Antiikin Kreikka ja Rooma

Vasenkätiset arkeologisessa aineistossa – Voidaanko menneisyyden vasenkätisyyttä tutkia?

Ulla Moilanen, FM, tohtorikoulutettava – Turun yliopisto

Vasenkätisten määrä ihmispopulaatioissa on nykyisin noin 1020 %, ja todennäköisesti menneisyydessäkin oikea- ja vasenkätisyyttä esiintyi samassa suhteessa. Tutkimusten mukaan kätisyys on kehittynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmisten ja suurten ihmisapinoiden sukulinjat ovat eronneet toisistaan (Uomini 2009).

Vähemmistöön kuuluviin vasenkätisiin on saatettu suhtautua eri tavalla kuin oikeakätisiin. Inuiitit ovat pitäneet vasenkätisiä noitina ja islamilaisessa kulttuurissa vasenta kättä on pidetty epäpuhtaana. Pierre-Michel Bertrandin (2006) mukaan keskiajan Euroopassa vasenkätisyyttä ei pidetty kovinkaan merkityksellisenä, mutta uudelle ajalle tultaessa siihen ryhdyttiin liittämään entistä negatiivisempia ajatuksia. Kristillisessä symboliikassakin paholainen kuvattiin toisinaan vasenkätiseksi.

Vasenkätinen viulunsoittaja Andre Vasila 1900-luvun alussa Setumaalla, Virossa. Kuva: A. O. Väisänen, Museovirasto. (Finna.fi CC BY 4.0)

Vielä 18001900-lukujen vaihteessa vasenkätisillä sanottiin olevan muita enemmän taipumusta rikollisuuteen tai jonkinasteiseen jälkeenjääneisyyteen. Vasenkätisiä lapsia saatettiin Suomenkin kouluissa pakottaa 1900-luvun puolivälissä käyttämään oikeaa kättä. Vaikka monissa kulttuureissa vasenkätisyys vaikuttaa liittyneen huonoksi miellettyihin asioihin, ovat Pohjois-Amerikan lounaisosan pueblointiaaneihin kuuluvat zunit pitäneet vasenkätisyyttä onnekkuuden ja viisauden merkkinä (Sherman 2008: 214).

Vasenkätisyydellä on todennäköisesti ollut myös käytännön merkitystä. Ensimmäisellä vuosisadalla Alexandriassa ja Roomassa lääkärinä toiminut Soranus Efesoslainen kirjoitti ohjeita vastasyntyneiden kapaloimisesta. Hänen mukaansa kapalointi tuli lopettaa vähitellen noin kolmen kuukauden iässä, vapauttamalla aluksi oikea käsi. Vasen käsi tuli vapauttaa vasta muutama päivä myöhemmin. Tämän piti Soranuksen mukaan kannustaa lasta käyttämään oikeaa kättä huonommaksi mielletyn vasemman sijasta (Newman 2007: 65).

Karjalainen paimentorvi Räisälästä. Sarven alapinnalla olevat tukitut sormiaukot viittaavat siihen, että alkuperäinen soittaja on ollut vasenkätinen, myöhemmät oikeakätisiä (Leisiö 1983).

Antiikin Roomassa vasenkätisyys oli luultavasti este legioonaan pääsylle, sillä eri kädellä taisteleva sotilas olisi helposti voinut vaarantaa koko taisteluyksikön (Aldhouse-Green 2004: 225). Tutkimusten mukaan vasenkätisille on kuitenkin valmistettu heille sopivia työkaluja ja he ovat myös osallistuneet yhteisöjen töihin muiden lailla. Neoliittisen kivikauden Euroopassa osa luu- ja sarvityökaluista on selvästi ollut vasenkätisten käyttämiä (Spenneman 1984). Pohjois-Amerikan kaakkoisosasta löydettyä, alueen vanhimpaan keramiikkakulttuuriin kuuluvaa niin sanottua Stallingsin keramiikkaa (noin 25002000 eaa.) on koristeltu runsailla painanteilla. Keramiikantekijöiden kätisyyttä selvittäneessä tutkimuksessa (Sassaman 2000) tarkasteltiin painannekuvioita yli 600:ssa astian reunapalassa. Hieman yli kymmenessä prosentissa paloista havaittiin koristeissa muista poikkeava painamissuunta. Koska luku vastaa hyvin vasenkätisten prosentuaalista osuutta nykyväestössä eri puolilla maailmaa (eikä ole syytä olettaa, että luku olisi esihistoriallisina aikoinakaan ollut erilainen), voidaan näitä kuvioita pitää vasenkätisten tekeminä.

Pohjois-Amerikan kaakkoisosassa 4000 vuotta sitten valmistettua Stallings-keramiikkaa, jonka painanteissa on nähty merkkejä sekä oikea- että vasenkätisistä koristelijoista.

Dennis Riley (2011) on kirjoitelmassaan pohtinut anglosaksisista polttohautauksista löytyneiden keritsimien kätisyyttä ja havainnut, että polttohautausten keritsimet ovat enimmäkseen vasenkätisille sopivia. Vasenkätisten keritsimien määrä hautauksissa ei vastaa vasenkätisten ihmisten määrää populaatioissa, joten Riley esittää ilmiölle erilaisia syitä. Hänen mukaansa sepät olisivat voineet olla muita useammin vasenkätisiä, sillä koska sekä vasenkätisiin että seppiin on voinut liittyä tietynlaista sosiaalista ekskluusiota, olisivat vasenkätiset voineet tarkoituksella hakeutua sepänoppiin. Toisaalta Riley huomauttaa, että vasenkätisiä keritsimiä on voitu laittaa hautoihin useammin, koska niille on harvemmin käyttöä elävien keskuudessa.

