Historiallinen aika

Helsingin Senaatintorin luututkimusten tuloksia

Kati Salo, FM – Helsingin yliopisto / Helsingin kaupunginmuseo.

Syksyllä 2012 vedettiin Helsingin Senaarintorille kaukolämpöputkea ja työhön liittyen paikalla järjestettiin arkeologiset pelastuskaivaukset. Kaivauksissa tutkittiin paikalla 1640-1790-luvuilla käytössä ollutta hautausmaata, joka on kuulunut torin alta purettuun Ulrika Eleonooran kirkkoon. Kaivaukset paljastivat yhteensä 255 hautaa, joiden sisältämistä vainajista suurin osa haudattiin irtoluiden ohella uudelleen. Tarkemmin kirjoittajan tutkittavaksi nostettiin 53 vainajaa. Tässä artikkelissa käsitellään näiden vainajien luita ja niissä näkyviä merkkejä ihmisten terveydentilasta ja fyysisistä ominaisuuksista.

Otosalueelta tutkittiin yhteensä 41 hautaa, joista 26 kuului aikuisille ja 15 lapsille. Vainajista noin yksi kolmasosa on kuollut lapsena. Aikuisista pystyttiin määrittämään naisiksi 12, miehiksi 10 vainajaa. Luvuissa ovat mukana henkilöt, jotka suurella todennäköisyydellä tai mahdollisesti ovat kuuluneet jompaan kumpaan sukupuoleen. Naisia ja miehiä on tutkitussa aineistossa siis suunnilleen yhtä monta. Otosalueelta löydetyistä lapsista suurin osa oli kuollut alle kuusivuotiaina ja loput teini-ikäisinä (11-24 vuotiaina). Aikuisista vanhin oli 50-70-vuotiaana kuollut nainen, mutta suurin osa vainajista on menehtynyt alle 44 vuoden iässä. Koska synnytyskuolleisuus oli aiemmin suurta, oli noin 20-40 vuoden ikä naisten vaarallisinta aikaa. Jos nainen selvisi tämän yli, hänen eliniänodotteensa kasvoi ja oli miehiä pidempi.

Paleodemografinen jakauma kaikista nostetuista vainajista (vas.) ja otosalueelta (oik.).

Otoksen perusteella imeväiskuolleisuus näyttäisi olleen 1600-1700- luvun Helsingissä pienempi kuin samanaikaisessa Porvoossa. Nuorista vainajista kaksi oli kuollut keskosena. Keskosten löytyminen kirkkomaalta ei ole poikkeuksellista, sillä uskonpuhdistuksen jälkeen myös kastamattomat lapset oli tapana haudata kirkkomaahan, vaikkakin erilaisin hautausrituaalein kuin muut vainajat.

Luissa havaittavista patologioista yleisimpiä ovat hammassairaudet, nivelmuutokset ja puutostaudit. Hampaat ovat hyvä tutkimuskohde, koska ne säilyvät maassa parhaiten. Otosalueen vainajista 31:lla oli säilynyt vähintään yksi hammas. Näistä neljätoista on kärsinyt karieksesta eli hammasmädästä, ja he ovat kaikki kuolleet aikuisena. Otosalueen ulkopuolelta löydetyistä vainajista kahdella lapsella oli reikiintyneitä hampaita. Hampaiden perusteella pystyttiin myös selvittämään, että Ulrika Eleonooran kirkkomaahan haudatuista aikuisista peräti 61 prosenttia on kärsinyt karieksesta. Samana ajanjaksona Porvoossa eläneiltä ihmisiltä 55 prosentilta on löydetty kariesta, kun taas Lappeenrannassa ja Rengossa eläneillä vastaava luku on noin 90 prosenttia. Senaatintorin vainajien karieslukemat ovat siis ajalleen tyypillisiä.

Tutkitusta aineistosta yhteensä 13 vainajaa oli menettänyt hampaita elinaikanaan. Heistä kaikki olivat aikuisia, suurin osa naisia. Leukaluuhun asti edennyt tulehduspesäke (Abscess) havaittiin neljällä, joista pääosa oli naisia ja vanhempia aikuisia. Usealta vainajalta löytyi lisäksi hammaskiveä (Calculus) ja leukaluun vetäytymää ientulehduksen seurauksena (Parodontitis), mikä on saattanut aiheuttaa hampaiden vihlomista. Hampaat myös paljastavat, että miehistä ainakin kolme on poltellut valkosavesta valmistettua liitupiippua. Yhdellä näistä, sekä kahdella muulla vainajalla oli lisäksi myös tummia värjäytymiä hampaiden kielenpuolella. Värjäymät voivat liittyä tupakointiin tai nuuskan tai purutupakan käyttöön, mikä saattaisi varmistua kemiallisilla analyyseillä.

