Kivilatomus

Uusia pronssikauden löytöjä Lieksasta

Jarkko Saipio

Suomen alueelta löydetty pronssikautinen metalliesineistö täydentyi kesällä 2019, kun Lieksasta löytyi mahdollisesta lapinrauniosta pronssiveitsen ja –soljen kappaleet (KM 42134). Löydöt tehtiin metallinetsinnässä Liklamo-nimisestä Pielisen saaresta.

Esineet Museovirastolle toimittanut metallinetsijä kertoo löytäneensä esineet kallioisen saaren korkeimmassa kohdassa sijainneesta kivikosta, ”kivien välistä ja alta”. Esineiden keskinäinen etäisyys oli hänen mukaansa noin kaksi metriä. Kukaan arkeologi ei ole vielä päässyt tarkastamaan löytöpaikkaa, mutta jo tässä vaiheessa on hyvä painottaa, että monet kaivaustutkimuksissa lapinraunioiksi vahvistuneet löytökontekstit ovat vain hieman muokattuja luontaisia kivikoita. Ja silloinkin kun kivet on tuotu muualta, saattaa matala, kasvillisuuskerroksen peittämä röykkiö nykyisellään suuresti muistuttaa luontaista kivikkoa.

Lieksan Liklamon pronssiesinelöydöt (KM 42134). Kuva: Jarkko Saipio.

Löydetyt esineet ovat sen verran yksinkertaisia, että niille on vaikea antaa tarkempaa typologista määritystä. Toinen on kuitenkin pronssiveitsen teräkatkelma ja toinen pronssisen jousisoljen kaariosa. Kumpikin on murtumapinnoista päätellen ollut katkelma jo löytöpaikkaansa päätyessään. Veitsi on myös taipunut tavalla, joka saattaa liittyä tarkoitukselliseen katkaisuun. Soljen katkelmalle myös varhaisrautakautinen ajoitus on sinänsä mahdollinen, mutta veitsen materiaali ja muoto viittaavat selvästi pronssikauteen.

Jos esineiden löytöpaikalla tosiaan on lapinraunio, se on kiinnostava havainto. Järvi-Suomesta irtolöytöinä tavatut pronssikautiset pronssiesineet ovat tyypillisesti nykyisestä tai entisestä järvenpohjasta löytyneitä pronssikirveitä. Ainoa pronssikautinen korulöytö alueelta on Kuopion Kuusikkolahdenniemen lapinrauniosta löydetty kaksoisnapin tai rintaneulan puolikas (KuM 6154: 1), jonka on päätelty joutuneen röykkiöön alun perin epätäydellisenä Liklamon soljen tavoin. Pronssiveitsen teräkatkelma puolestaan rinnastuu useisiin hiidenkiuaslöytöihin, joista erikseen kannattaa ehkä mainita Loimaan (Alastaron) Isovarenmäen kaivauslöydöt (KM 34594).

Pohjois-Karjalassa tehtyjen valinmuottilöytöjen perusteella kumpikin Liklamon esine voi olla paikallista tuotantoa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan – tai oikeastaan juuri sen vuoksi – esineet myös vahvistavat ajatusta, että niiden löytöpaikassa olisi syytä toteuttaa huolellinen arkeologinen kaivaustutkimus.

———

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava. Hän työskentelee parhaillaan tutkijana Turun yliopiston biologian oppiaineen Kipot ja kielet -hankkeessa, jossa hän vastaa pronssikauden esinetietokannan kokoamisesta. Liklamon löydöt käytiin läpi projektin yhteydessä.

Kirjallisuutta:

Chapman, John. & Gaydarska, Bisserka. 2006. Parts and Wholes: Fragmentation in Prehistoric Context. Oxford: Oxbow Books.

Lavento, Mika. 2001. Textile Ceramics in Finland and on the Karelian Isthmus: Nine Variations and Fugue on a Theme of C. F. Meinander. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.

Pohjakallio, Lauri. 1976. Kuopio, Kuusikkolahdenniemi. Varhaismetallikautisen röykkiön kaivaus. Kaivausraportti Museoviraston arkistossa.

Pukkila, Jouko. 2004. Alastaro Isovarenmäki. Pronssikautisen hautaröykkiön tutkimuskaivaus. Kaivausraportti Museoviraston arkistossa.

Salo, Unto. 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Suomen historia 1: 101–249.

Soikkeli-Jalonen, Anu. 2016. Pronssikautiset pronssiesinelöydöt Suomessa. Pro gradu –työ. Turku: Turun yliopisto.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.