Etu-Sihvola Heli

Miehenhauta Prahan linnan pihalla – ideologioiden pelinappula

Ulla Moilanen & Heli Etu-Sihvola

Kesällä 1928 Tšekkoslovakian kansallismuseo teki Prahan linnan pihamaalla arkeologisia kaivauksia, joissa pyrittiin selvittämään linnan varhaisinta historiaa. Linnan pihamaalta löytyi vanha hautausmaa, jonka reunamilla sijaitsi poikkeuksellisesti esineellinen, puukammioon tehty hauta. Sille annettiin tunnus IIIN199. Esineistöön kuului miekka puutupessa sekä kirves ja kaksi veistä, joista toisessa oli kultausta. Haudan laidalla oli metalliheloin ja -kahvoin varustettu puuastia ja vainajan vyötäisillä nahkapussi, jossa oli tuluspiitä sekä koristeellinen tulusrauta. Vaikka hauta sijaitsi hautausmaan reunamilla, sen sijainti oli topografisesti keskeinen. Hauta oli tehty alueen korkeimmalle kohdalle, johon 800–1000-lukujen välillä perustettiin linnoitus. Maanpinnan muokkaamisesta ja kulumisesta johtuen hauta oli löytöhetkellä enää noin 30 cm syvyydessä, mutta alun perin sen päällä on saattanut olla kumpu.

Haudan tutkimushistoriaa on selvitetty Antiquityssä ilmestyneessä artikkelissa (Saunders et al. 2019). Julkaisusta ilmenee hyvin se, kuinka arkeologiset tulkinnat on historian saatossa voitu kytkeä osaksi poliittisia tarkoitusperiä. Kansallisvaltioiden muodostuminen 1800–1900-lukujen vaihteen Euroopassa kiihdytti tarvetta kansakuntien oman historian luomiselle. Menneisyys toimi työkaluna, jonka avulla pyrittiin lujittamaan kansallisidentiteettiä ja sitä kautta oikeuttamaan myös rajanmuodostuksia ja alueiden hallintaa (ks. esim. Díaz-Andreu & Champion 2015).

209415_web

Hauta IIIN199 heti löytymisensä jälkeen vuonna 1928. Kuva: Institute of Archaeology of the CAS.

Prahan linnan kaivausta johti ukrainalainen Ivan Borkovský, joka oli taistellut sekä Itävalta-Unkarin että Venäjän joukoissa 1900-luvun alussa ennen Tsekkoslovakiaan pakenemistaan. Kaivaus oli jatkoa kansallismuseon johtajan Karel Guthin vuonna 1925 tekemille tutkimuksille. Borkovskýlla oli ollut tapana julkaista tutkimuksensa nopeasti, kun taas Guth oli tunnetusti viivytellyt julkaisujensa kanssa. Vaikka Borkovský oli johtanut uusinta kenttätutkimusta, hän oli Guthin alainen ja tutkimusten julkaisu riippui esimiehestä. Borkovskýlla ei siten ollut mahdollisuutta julkaista omaa tulkintaansa haudasta.

Vuonna 1929 Guth kirjoitti lyhyen sanomalehtiartikkelin, jossa hän ajoitti haudan vuoden 900 tienoille ja tulkitsi vainajan kuuluneen linnoituksessa asuneeseen eliittiin. Vuonna 1934 Guth ehdotti, että hauta voisi kuulua Böömin herttua Bořivoj I:lle (k. n. 890) tai Spytihnev I:lle (k. n. 915). Koko 1930-luvun ajan käytiin keskustelua mahdollisuudesta, että vainaja olisi kuulunut Puolan kuninkaan Boleslav I:n joukkohin, joissa oletettiin olleen mukana myös skandinaaveja.

Arkeologi Ivan Borkovský, joka joutui tekemään työtään poliittisesti epävakaana aikana. Kuva: Muzeum Prahy.

Vuonna 1939 Saksan armeija miehitti Tsekkoslovakian ja natsi-ideologia saavutti huippunsa myös arkeologisessa tutkimuksessa. Saksalaisarkeologit ryhtyivät syyttämään Borkovskýa siitä, että tämä oli jättänyt tarkoituksella ja omien slaavi-ideologiaan kallistuvien näkemystensä vuoksi julkaisematta haudan tutkimustulokset, jotka viittasivat enemmän pohjoismaiseen (eli toisin sanoen germaaniseen) kuin slaavilaiseen kulttuuriin. Vainajalle luotu viikinki-identiteetti antoi mahdollisuuden perustella saksalaisten oikeutusta ulottaa maansa rajat kauas itään. Natsivallan aikana miehen jäännöksiä pidettiin jopa todisteena koko Prahan linnoituksen saksalaisesta alkuperästä.

Vuonna 1940 Borkovský julkaisi monografian Keski-Euroopan vanhimmasta slaavilaistyylisestä keramiikasta. Vaikka Euroopan menneisyyden kannalta kyse oli merkittävästä julkaisusta, aikakauden poliittisessa ilmapiirissä se vaaransi Borkovskýn koko uran. Hänen oli vedettävä julkaisu takaisin keskitysleirin pelossa. Natsit julistivat työn epäluotettavaksi ja julkaisivat tulokset kiistävän tekstin. Iso osa kirjan kopioista myös tuhottiin.

Borkovskýn tutkimus slaavilaistyylisestä keramiikasta Euroopassa. Kuva: Muzeum Prahy.