Noin 30-vuotiaana kuolleen naisen alaleuasta on lähtenyt kaksi poskihammasta ennen kuolemaa. Kolmannessa poskihampaassa on reikä. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Noin 40-vuotiaana kuolleen miehen hampaissa on liitupiipun polttamisesta jääneitä jälkiä. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Yleisimmät merkit puutostaudeista näkyvät hampaissa hypoplasiana, joka on kiilteen kehityshäiriö. Se kertoo lapsuudenaikaisesta ravintoainepuutoksesta tai vakavasta sairaudesta. Senaatintorin vainajista kuudelta löytyi hypoplasian merkkejä, joukossa sekä lapsina, että nuorina aikuisina kuolleita. Eräs noin kolmevuotiaana kuollut lapsi on kärsinyt syntymänsä aikoihin hypoplasiaa aiheuttavasta tilasta. Vainajan sikiöaikana muodostunut hammaskiille on huonompaa kuin syntymän jälkeinen, joten hampaat ovat reikiintyneet jo varhain. Neljällä vainajalla oli merkkejä Cribra orbitaliasta, joka yhdistetään yleensä raudanpuuteanemiaan. Ainakin yhdellä alle vuoden ikäisenä kuolleella lapsella oli selkeitä merkkejä keripukin (C-vitamiinin puutostauti) aiheuttamista muutoksista, lievempiä merkkejä havaittiin viidellä muulla alle vuoden ikäisenä kuolleella. Osaan näistä saattaa liittyä myös riisitauti (D-vitamiinin puutostauti), jolloin kyseeseen tulisi Möller-Barlowin oireyhtymä. Täyttä varmuutta tästä ei kuitenkaan ole, sillä keripukki voi peittää alleen riisitaudin aiheuttamia muutoksia ja riisitaudin varmemmin tunnistettavat merkit kuten luiden taipuminen syntyvät vasta kun lapsi oppii konttaamaan ja pistää painonsa raajojensa varaan.

Noin kolmivuotiaana kuollut lapsi on kärsinyt syntymän aikoihin ravintoainepuutoksesta tai vakavasta sairaudesta, mikä näkyy hampaissa vajaakehityslinjana eli hypoplasiana. Sikiöaikana muodostunut hammaskiille on huonompaa (tummempaa) kuin syntymän jälkeinen, siksi hampaat ovat reikiintyneet. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Nivelmuutoksia löydettiin yhteensä kymmeneltä vainajalta, jotka odotusten mukaisesti kuuluivat vanhimpaan ikäluokkaan. Kuudella havaittiin muutoksia nikamissa (Vertebra) ja seitsemällä muissa nivelissä. Nivelrikkoon (Osteoarthritis) liittyviä kulumia löydettiin seitsemältä yksilöltä. Noin 40-vuotiaana kuolleen naisen isovarpaan tyvinivelissä oli runsaasti kulumaa. Nivelrikosta poiketen kihti esiintyy yleensä vain tässä nivelessä. Kihti on harvinainen löydös arkeologisessa materiaalissa, ja lisäksi huomattavasti yleisempi vanhoilla miehillä kuin naisilla. Naisen varvasnivelten morfologiset muutokset ja niistä otetut CT-kuvat viittaavatkin ennemmin nivelrikkoon. Aineistossa havaittiin kolmella myös ns. Schmorsin hernioita, joita on liitetty esimerkiksi raskaiden painolastien kantamiseen tai korkealta putoamiseen. Lisäksi yhdellä vainajalla havaittiin ns. osteochodritis dissecans eli nivelen verenkierron häiriöistä kertovan kuolion merkkejä.

Noin 40-vuotiaan naisen isovarpaan tyvinivelissä on runsaasti kulumaa. Luiden morfologiset muutokset ja CT-kuvat viittaavaat kuitenkin enemmän nivelrikkoon kuin kihtiin. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Pahanlaatuiset kasvaimet ovat harvinaisempia löydöksiä arkeologisessa aineistossa kuin hyvänlaatuiset. Tämä saattaa johtua muuttuneista elinolosuhteista tai siitä, että ihmiset kuolivat ennen nuorempina. Helsingin luuaineistostakin löydettiin merkkejä hyvänlaatuisista kasvaimista. Yksi löytyi noin 40-vuotiaana kuolleen naisen kallosta (osteoma). Toisen vainajan oikeassa sääriluussa näkyi turvotusta, jota ensin oletin hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi. CT-kuvaus kuitenkin osoitti, että kyseessä saattaa olla myös esimerkiksi tulehduksen tai vamman aiheuttama reaktio.