Miekkahaudoissa aseet on tavallisesti asetettu vainajan vasemmalle puolelle, jossa niitä mahdollisesti on eläessäänkin kannettu. Oikeakätisen on kenties helpompi ottaa miekka käyttöönsä vasemmalta kuin oikealta puolelta. Muutamissa haudoissa, kuten Maskun Humikkalan haudassa 23 ja Euran Köyliönsaaren A-kalmiston haudassa A5 miekka on ollut vainajan oikealla puolella (Moilanen 2013; 2015). Tätä voi selittää esimerkiksi vainajan vasenkätisyydellä, joskin muitakin mahdollisia syitä miekan sijainnille voi olla (katso Kalmistopiirin jutut Maskun Humikkalan miekkahaudat ja Köyliönsaaren haudan A5 miekka – tapausesimerkki korjatusta aseesta?).

Keskiaikaisissa kuvissa miekkaa kannetaan yleensä vasemmalla. Vasemmanpuoleisessa, 1400-luvulle ajoittuvan kronikan, kuvassa on mahdollisesti esitetty vasenkätinen sotilas. Oikealla Maskun Humikkalan miekkahautoja, joissa oikealle asetettu miekka oli harvinaisempi. Kuvat: Chronique d’Angleterre, yksityiskohta, The British Library ja Pälsi 1928 jutussa Moilanen 2013.

Kätisyyttä voidaan toisinaan varovasti arvella myös luuston perustella, sillä tutkimuksissa on huomattu tietynlaisten käsivammojen yhteys mahdolliseen oikea- tai vasenkätisyyteen. Esimerkiksi putoamisesta tai kaatumisesta aiheutuneet vammat käsien luissa saattavat kertoa siitä, kumpi käsi on reaktiomaisesti asetettu ottamaan osuminen maahan vastaan (Steele 2000). Englannissa havaittiin 1000-1500-luvulle ajoittuvien eri-ikäisten yksilöiden luiden tutkimuksissa, että aikuisten yläraajoissa oli hieman epäsymmetriaa. Tämän pääteltiin tarkoittavan sitä, että tietyn käden käyttäminen aiheuttaa vuosien kuluessa luustossa havaittavia muutoksia (Steele & Mays 1995). Luun mineraalien tiheyttä tutkimalla on puolestaan todettu Saksan soista löytyneiden ihmisjäännösten sisältävän sekä oikea- että vasenkätisiä (Pestka et al. 2010: 395). Oikea- ja vasenkätisyys aiheutuu todennäköisesti tiettyjen geenien yhdistelmästä (Armour et al. 2014), joten tulevaisuudessa arkeologisten vainajien kätisyyden voinee tarkistaa myös DNA-analyysin avulla. Vasenkätisiä arkeologisesta aineistosta tunnistamalla voidaan tutkia tarkemmin myös sitä, miten heihin on eri aikoina eri kulttuureissa suhtauduttu.

Peitingistä Saksasta vuonna 1957 löytynyt vainaja on laskettu arkussa suohon 1300-1400-lukujen vaihteessa. Ruumis kuuluu noin 20-25-vuotiaalle naiselle, joka vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen (Pestka et al.) mukaan on ollut vasenkätinen. Kuva: Textilmuseum Neumünster.

 

Lähteet:

Aldhouse-Green, Miranda 2004: An Archaeology of Images: Iconology and Cosmology in Iron Age and Roman Europe. Routledge.

Armour J.A., Davison A., McManus I.C.. Genome-wide association study of handedness excludes simple genetic models. Heredity (Edinb). 2014 Mar. 112(3): 221225.

Bertrand, Pierre-Michel 2006: Väärän käden maailma. Vasenkätisten kulttuurihistoriaa. (Suom. Sampsa Peltonen ja Pirjo Thorel). Atena.

Leisiö, Timo 1983: Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 12. Kaustinen.

Moilanen, Mikko 2013: Maskun Humikkalan miekkahaudat. Kalmistopiiri 8.3.2013.

Moilanen, Mikko 2015: Köyliönsaaren haudan A5 miekka – tapausesimerkki korjatusta aseesta?  Kalmistopiiri 15.11.2015.

Newman, Paul B. 2007: Growing Up in the Middle Ages. McFarland & Company, Inc. Publishers.

Pestka J.M., Barvencik F., Beil F.T., Marshall R.P., Jopp E., Schilling A.F., Bauerochse A., Fansa M., Püschel K., Amling M. 2010: Skeletal analysis and comparison of bog bodies from Northern European peat bogs. Naturwissenschaften. 2010 Apr. 97 (4): 393402.

Riley, Dennis 2011: An Analysis of the Predominance of Left-Handed Shears in Cremation Urns From Spong Hill Anglo-Saxon Cemetery, North Elmham, Norfolk.

Sassaman, Kenneth E. 2000: Agents of change in hunter-gatherer technology. In: Agency in Archaeology:  148-168. Marcia-Anne Dobres & Robb, John E. (eds.):  Routledge.

Sherman, Josepha 2008: Storytelling: An Encyclopedia of Mythology and Folklore. Routledge.

Spenneman, Dirk R. 1984: Handedness data on the European neolithic. Neuropsychologia, Vol. 22, Issue 5, 1984: 613615.

Steele, James 2000: Skeletal indicators of handedness. In: Human Osteology: In Archaeology and Forensic Science: 307324. Margaret Cox & Simon Mays (eds.) Cambridge University Press.

Steele, James & Mays, Simon 1995: Handedness and directional asymmetry in the long bones of the human upper limb. International Journal of Osteoarchaeology. Vol. 5, Issue 1, march 1995: 3949.

Uomini, Natalie T. 2009: The prehistory of handedness: Archaeological data and comparative ethology. Journal of Human Evolution, Vol. 57, Isuue 4, Oct 2009: 411419.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s