Ahola Marja

International workshop ’Yamnaya Interactions’ 25-26.4.2019: hautatutkimusta eurooppalaiseen tapaan

Marja Ahola

Jamna-kulttuuri saapui Eurooppaan noin viisituhatta vuotta sitten. Uusimman tutkimuksen perusteella tämä muuttoliike näkyy vahvasti edelleen niin eurooppalaisten kieliperinnössä, sukukäsityksissä kuin geeniperimässäkin. Vaikka klikkiotsikoissa geneettinen muutos on usein liitetty massiiviseen maahanmuuttoon ja väkivaltaisiin invaasioihin, on edelleen epäselvää miten jamnojen muuttoliike oikeastaan tapahtui (ks. esim. Kalmistopiirin juttu Arkeogenetiikkaa Seilissä elokuussa 2016). Tätä kysymystä selvittää Helsingin yliopistossa professori Volker Heydin johtama YMPACT-projekti, jonka puitteissa järjestettiin huhtikuussa 2019 kansainvälinen workshop otsikolla ’Yamnaya Interactions’. Koska pääosa jamna-kulttuurin löydöstä on hautalöytöjä, painottui työpaja hautatutkimukseen.

Yamnaya Interactions -workshopiin osallistui tutkijoita kahdestatoista maasta. Tutkijat saapuivat Helsinkiin pohtimaan minkälaista kanssakäymistä jamna-kulttuurilla oli paikallisten yhteisöjen kanssa ja kuinka tämä vuorovaikutus mahdollisesti näkyy arkeologisessa aineistossa. Vaikka jamna-tutkimus on ollut viime vuosina esillä erityisesti genetiikan ja kielitieteen alalla, painottui workshop nimenomaan arkeologiseen tutkimukseen. Genetiikan ja kielitieteen tuloksia ei kuitenkaan jätetty esityksissä huomiotta ja olipa paikalla myös muutama kielitieteilijä ja geneetikko esityksiä kommentoimassa.

Kuva 1: Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin seminaarihuone valmiina workshopia varten. Kuva: Bianca Preda.

Workshopin ensimmäinen päivä keskittyi selvittämään jamna-kulttuurin vaikutusta Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa. Pohjois-Euroopan arkeologian näkökulmasta katsottuna päivän esitelmät olivat eksoottisia, sillä ne esittelivät aineistoja Romaniasta, Bulgariasta, Albaniasta, Unkarista ja Slovakiasta – alueista, joiden arkeologiasta esitelmöidään vain harvoin Suomessa. Päivän aloitti Bianca Predan ja Volker Heydin (Helsingin yliopisto) yhteisesitys jamna-kulttuurin vaikutuksesta kaakkois-Euroopassa, joka toisaalta toimi taustainformaationa päivän esitelmille ja toisaalta esitti myös ne kysymykset, joihin workshopissa etsittiin vastausta. Keskeisenä teemana esitelmässä kulkikin monitieteisen tutkimuksen merkitys jamna-kulttuurin muuttoliikettä tutkittaessa.

Päivän muut esitykset keskittyivät tietylle alueelle. Stefan Alexandrovin (National Archaeological Institute with Museum – Bulgarian Academy of Sciences) ja Alin Frînculeasan (Prahova District museum of History and Archaeology) esitykset osoittivat, kuinka valtava määrä hyvin säilyneitä jamna-hautoja on kaivettu viimeisen sadan vuoden aikana Bulgariassa ja Romaniassa. Maankäyttöhankkeiden myötä Romaniassa on päästy tutkimaan hautauksia myös moderneilla arkeologisilla tutkimusmenetelmillä. Florin Gogâltan (Romanian Academy – Institute of Archaeology and History of Art of Cluj-Napoca) taas esitteli pronssikautisia hautauksia Karpaateilla, pohtien olivatko nämä haudat nimenomaan jamnojen hautoja vai osa vuorovaikutusta paikallisten kulttuurien ja jamnojen välillä. Vastaavaa kysymystä pohti myös Lorenc Bejko (University of Tirana) albanialaisen materiaalin pohjalta. Päivän lopuksi pääsimme vielä kuulemaan Gabriella Kulcsárin (Hungarian Academy of Sciences – Research Centre for the Humanities Institute of Archaeology) ja János Danin (Déri Múzeum) esityksen siitä kuinka jamnojen saapuminen näkyy Unkarissa pronssikaudella sekä Jozef Bátoran (Comenius University in Bratislava) yhteenvedon jamna-kulttuurista Slovakian alueella.