Nuoren aikuisen naisen oikeassa sääriluussa näkyy muutos turvotuksena luun varressa. Vasen sääriluu on normaali. CT-kuvauksen mukaan kyseessä saattaa olla esim. tulehduksen tai vamman aiheuttama reaktio. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Luissa havaittiin myös merkkejä synnynnäisistä poikkeamista. Noin 12-vuotiaana kuolleelta lapselta on synnynnäisesti puuttunut neljä ylähammasta. Luultavasti tämä ei viittaa mihinkään vakavaan synnynnäiseen poikkeamaan, vaikka toisaalta esimerkiksi Downin syndroomassa hampaita jää usein kehittymättä. Aineistossa havaittiin myös yksi hyvin parantunut kylkiluuvamma nuorella aikuisella miehellä, sekä kahdella vainajalla mahdollisia merkkejä tartuntataudeista. Toisen poskiontelossa oli uuden luun muodostusta, mikä voi kertoa esimerkiksi poskiontelontulehduksesta. Toisen, noin 40-vuotiaana kuolleen miehen, kalkkeutunut keuhkopussi puolestaan kielii tuberkuloosin kaltaisesta keuhkosairaudesta. Porvoosta kaivetuista vastaavanlaisista paloista saatiin eristettyä tuberkuloosibakteerin muinais-DNA:ta, josta tutkitaan parhaillaan tuberkuloosibakteerin evoluutiota. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miksi tuberkuloosibakteeri muuntautuu nykyään antibioottien kannalta haitallisen nopeasti.

Noin 12-vuotiaana kuolleelta lapselta puuttuu synnynnäisesti neljä ylähammasta. Lisäksi pronssiesine on aiheuttanut leukaluuhun vihreän värjäymän. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Noin 40-vuotiaana kuolleen miehen kalkkeutunut keuhkopussi kielii tuberkuloosin kaltaisesta keuhkosairaudesta. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Lepraan eli spitaaliin tai kuppaan eli syfilikseen viittaavia merkkejä ei analyyseissä havaittu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi voinut 1600-1700-luvun Helsingissä esiintyä, sillä lepraa ja kuppaa sairastaneet, sekä vaikeista synnynnäisistä epämuodostumista kärsineet on voitu haudata eri paikkaan.

Neljästä luusta otettiin tietokonetomografiakuvia lastenklinikan sairaalassa Helsingissä. CT-kuvista on vielä tarkoitus tutkia tarkemmin vainajan 229 oikeassa sääriluussa olevaa mahdollista hyvänlaatuista kasvainta, vainajan 237 ensimmäisen jalkapöydän luiden ja ensimmäisten isovarpaan luiden välisissä nivelissä näkyviä merkkejä mahdollisesta nivelrikosta tai kihdistä, haudan 238 lapsena kuolleen vainajan puuttuvia hampaita, sekä vainajan 1 kalkkeutuneen keuhkopussin palaa.

CT-kuvaa mahdollisesta osteoidista osteomasta vainajan 229 sääriluussa.

Tutkimuksissa selvisi myös, että vainajat olivat sukupuolesta riippumatta keskimäärin kymmenisen senttimetriä lyhyempiä kuin nykyajan helsinkiläiset. Naisten keskiarvopituus oli noin 156 senttiä ja miesten 172 senttiä. Nämä pituudet vastaavat muualta Suomesta tutkittujen samanaikaisten vainajien pituutta. Pituuden kasvu selittynee ravinnon ja terveyden parantumisella: hyvissä elinolosuhteissa ihminen kasvaa perimän määräämään geneettiseen maksimipituuteensa. Tämän tutkimuksen jatkoksi onkin erittäin mielenkiintoista tutkia, miten tutkimuksessa havaitut sairauksien merkit voidaan yhdistää historiantutkimuksen tietoihin 1600-1700-luvun helsinkiläisten ravinnosta, elinolosuhteista, populaatiotiheydestä, hygieniasta, kontakteista, väkivallasta, terveydenhuollosta, ammateista ja asumisesta.

Luut ovat toistaiseksi tutkimuskäytössä kunnes ne haudataan uudelleen. Tutkimuslupia isotooppi- ja muinais-DNA-analyyseihin, paleohistopatologisiin analyyseihin jne. kannattaa kysyä Helsingin kaupunginmuseosta, sillä meillä ei ollut mahdollisuutta osteologisen perustutkimuksen ja neljän luun kuvantamisen lisäksi teettää luista muita analyysejä. Kirjoittaja on myös mukana Ohio State Universityn alullepanemassa Global History of Health -projektissa ja toiveena on syöttää tutkimustulokset jossakin vaiheessa osaksi projektin internet-tietokantaa.

Nuorena aikuisena kuolleen miehen kylkiluussa on havaittavissa hyvin parantunut vamma. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Karieksen syömä poskihampaan kruunuosa, ainoastaan juuret ovat jäljellä. Viisaudenhammas ei ole mahtunut puhkeamaan kokonaan. Kati Salo / Helsingin kaupunginmuseo

Viittaukset tähän artikkeliin esim. muodossa: 

Salo, Kati 2013. Helsingin Senaatintorin luututkimusten tuloksia. Kalmistopiiri 16.2.2013 https://kalmistopiiri.wordpress.com/2013/02/16/helsingin-senaatintorin-luututkimusten-tuloksia/

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s