Vuonna 1941 Borkovský sai Guthilta luvan julkaista Prahan linnanpihan ja haudan IIIN199 tutkimustulokset. Borkovský oli otsikoinut julkaisunsa ”Prahan linnan soturihauta”, mutta lopulliseen julkaisuun otsikoksi oli muutettu ilman hänen lupaansa ”Prahan linnan viikinkihauta”. Saunders et al. pitävät mahdollisena, että myös tekstiä muutettiin ilman kirjoittajan lupaa, vaikka teksti itsessään olikin laadittu poliittisen painostuksen alla. Julkaisussa korostettiin löytöjen germaanisuutta. Myös julkaisemattoman luututkimuksen mukaan miehen luut vastasivat ”pohjoismaista rotutyyppiä”.

Toisen maailmansodan jälkeen poliittinen tilanne muuttui jälleen. Neuvostoliiton miehitettyä Tšekkoslovakian, slaavilaismenneisyyden korostaminen tuli jälleen tärkeäksi. Borkovský oli näkyvästi vastustanut kommunismia, joten hän oli jälleen hallinnon hampaissa. Hänen onnistui täpärästi välttää joutuminen siperialaiselle vankileirille kertomalla kirjoittaneensa haudan IIIN199 viikinkitulkinnan pakon edessä. Vuonna 1946 ilmestyneessä julkaisussa Borkovskýlla oli jälleen uusi tulkinta haudasta. Nyt hän ajoitti haudan esikristilliseen aikaan 860-luvulle, ajalle ennen Prahan linnoituksen perustamista. Näin voitiin väistää selitys skandinaavisesta, linnoituksen historiaan kytkeytyvästä, soturista.

Prahan linna, jonka sisäpihaa tutkittiin 1920-luvulla. Kuva: Hermansylvester/ Flickr CC.

Aikaisempia tutkimuksia kritisoitiin kunnolla vasta 1970-luvulla. Näissä tutkimuksissa hauta ajoitettiin 900-luvun lopulle ja tulkinta lähestyi Guthin vuonna 1934 esittämää näkemystä. Saunders et al. kysyvät artikkelinsa lopussa, mikä merkitys haudalla on tänä päivänä? He ovat koostaneet yhteen koko hautaa käsittelevän lähes satavuotisen tutkimuksen ja pohtivat vainajan identiteettiä haudan esineistön perusteella. Haudasta löytynyt tulusrauta muistuttaa Gotlannista ja Öölannista tavattavia esineitä. Miekan voi määrittää Petersenin X-tyypiksi, jota tiedetään käytetyn eri puolilla Eurooppaa Skandinaviasta Puolaan ja Böömiin asti. Haudan kirves on tyypiltään itäeurooppalaista muotoa, jota tunnetaan myös Baltiasta. Haudasta löytyneelle astialle on vastineita Kroatiasta ja muut esineet viittaavat Keski-Eurooppaan.

Esineistö koostuu siis paikallisesta ja muualta peräisin olevasta materiaalista. Vaikka osa esineistöstä näyttää skandinaaviselta, kirjoittajat varoittavat tulkitsemasta hautaa niiden perusteella ”viikingille” kuuluvaksi. Vaikka miehen jäännöksiä voidaan nykyisin tutkia erilaisin luonnontieteellisin menetelmin, on vainajalla kirjoittajien mukaan voinut olla biologisesta alkuperästään huolimatta skandinaavis-slaavilainen tuplaidentiteetti. He jopa esittävät mahdollisuuden, että kyseessä on ollut runsaasti matkustellut ”seikkailijasoturi”. Kirjoittajien soturitulkintaan vaikuttaa erityisesti haudasta löytynyt miekka, sillä Prahan ympäristöstä ei juurikaan tunneta miekkahautoja. Tätäkin tulkintaa voisi tosin kritisoida.

Prahan linnan hauta on malliesimerkki siitä, miten arkeologisia löytöjä on käytetty erilaisen poliittisen propagandan välineenä. Saman hautauksen tulkinta on vaihdellut sen mukaan kuka on kulloinkin ollut vallassa. Arkeologin työ onkin ajoittain haastavaa, sillä vanhoja tutkimuksia lukiessa on pyrittävä tunnistamaan menneisyydessä vaikuttaneet ideologiat ja ajatusmaailmat tulkintojen takana. Toisaalta myös nykyarkeologiaa tehdään aina tässä hetkessä, jolloin tulkintoihin jopa tiedostamatta vaikuttavat tutkijan oma maailmankuva ja ideologinen ympäristö (ks. esim. Tilley 1989).

— — —

Ulla Moilanen on Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tohtorikoulutettava. Hänen väitöskirjansa käsittelee hautaustapoja sekä niin sanottuja poikkeavia hautauksia Suomessa. Hän työskentelee tällä hetkellä Turun yliopiston Kipot ja kielet -hankkeessa.

Heli Etu-Sihvola on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava. Hänen väitöskirjansa käsittelee Euran Luistarin rautakautisen väestön isotooppitutkimusta. Hän tekee väitöskirjaa Koneen Säätiön ja Suomalaisen Tiedeakatemian Eino Jutikkalan rahaston rahoituksella.

Lähteet:

Díaz-Andreu, M. & Champion, T. 2015. Nationalism and archaeology in Europe: an introduction. In: Díaz-Andreu, M. & Champion, T. (eds.) Nationalism and Archaeology in Europe: 1–23. Routledge.

Saunders, N. J., Frolík, J., & Heyd, V. (2019). Zeitgeist archaeology: conflict, identity and ideology at Prague Castle, 1918–2018. Antiquity93(370), 1009–1025.

Tilley, C. 1989. Archaeology as socio-political action in the present. In: Pinsky, V. & Wylie, A. (eds.) Critical traditions in contemporary archaeology: essays in the philosophy, history and socio-politics of archaeology: 104–116. Cambridge University Press.

1 reply »

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.