Kuva 2: Kristian Kristiansen esitelmöi nuorakeramiikasta, väkivallasta ja rutosta. Kuva: Bianca Preda.

Workshopin toisen päivän teemana oli jamna-kulttuurin vuorovaikutus Pohjois-Euroopassa. Edellisestä päivästä poiketen, tämän päivän esitelmät painottuivat jamna-materiaalien sijaan kulttuurin perillisiin, joihin kuuluu myös Suomen alueelle levinnyt nuorakeraaminen kulttuuri. Päivän aloitti Kristian Kristiansenin (Göteborgin yliopisto) näkemys jamna-kulttuurin ja nuorakeraamisen kulttuurin leviämisen takana vaikuttavista tekijöistä – rutosta, väkivallasta ja patrilineaarisesta yhteiskuntarakenteesta. Kristiansenin esitelmää seurasi Johannes Müllerin (Kielin yliopisto) vastakkaisen näkemyksen esittelevä puheenvuoro, jonka mukaan kulttuurit levisivät rauhanomaisemmassa kanssakäynnissä paikallisten väestöjen kanssa. Müllerin jälkeen Marzena Szmyt (Adam Mickiewicz University in Poznań) kertoi jamna-kulttuurin ja palloamforakulttuurin välisestä interaktiosta Ukrainan aroilla.

Päivän ehkä keskustelluimman puheenvuoron esitti Martin Furholt (Oslon yliopisto), joka pohti kuinka vanhanaikaiset käsitteet ja luokitukset hämärtävät muinais-DNA-tutkimusten tuloksia. Furholtin jälkeen ohjelma jatkui Piotr Włodarczakin (Polish Academy of Sciences – Instytut Archeologii i Etnologii Department) Puolan aineistoja käsittelevällä esitelmällä, jonka jälkeen pohjoista vuorovaikutusta käsiteltiin vielä Aivar Kriiskan (Tarton yliopisto) ja Kerkko Nordqvistin (Helsingin yliopisto) Viron nuorakeraamista kulttuuria käsittelevän esityksen voimin. Ennen Michal Ernéen (Academy of Sciences of the Czech Republic – Institute of Archaeology) ja Jaroslav Peškan (Palacky University Olomouc) Tšekin tasavallan nuorakeraamisia hautauksia käsittelevää esitystä Elke Kaiser (Free University of Berlin) kertoi vielä, kuinka Itä- ja Keski-Euroopan välistä vuorovaikutusta voidaan tarkastella arkeologisesta näkökulmasta.

Kuva 3. Workshopin osallistujat matkalla illanviettoon Helsingin Uunisaareen. Kuva: Bianca Preda.

Vaikka workshopissa käsiteltiin myös hautoja, painottui esitelmissä arkeologinen perustutkimus ja erilaiset bioarkeologiset analyysit eikä esimerkiksi hautarituaaleja juurikaan käsitelty. Workshopin aikana oli kuitenkin ilmeistä, että jamna-haudat ovat ainutlaatuinen aineisto, jota voisi hyvin tarkastella myös rituaali- ja uskontoarkeologian näkökulmista. Lopuksi voidaan vielä todeta, että vaikka jamna-kulttuuri ei aikanaan levinnyt Suomen alueelle saakka, workshopin ja Helsingin yliopistossa toimivan projektin myötä jamna-kulttuurin tutkimus on asettunut tukevasti Suomen kamaralle.

———

Marja Ahola on pian Helsingin yliopistossa tohtoriksi väittelevä kivikauden hautojen tutkija.

1 reply »

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.