Juttu on jatkoa Salme I -laivalöydöstä kertovaan artikkeliin, johon pääset tästä. Salme II -laivahaudan kaivaus päättyi 2011 ja materiaalin analysointi on vielä kesken. Tekstissä referoidaan tutkimusryhmän tähän mennessä alustavista tutkimustuloksista julkaisemia artikkeleita, joiden lista löytyy sivun alalaidasta.
Kesällä 2010 kaapelitöissä esiin tulleet ihmisluut, aseet ja niitit viittasivat vahvasti uuteen laivahautaukseen, joten löytökohtaa ruvettiin tutkimaan tarkemmin Jüri Peetsin johdolla. Kartta-analyysien perusteella löytöpaikka on kuulunut Kaldan tilaan, jonka puna-armeija tuhosi syksyllä 1941. Koska alue oli vaikuttanut myöhemmän ihmistoiminnan sekoittamalta, aiheutti uuden löydön hyvä säilyneisyys hämmästystä. Laiva II ja sen sisältämät löydöt tulivat ensimmäisen laivalöydön tapaan esiin läheltä maanpintaa. Jo alussa huomattiin, että uusi laiva oli aiemmin tutkittua Salme I:stä suurempi, sillä sen laidat olivat noin 3,2 metrin päässä toisistaan. Kaivausten edetessä huomattiin myös, että laivaan haudattujen vainajien määrä oli huomattavasti suurempi kuin aikaisemmassa löydössä.
700-luvulle ajoittuvia esinelöytöjä saatiin talteen runsaasti, joukossa mm. kaksi luusta ja sarvesta valmistettua noppaa sekä noin sata pelinappulaa, joista ainakin osa on valmistettu valaanluusta tai mursun hampaasta. Suurin osa pelimerkeistä muistutti aiemman venelöydön nappuloita. Yksi nappuloista voi olla pelin kuningas, sillä sen päällä on metallinen ”kruunu”. Lisäksi löydettiin kymmenkunta veistä, lukuisia nuolenkärkiä, osia ainakin kymmenestä sarvesta valmistetusta kammasta, suorakaiteenmuotoisia hioinkiviä sekä eri materiaaleista valmistettuja helmiä, joita löytyi mm. kahden vainajan ranteen kohdalta. Helmiä on voitu käyttää joko amuletteina tai koristeina. Myös kahta rei’itettyä karhunhammasta on todennäköisesti käytetty riipuksena, ja löydetty karhun kynsi on voinut kuulua samaan kokonaisuuteen hampaiden kanssa.
Salme II –laivasta löydetyt aseet ovat pääasiassa yksi- ja kaksiteräisiä miekkoja sekä skramasakseja. Osa teräaseista on asetettu hautaan kärki kohti vainajan päätä jopa niin, että kärki on voinut olla suoraan vainajan leuan alla. Kaksiteräisten miekkojen tarkka lukumäärä on vielä epäselvä, sillä ne on kaikki rikottu hautaan asetettaessa. Neljässä kahvassa on kullattua pronssia ja skandinaavista eläinornamentiikkaa. Lisäksi yksi ponsi on koristettu kolmella punaisella granaatilla. Nuolenkärjet ovat Skandinaviassa tavattuja tyyppejä ja osa niistä löytyi maasta asennossa, joka viittaa kärkien olleen mahdollisesti kiinni kilvissä ja laivan laidoissa.
Löytöihin kuuluu myös 12 kilvenkupuraa. Kilvet ovat mahdollisesti olleet nahkapäällysteisiä, sillä hyvin säilyneestä nahasta oli vielä jäänteitä maassa. Säilyneen orgaanisen aineksen ja niittien perusteella kilpien halkaisija on ollut 90-110 cm. Suurimman löytömateriaalin muodostavat kuitenkin veneen niitit, jotka ovat kooltaan suurempia kuin Salme I -veneessä. Niitit voidaan jakaa pieniin, keskikokoisiin ja suuriin, ja niiden koon sekä veneen muiden havaittavien ominaisuuksien perusteella kyseessä voi olla varhainen purjelaiva. Löytömäärä on kokonaisuudessaan huima ajatellen kaivetun alueen kokoa. Löydöt saatiin talteen vain muutaman neliömetrin kokoiselta alueelta, ja kokonaisuudessaankin kaivettu alue käsitti vain 92 m².
