Baltia

Rabiveren nainen: Huonosti tunnettu suoruumislöytö Virosta

Ulla Moilanen

Soista löytyneet ihmisjäännökset ovat aina herättäneet kiinnostusta, sillä hautapaikkoina kosteikot ovat poikkeuksellisia ja vetiset olosuhteet ovat saattaneet säilyttää ruumista hyvin. Koillis-Euroopan suoruumiit ovat hyvin tunnettuja, mutta sen sijaan virolaisia vesistöistä löytyneitä ihmisjäännöksiä ei ole tutkimuksissa juurikaan käsitelty. Tähän aiheeseen Pikne Kama on viimein tarttunut, ja hänen vuonna 2017 ilmestyneessä väitöskirjassaan käydään käpi sekä Viron kosteikoista löytyneitä ihmisjäännöksiä että vesistöihin hautaamiseen liittyvää kansanperinnettä.

Tunnetuin virolainen suoruumislöytö tehtiin Rabiveressa maaliskuussa 1936 turpeen nostamisen yhteydessä. Löydöstä tehtiin ilmoitus viranomaisille, mutta ruumista oli jo ehditty siirtää arkeologien saapuessa paikalle. Alkuperäistä löytöpaikkaa ei siis enää päästy tutkimaan. Suoruumis hyvin säilyneine vaatteineen kuljetettiin Tarttoon, jossa sille tehtiin lääketieteellinen tutkimus. Vainajan todettiin olevan nainen. Vaatteista löydettiin hopeasolki sekä vuoden 1667 kolikko, jonka perusteella vainaja ajoitettiin 1600–1700-lukujen vaihteeseen. Sopivien säilytysolosuhteiden puuttuessa vainaja haudattiin uudelleen. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, ettei näin tuoretta vainajaa pidetty tarpeeksi kiinnostavana tutkimuskohteena (Kama 2017:90). Rabiveren suoruumista ei siis enää voi tutkia – ainoastaan ruumiin vaatetusta, joka talletettiin Viron kansallismuseon kokoelmiin.

Rabiveren suoruumis ajoittui 1600-1700-lukujen vaihteeseen. Asennon perusteella nainen on tarkoituksella haudattu suohon, joten hänen päätymisensä paikkaan ei ole johtunut onnettomuudesta. Kuva: Eerik Laid (Kama & Rammo 2015).

Riina Rammon (2010) tekemän tutkimuksen mukaan Rabiveren suoruumiin vaatetus koostuu kahdesta takista, villahameesta sekä neulottujen lapasten ja sukkien kappaleista. Naisen päällä on mahdollisesti ollut myös pellavapaita, joka kuitenkin oli suossa ehtinyt kokonaan hävitä. Villahame oli kiinnitetty paidan päälle vyöllä. Tämän päälle oli puettu hihaton takki, jonka kaulusta kiinnitti kaksi nahkanauhaa. Kaikkein päällimmäisenä oli hihallinen päällystakki. Rammon mukaan vaatteista voidaan tehdä päätelmiä ainoastaan vainajan sosiaalisesta asemasta. Koska vaatteita on korjattu ja ne ovat hyvin kuluneita, niiden kantaja on todennäköisesti kuulunut köyhään maalaisväestöön. Päällystakki on kuitenkin voinut olla tarkoitettu juhlakäyttöön, sillä siinä on hieman koristelukirjailua. Koska ruumista ei voida tutkia enää tarkemmin, jää naisen kuolinsyy epäselväksi.

Vanhoista sanomalehtilähteistä Kama on löytänyt mainintoja myös kahdesta muusta uudelleen haudatusta suoruumislöydöstä. Vana-Kariasin suosta löytyi vuonna 1890 arkku, jossa oli naisen luut. Vuonna 1940 Painasten suosta puolestaan löytyi nainen, jolla oli vaaleanruskeat hiukset. Sanomalehtilähteiden mukaan paikalliset pitivät vainajaa 13 vuotta aiemmin kadonneena nuorena naisena, vaikka vainajalta oli kuvausten mukaan löytynyt liitupiippu. Sen perusteella kyseessä on saattanut mieluummin olla 1600-1800-luvulle ajoittuva löytö. (Kama 2017: 104-5)

Rabiveren suoruumis ajoittui 1600-1700-lukujen vaihteeseen. Se haudattiin pian löytymisensä jälkeen 1930-luvulla. Kuva: Viron kansallismuseo.

Virolaisessa kansanperinteessä esiintyy toisinaan kuvauksia suohon tai lähteeseen hautaamisesta. Se mielletään usein negatiiviseksi toiminnaksi, jossa vainajan surijat ovat villieläimiä ja haudalla kasvaa epämiellyttäviä kasveja, kuten nokkosia. Toisaalta suo voi olla hiljainen hautapaikka, johon jopa voidaan haluta tulla haudatuksi (Kama 2017: 101,106,135). Kaman tutkimus on kiinnostava sekä kosteikkojen että ihmisjäännösten tutkimuksen kannalta. Hänen työnsä herättää pohtimaan erilaisia keinoja (kosteiden) hautapaikkojen etsimiseen ja tarjoaa myös esimerkin arkeologian ja folkloristiikan lähteiden vertailusta.

———

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Turun yliopiston arkeologian oppiaineessa.

Lähteet:

Kama, P. 2017. Arheoloogiliste ja folkloorsete allikate kooskasutusvõimalused: inimjäänused märgaladel (Combining archaeological and folkloristic sources: human remains in wetlands). Dissertationes Archaeologiae Universitatis Tartuensis 7.

Kama, P. & Rammo, R. 2015. Rabivere soost leitud mumifitseerunud naise surnukeha: õnnetusjuhtum, mõrv või traditsiooniline käitumine? Tutulus 2015: 10–11.

Rammo, R. 2010. Time capsule from the late 17th or early 18th centuries: clothing of woman from Rabivere bog (Estonia). In:  From Studies into Ancient Textiles and Clothing. Fasciculi Archaeologiae Historicae 23. Edited by J. Maik. Institute of Archaeology-Ethnology of Polish Academy of Sciences, Łódź, 83–90.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s