséliuksen mausoleumin tyyli on uusgotiikka ja siihen haettiin vaikutteita mm. Euroopan kirkkoarkkitehtuurista. Rakennustyöt aloitettiin 1899 ja mausoleumi valmistui vuonna 1902. Materiaaleina käytettiin erilaisia ulkomaisia ja paikallisia kivilajeja, mikä osoittautui myöhemmin valtavaksi virheeksi niiden rakennuksiin kelpaamattomien ominaisuuksien takia. Sisätilojen koristelussa gotiikkaan yhdistyy vahvoja kansallisromanttisia elementtejä. Jusélius olisi ilmeisesti halunnut tuottaa ulkomaisia tunnettuja taiteilijoita tekemään sisätilat, mutta Stenbäck piti kotimaisten taiteilijoiden käyttämistä ehdottoman tärkeänä. Lopulta sisätiloista vastaaviksi valikoituivat Pekka Halonen ja Akseli Gallen-Kallela (tuolloin vielä Gallén), joka oli syntyjään porilainen. Heidän tehtävinään oli toteuttaa freskot seiniin ja kattoon sekä muu koristelu. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli myös patsaita ja lasimaalauksia, mutta niiden tilaamisesta luovuttiin. Sigridin ja F. A. Juséliuksen sarkofagit valmistuivat vasta 1930-luvulla. Jusélius oli tarkoittanut mausoleumiin rakennettavaksi laajennuksen, johon hänen kolme vaimoaan olisi sijoitettu, mutta hänen kuolemansa jälkeen suunnitelma hylättiin. Mausoleumin sisällä on Sigridin sarkofagin lisäksi hänen isänsä hautapaikka, F. A. Juséliuksen kaikki vaimot on sen sijaan haudattu mausoleumin läheisyyteen ulos. Sekä alkuperäinen että Sigridin nykyinen, 1930-luvulla valmistunut, sarkofagi ovat olleet auki siten, että palsamoitua vainajaa on pystynyt katsomaan. Nykyään sarkofagi on kiinni. Mausoleumin alakerta, jossa hautapaikat sijaitsevat, oli alun perin avoinna yleisölle, mutta jouduttiin sulkemaan ilkivallan vuoksi.(Heinämies 2001: 3-12, 26-27, Mausoleumin opas 3.5.2016, Wahlroos 2015: 8).
Gallen-Kallela aloitti teostensa suunnittelun jo 1899, mutta varsinaiseen maalaustyöhön päästiin vasta parin vuoden kuluttua. Suurimman osan laajoista seinäfreskoista Gallen-Kallela maalasi muutaman työmiehen kanssa ja vaimonsa avustamana kesinä 1902 ja 1903. Sanotaan, että tämän tilaustyön aikana Gallen-Kallela pääsi lopullisesti työstämään omaa suruaan lapsen menettämisestä (Wahlroos 2015). Hänen esikoistyttärensä oli kuollut vuonna 1895. Freskoissa heijastuu Gallen-Kallelalle tyypillinen aihe, elämän kiertokulku vuodenaikoihin sidottuna. Myös Kalevala- ja luontotematiikkaa sekä symboliikkaa on runsaasti. Juséliuksen freskoja pidetään Gallen-Kallelan monumentaalitaiteen huipentumana. Pekka Halonen vastasi eteistilan maalauksista, joiden aiheet olivat realistisempia ja maanläheisempiä kuin Gallen-Kallelan. Hautamuistomerkin taide sai heti valmistuttuaan huomiota, mutta valitettavasti jo seuraavana vuonna havaittiin, että maalausten tuhoutuminen oli alkanut. Sekä katto- että seinämateriaali (joka oli huokoista ja suolaista hiekkakiveä Reposaaresta) aiheuttivat kosteuden tunkeutumisen sisälle. Maalauksia yritettiin pelastaa useaan otteeseen seuraavina vuosikymmeninä ja Gallen-Kallela teki myös täydentäviä koristeluita rakennukseen. F. A. Juséliuksen viimeisinä elinvuosina osa freskoista oli kuitenkin jo korvattu pronssireliefeillä ja rakennukseen jouduttiin yhä tekemään vahvistus- sekä korjaustöitä. (Björkman 2015: 53-55, Heinämies 2001: 8-15, Wahlroos 2015: 7-11).