Vainajia laivasta II löydettiin noin 34. Miehet on asetettu laivan keskikohtaan neljään kerrokseen, kolme ylintä kerrosta pituussuuntaan laivaan nähden, alin poikittain. Kaikki vainajat on asetettu laivaan hyvässä järjestyksessä ja selvästi hyvin huolellisesti, ja päällimmäiset miehet on peitetty kilvillä. Hautaustapa voi erota Salme I:ssä havaitusta ”kaoottisemmasta” vainajien asettelusta veneeseen. Koska vuoden 2010 kaivausten jälkeen suurin osa vainajista jätettiin paikalleen odottamaan seuraavan kesän kaivausta, kerrotaan Peetsin, Allmäen ja Maldren artikkelissa (2011) vain ylimmän vainajarivin tutkimuksista.
Osassa luurangoista on näkyvissä kuoleman aiheuttaneita taisteluvammoja. Vainajan A oikeassa käsivarressa oli näkyvissä useita teräviä iskujälkiä. Vaikka käsi on iskujen jälkeen todennäköisesti ollut luonnottomassa asennossa ja lähestulkoon kokonaan poikki, se on haudattaessa asetettu huolellisesti ja siististi vainajan vierelle. Vainajan vieressä laivan laitaa vasten lepäsivät koiran jäänteet, sekä jalkoja kohti osoittava miekka. Vainajan B kallossa oli terävän aseen jättämiä iskujälkiä, kuten myös vainajan F kallossa. Vainajien C ja D lantion alueelta löydettin nuolenkärjet, ja vainajan E reisiluun päässä oli vielä kiinni kaksi nuolenkärkeä. Vainaja C on asetettu laivaan viimeiseksi, koska hänen käsivartensa lepäsivät viereisten luurankojen päällä.
Vuoden 2010 kaivausten eläinluumateriaaliin kuuluu 230 luuta, joista suurin osa kuuluu koirille. Näiden lisäksi löydettiin edellä mainittu kokonainen koiran luuranko. Salme I -veneessä koiria ei ollut lainkaan, mutta Salme II:ssa niitä on ollut ainakin kolme. Kokonaisessa koiran luurangossa havaittiin myös teräaseen iskujälki. Ibn Fadlanin kuuluisassa kertomuksessa matkasta Volganbolgaarien luokse vuonna 921 puhutaan päällikön laivahautauksesta ja siihen liittyvistä rituaaleista, mm. eläinten halkaisemisesta miekalla. Kenties Salmen koiran kohdalla on kyse samanlaisesta rituaalista. Koira on ollut melko suurikoikoinen ja täysikasvuinen, ja koska sen penisluuta ei löytynyt, se on todennäköisesti ollut naaras. Luumateriaali sisältää myös kymmenen linnun ja kaksi kalan luuta. Linnuista on tunnistettu ainakin haukka. Myös nauta, lammas/vuohi ja sika on edustettuna. Suurin osa luista löytyi ylemmistä, sekoittuneista maakerroksista, ja niitä oli hyvin vähän itse hautauksessa. Ihmisluiden välittömästä läheisyydestä löytyneiden sian ja vuohen/lampaan luissa näkyy leikkaamisen tai paloittelun merkkejä, joten ne voivat olla peräisin hautajaisateriasta tai tarkoitettu eväiksi vainajien tuonpuoleista matkaa varten.
Löytömateriaalin perusteella haudattuja on alustavasti arveltu skandinaaviseksi ylimystöksi ja näiden seurueeseen kuuluneiksi asemiehiksi. Vainajien tarkempi alkuperä on vielä epäselvä, mutta siihen saataneen tulevaisuudessa selvyyttä isotooppianalyysien avulla. Koirien ja haukkojen kuljettaminen meren yli on saattanut olla melko tavallista, sillä esimerkiksi saagoissa kerrotaan useita tarinoita alkuun rauhallisiksi tarkoitetuista merimatkoista ja tapaamisista, jotka ovat saaneet huonon käänteen ja päättyneet traagisesti. Ajoitusten ja löytöjen perusteella voidaan olla melko varmoja siitä, että molemmat Salmesta löytyneet veneet ovat jäänteitä yhdestä ja samasta tapahtumasta: 700-luvun alussa käydystä taistelusta ja sitä seuranneesta kaatuneiden hautaamisesta.
