Hauta-antimet

Susia, hirviä, majavia ja karhuja – Uusi väitöstutkimus rautakauden turkiksista Suomessa

Tuija Kirkisen (Helsingin yliopisto) tuore väitöskirja Between skins – Animal skins in the Iron Age and historical burials in Eastern Fennoscandia käsittelee turkisjäänteitä sekä turkisten käyttöä ja merkitystä Suomessa, Karjalassa ja Lapissa rautakaudelta 1600-luvulle asti. Kirkinen on tutkinut haudoista löytyneitä karvoja ja turkisten jäänteitä sekä petoeläinten kynsiä. Hän on tunnistanut karvoja mikroskooppitutkimuksin ja löytänyt mikroskooppista aineistoa paitsi esineistön yhteydestä myös maaperästä. Mikroskooppisten karvojen säilyminen maaperässä on merkittävä tieto suunniteltaessa näytteenottoa kentällä, mutta se avaa myös uusia mahdollisuuksia vanhojen aineistojen tutkimukseen. Esimerkkinä tästä toimii työssä käytetty Kauhavan Perttulanmäen nuorakeraaminen (n. 2800-2300 eaa.) hauta, joka kaivettiin vuonna 1930. Haudasta otetusta maanäytteestä löytyi mineralisoitunut karva, joka voitiin tunnistaa vuohelle kuuluvaksi. Karvojen painanteita voi säilyä myös metalliesineiden pinnassa niin sanottuina pseudomorfeina. Niistäkin karvoja on mahdollista tunnistaa lajilleen, mutta pseudomorfit tuhoutuvat helposti esimerkiksi ruosteen rapistessa tai esinettä puhdistettaessa.

Esimerkki modernista ja arkeologisesta hirvieläimen karvasta. Kuva: Tuija Kirkinen (Kirkinen 2019, fig. 13).

Kirkisen tutkimusten mukaan turkiksia on käytetty monipuolisesti hautausrituaaleissa sekä vaatteiden ja asusteiden osina, esimerkiksi veitsentuppien vuoraamiseen. Turkisten käyttö on ollut hieman erilaista rautakautisissa poltto- ja ruumishautauksissa. Polttohautauksissa on käytetty erityisesti karhun taljoja ja ruumishautauksissa metsäpeuran ja hirven taljoja. Kuitenkin esimerkiksi Euran Luistarin kahdesta lapsen haudasta (haudat 118 ja 139) löytyi suden ja ilveksen karvoja, jotka voivat olla peräisin hautojen pehmusteena tai vainajan peitteenä olleista taljoista.

Tutkimus kertoo myös laajemmin ihmisten ja turkiseläinten suhteesta. Suomi on sijainnut läntisen ja itäisen turkistradition välimaastossa, mikä näkyy esimerkiksi hirvieläinten korostumisena aineistossa. Skandinaviassa hirvieläinten turkikset ovat selvästi harvinaisempia. Turkisten pyynnin tiedetään keskittyneen pitkälti näätäeläimiin, mutta tällaiset turkikset ovat Suomen löydöissä puolestaan harvinaisia. Kirkinen arvelee tämän johtuvan siitä, ettei varsinaista turkisten statuskäyttöä ole juurikaan esiintynyt. Kiinnostava on Kirkisen mainitsema, jo aikaisemmin julkaistu, havainto Konneveden Majakankaan kansainvaellusajalle (400-600 jaa.) ajoittuvasta polttohautauksesta, josta löytyi palaneita näädän kallon, leukaluun, raajojen ja hännän luita. Löytö on tulkittu käsittelemättömäksi turkikseksi, joka on poltettu vainajan mukana.

Esiliinan pronssispiraalien yhteydessä säilynyttä tekstiiliä ja hirvieläimen karvoja Turun Kaarinan Kirkkomäen haudasta 31. Kuva: Tuija Kirkinen (Kirkinen 2019, fig. 19).

Hautalöytöjen tarkempi tutkimus antaa tietoa myös turkisten käytöstä vaatetuksen osana. Kaukolan Kekomäen miehenhaudassa nro 3 on luultavasti ollut oravan tai näätäeläimen turkiksella reunustettu viitta tai tunika. Samassa haudassa oli myös mustia majavan karvoja, jotka voivat olla peräisin kauluksesta. Kekomäen haudassa nro 1 oli puolestaan jalkopäässä ketun, majavan ja tunnistamattoman turkiseläimen jäänteitä. Ne voivat olla peräisin joko hautaan antimena laitetuista taljoista tai jalkopäähän asetettujen tekstiilien reunuksista. Kirkisen mukaan myös kotieläinten, kuten lampaiden, vuohien ja nautojen nahkoja on voitu käyttää paitsi hautojen pehmustamiseen myös vaatetuksen materiaalina.

Lue lisää Kirkisen väitöskirjasta, jonka voi ladata Helsingin yliopiston E-thesis-palvelusta:

Kirkinen, Tuija 2019. Between skins : Animal skins in the Iron Age and historical burials in eastern Fennoscandia. Doctoral dissertation, University of Helsinki.

Tuija Kirkinen väittelee 5.4.2019 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Between skins – Animal skins in the Iron Age and historical burials in eastern Fennoscandia”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus (vanha puoli), Auditorium XV, Unioninkatu 34, Helsinki. Vastaväittäjänä on prof. emeritus Milton Nuñez, Oulun yliopisto, ja kustoksena on professori Kirsi Saarikangas. Tilaisuus on kaikille avoin.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.