Historiallinen aika

Ruumispuut ja ruumiiden kuivaaminen suomalaisessa kansanperinteessä

Ulla Moilanen

Vuonna 1930 kirjoitettiin ylös Parkanon Linnankylässä asuneen 80-vuotiaan Laurikaisen talon vaarin muistelmia. Hän oli kuullut, kuinka ruumiita oli entisaikaan viety Karkkuun haudattavaksi kuivattuna. Kuivaaminen oli tapahtunut nostamalla vainaja arkussa tai ruumislaudalla niin sanottuun ruumiskuuseen (tai krenkkukuuseen), jollaisen kannon oli Laurikaisen vaarikin nähnyt talonsa lähellä. Kuusen juurella oli kasvanut kauniita keltaisia kukkia, joiden vaari arveli menestyneen paikassa ruumiista valuneiden rasva-aineiden vuoksi. Perimätiedon mukaan kuusen oksilla kuivaaminen esti matojen ilmestymisen ja oletettavasti myös eläinten kajoamisen ruumiiseen. Myös kolmen muun samanaikaisen kertomuksen mukaan Parkanon Kuivasjärven Linnan rannassa oli suuria kuusia ja mäntyjä, joiden oksille arkut ripustettiin, ja talven tullen kuivatut ruumiit kuljetettiin arkuissaan Karkun kirkolle talviteitä pitkin. (Valonen 1948: 91-92; 1971: 33-34).

Muistitiedon mukaan ruumiiden kuivaaminen olisi tapahtunut aikana, jolloin vainajat kuljetettiin Karkkuun haudattavaksi. Tämä viittaisi varhaiskeskiaikaan. Parkanon alue kuului tuolloin Sastamalan kirkkopitäjään, jonka keskus oli Karkussa sijaitseva Pyhän Marian kirkko (Pitkäranta 2004: 377). Varhaiskeskiaikaisia kuusia ei kuitenkaan olisi voinut olla nähtävissä enää 1800-luvulla, sillä Suomessa kuusi elää harvoin edes 300-vuotiaaksi (Lilja et al. 2006). Jos vanhoja kuusia tai niiden kantoja olisi 1800-luvun puolivälissä ollut näkyvissä, kyseessä olisivat olleet aikaisintaan 1600-luvun alussa kasvunsa aloittaneet puut. Männyn maksimi-ikä vaihtelee Suomessa tavallisesti 250-550 vuoden välillä (Karhu 1995), joten varhaiskeskiajalla käytössä olleen ruumismännynkin havaitseminen 1800-luvulla olisi ollut epätodennäköistä.

Kuvassa oikealla ”Linnan talon ruumismänty” Parkanossa. Kuva: O. Kaitalehto. (Valonen 1971: 34).

Ruumiiden säilyttämistä on menneisyydessä kuitenkin tapahtunut, etenkin kirkkomatkojen ollessa pitkiä. Säilyttäminen on hyvinkin voinut toisinaan tapahtua puiden oksilla. Vastaavasta säilyttämisestä on merkintöjä erämaaseuduilta, ja myös esimerkiksi Kainuussa vainaja voitiin nostaa arkussa puun oksille hautaamista odottamaan (Paulaharju 1922: 277). Myös Ruotsin Lapin saamelaiset ovat säilyttäneet vainajia telineillä saarissa kesän yli ennen kirkolle kuljettamista. Säilyttämiseen on voinut joissakin tapauksissa liittyä ruumiin kuivaamista tai jopa lihojen poistamista, mistä on kansatieteellisiä mainintoja muiden pohjoisten kansojen parista. Onkin ehdotettu, että tarinat ruumispuista ja ruumiin kuivaamisesta saattaisivat olla jäänteitä vanhasta perinteestä, jota olisi käytetty harvaan asutuilla seuduilla (Valonen 1948: 94; Hakonen 2013: 11-12). Ruumiin kuljettaminen tiettyyn paikkaan haudattavaksi liittyy kuitenkin olennaisesti kristinuskoon, joten tavan voisi kuitenkin yhdistää aikaisintaan keskiaikaiseksi. Oliko vainajan kuljettaminen johonkin tiettyyn hautapaikkaan yhtä tärkeää jo aikaisemmin? On myös otettava huomioon se, onko tarkoituksena ollut varta vasten ruumiin kuivaaminen vai onko ilmavassa arkussa tapahtunut luonnollista muumioitumista sinä aikana, kun hautaamista on odotettu. Jos kuivaamiseen olisi tarkoituksella pyritty, olisiko kuivumisen edistämiseksi voitu tehdä jonkinlaisia toimenpiteitä ja voisiko näistä toimenpiteistä nähdä jälkiä arkeologisessa aineistossa?

Ruumispuiden merkitys ei kaikkialla Suomessa ole ollut samanlainen. Samuli Paulaharju kertoo vuonna 1922 ilmestyneessä Kainuun mailta -teoksessaan, kuinka vanhoissa taloissa oli kalmapuu, joka saattoi sijaita kalmistossa. Vaihtoehtoisesti vanha kuusi, koivu, mänty tai pihlaja saattoi toimia kuolemanrituaaleihin liittyvänä puuna, jonka juurelle ruumiinpesuvedet kaadettiin ja jonka luona vainajan vaatteet poltettiin. Pesuastiat voitiin myös toisinaan ripustaa puun oksille. (Paulaharju 1922: 274) Karsikko- ja ristipuiden perinne on ollut hieman erilainen, mutta myös karsikkopuiksi on voitu valita tuuheaoksaisia kuusia. Niitä on hautajaisten yhteydessä karsittu, minkä jälkeen rungosta on poistettu kuorta ja siihen on tehty erilaisia merkintöjä, kuten esimerkiksi vainajan nimikirjaimet (Vilkuna 1993). Puilla on siten voinut olla erilaisia merkityksiä kuolemaan liittyvien rituaalien ja toimintojen osana.

Oravivaaran kalmakuusi Hyrynsalmella. Kuva: Paulaharju 1922: 275.

———

Kirjoittaja on Turun yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava, joka tekee väitöskirjaa hautaustavoista sekä ruumiiden erilaisista käsitely- ja kohtelutavoista.

Lähteet:

Hakonen, A. 2013. Tahkokangas ja metallikausien Oulujokisuu. Kalmiston ja ympäröivän muinaisjäännöskannan sekä alueen yhteisön tutkimus 3D-topografian avulla. Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto.

Karhu, N. 1995. Vihreät jättiläiset, Suomen paksuimmat puut. Publications of the Finnish Dendrological Society 7, Helsinki.

Lilja S., Wallenius T., Kuuluvainen T. 2006. Structure and development of old Picea abies forests in northern boreal Fennoscandia. Ecoscience 13: 181–192.

Paulaharju, S. 1922. Kainuun mailta. Kansantietoutta Kajaanin kulmilta. Helsinki.

Pitkäranta, R. 2004. Suomen kirkkojen latina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1000. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 193. Helsinki.

Valonen, N. 1948. Vähän kyröläisistä lappalaismuistoista. Satakunta XIV. Kotiseutututkimuksia: 85-96.

Valonen, N. 1971. Lappalaismuistoista Parkanossa ja Kihniössä. Parkanon ja Kihniön kirja: 29-36, Rantatupa, H. (toim.). JYY:n kotiseutusarja no 8. Jyväskylä.

Vilkuna, J. 1993. Suomalaiset vainajien karsikot ja ristipuut. Kansatieteellinen Arkisto 39, 1993

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s