Minkälainen hautausrituaali kaatuneille sitten on järjestetty? Onko taistelussa kuolleille osoitettu vain vähän kunnioitusta? Yksi pohdittava asia on paikalta puuttuva hautakumpu. Kaivausryhmän mielestä veneet olisi voitu jättää peittämättä kokonaan, jolloin ne olisivat toimineet ikään kuin sarkofageina. Tässä tapauksessa vain laivan keskiosa, jossa vainajat lepäsivät antimineen, olisi peitetty. Voi kuitenkin olla mahdotonta erottaa sitä, onko laivat peitetty ihmisten toimesta vai ovatko aallot kuljettaneet niiden päälle hiekkaa. Nykyinen rantaviiva sijaitsee 200 metrin päässä ja paikka on noin 4,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Hautausten tekoaikaan 600-700-lukujen vaihteessa paikka on ollut vain 2,7 m merenpinnan yläpuolella, joten vesi on saattanut myrskysäällä ulottua laivoihin asti.
Laivojen suunnan, vainajien huolellisen sijoittelun ja varustelun sekä eläinten luiden perusteella tarkoituksellinen hautaus on todennököisin vaihtoehto. Molemmat laivat on haudattu samansuuntaisesti, lisäksi suunta on yleinen esim. Ruotsin laivahautauksissa. Kaikki Salme II -laivassa olleet eläinten luut vaikuttivat olevan peräisin pikemminkin syötäväksi tarkoitetuista eläimistä kuin uhreista, ja kaikki esineistö olisi sopinut hyvin aseistautuneille merenkävijöille. Vaikuttaa siltä, että miehet ovat kuolleet ja tulleet haudatuksi kaukana kotoa, jolloin mukana ei ole ollut normaalia kotitaloustavaraa. On myös mahdollista, että laivojen I ja II hautauksissa on nähtävissä erilainen hautaustapa, joka voisi johtua esimerkiksi vainajien erilaisesta alkuperästä tai asemasta elinaikana.
Poikkeuksellisen laajan löytömateriaalin läpikäyminen ja analysointi ei tapahdu hetkessä, joten lisätuloksia tutkimuksista voi vielä joutua odottamaan. On kuitenkin selvää, että kyseessä on vuosisadan tärkeimpiin kuuluva löytö, jossa tutkittavaa riittää vielä pitkäksi aikaa.
Teksti: FM Ulla Moilanen – Turun yliopisto
Käytetyt lähteet:
Allmäe, R., Maldre, L., Tomek, T. 2011. The Salme I Ship Burial: An Osteological View of a Unique Burial in Northern Europe. Interdisciplinaria archaeological Natural Sciences in Archaeology Vol II, 2/2011: 109-124.
Curry, A. 2013. The First Vikings. Archaeology. A publication of the Archaeological Institute of America.
Konsa, M., Allmäe, R., Maldre, L. & Vassiljev, J. 2009. Rescue excavations of a Vendel Era boat-grave in Salme, Saaremaa. Archaeological Fieldwork in Estonia 2008: 53–64.
Peets, J. 2013. Salme Ship Burials – Revealing a Grim Cargo of Elite Viking Warriors. Current World Archaeology, 2013, nro 58: 18-24.
Peets, J., Allmäe, R., Maldre, L. 2011. Archaeological Investigations of Pre-Viking Age Burial Boat in Salme Village at Saaremaa. Archaeological Fieldwork in Estonia 2010: 29-48.
Peets, J. & Maldre, L. 2010. Salme paadijäänused ja luunupud. Ilusad asjad. Muinasaja teadus 21: 47- 88.
KALMISTOPIIRI 