Juséliuksen säätiö ja mausoleumin vaiheet Juséliuksen kuoleman jälkeen
F. A. Juseliuksen kuollessa mausoleumia restauroitiin ja, koska mm. perustukset olivat osoittautuneet puutteellisiksi, jouduttiin myös tekemään mittavia rakenteellisia korjauksia. Näiden korjausten yhteydessä syntyi vuonna 1931 tapahtumaketju, joka johti mausoleumin sisätilojen lähes täydelliseen tuhoutumiseen tulipalossa. Tulipalossa säästyneet osat kärsivät sammutuksen ja raivaustöiden yhteydessä niin ettei mitään alkuperäisistä (ja myöhemmin täydennetyistä) koristeluista jäänyt jäljelle. Sigrid Juséliuksen säätiö (mausoleumin hoitokunta) päätti kuitenkin pian kunnostaa hautamuistomerkin. Julkisivumateriaali vaihdettiin ja Gallen-Kallelan freskoista tehtiin uudet versiot, jotka maalasi isänsä luonnosten perusteella Jorma Gallen-Kallela vuosina 1933-1939. Pekka Halosen eteiskoristelua ei palautettu. (Heinämies 2001: 15-17).
Juséliuksen mausoleumin yhteydessä korostetaan sen merkitystä Suomen taidehistoriassa. Mutta on syytä muistaa sen ainutlaatuisuus hautapaikkana, etenkin kun kyseessä on pienelle lapselle rakennettu viimeinen leposija. Pohjoismaissa, kristinuskon omaksumisen jälkeen, monumentaaliset hautarakennelmat eivät ole olleet yleisiä ja niitä pystytettiin lähinnä merkkihenkilöille. Sigrid Juséliuksen mausoleumia vastaavia rakennuksia ei ole muualla Pohjois-Euroopassa. Hautamuistomerkin lisäksi isä huolehti Sigridin muiston elämisestä määräämällä testamentissaan vuonna 1927 tämän nimeä kantavan säätiön perustamisesta. Lapsen sairastaminen ja vanhemman avuttomuus sen edessä jäi epäilemättä painamaan F. A. Juséliuksen mieltä, sillä säätiön toimiala on lääketiede ja se on Suomen suurimpia yksityisiä lääketieteen alan tutkimuksen rahoittajia. Sigrid Jusélius koki saman kohtalon kuin lukemattomat muut alle 15-vuotiaat lapset 1800-luvun Suomessa. Hän jäi kuitenkin yksilönä historiaan perheensä poikkeuksellisen näyttävän muistamisen vuoksi. (Heinämies 2001: 1, 30-31).
Porin Käppärän hautausmaalla sijaitseva Juséliuksen mausoleumi on avoinna yleisölle vuonna 2016 toukokuusta elokuun loppuun päivittäin klo 11-16.
Käytetyt lähteet:
Björklund, S. 2013a: Juséliukset ja sivistyneistöelämä 1800-luvun Porissa. Ruotsinkielisten kulttuuriperintöä (toim. Haanpää ja Tuomi-Nikula). 253-268. Keuruu.
Björklund, S. 2013b: Sigrid Jusélius. Heijastuksia sivistyneistölapsen elämästä 1800-luvun lopun Suomessa. Ruotsinkielisten kulttuuriperintöä (toim. Haanpää ja Tuomi-Nikula). 295-317. Keuruu.
Björklund, S. 2011. Sigrid Juséliuksen jäljillä. Heijastuksia porvarillisesta lapsuudesta ja lapsuuden ihanteista 1800-luvun lopun Suomessa. Pro gradu, Kulttuuriperinnön tutkimus. Turun yliopisto.
Björkman, H-P. 2015: Kuoleman varjo Gallen-Kallelan taiteessa. Elämän harjulla. Akseli Gallen-Kallela ja Jusélius-mausoleumi (toim. Gallen-Kallelan museo). 36-55. Helsinki.
Heinämies, K. 2001: Sigrid Juséliuksen mausoleumi. Helsinki.
Vuorinen, H. 2002: Tautinen historia. Tampere.
Wahlroos, T. 2015: Elämän harjulla. Elämän harjulla. Akseli Gallen-Kallela ja Jusélius-mausoleumi (toim. Gallen-Kallelan museo). 7-15. Helsinki.
KALMISTOPIIRI 