Hauta-antimet

Kultaa kuolleille – Varnan nekropoliin arvoesineet

Nea Komulainen – Turun yliopisto

Bulgariassa sijaitsevan Varnan läheltä löydettiin vuonna 1972 hehtaarin kokoinen nekropolis, joka sisältää noin 300 hautaa. Kalmisto sijaitsee Mustaanmereen laskevan Varna-järven pohjoisrannan lähellä. Se ajoittuu karkeasti vuosien 4600-4200 eaa. välille, mutta osa haudoista on tarkemmin ajoitettu radiohiilimenetelmällä vuosille 4560–4450 eaa. Kalmiston käyttäjät kuuluivat niin kutsuttuun Varnan kulttuuriin, joka oli Gumelnița-Karanovo-kulttuurin paikallinen variantti. Varnan kulttuurin ajanjakso on keskistä kuparikautta, jolloin kulttuurin keskus sijaitsi juuri Varna-järven ympärillä. Kalmiston alkuvaiheessa kuolleita ryhdyttiin hautaamaan asuinalueiden ulkopuolisille hautausmaille, mikä viittaa muutoksiin uskonnollissa tai kulttuurisissa käsityksissä. Ihmisten on arveltu mm. alkaneen pelätä kuolleita tai kuolleiden epäpuhtautta. (Higham et al. 2007; Bailey 2000; Leusch et al. 2015; Slavchev 2010)

Haudasta 3 löytyneitä kultahelmiä. Koko kalmistosta on löytynyt yhteensä yli kuusi kiloa kultaa. Kuva: Dan Diffendale/Flickr CC.

Varnan nekropoliista on tutkittu noin 300 hautaa. Naisten ja miesten hautausasennot olivat erilaisia: miehet oli yleensä asetettu makaamaan selälleen ja naiset sikiöasentoon oikealle kyljelle. Hauta-antimet oli kuitenkin asetettu hautoihin yhdenmukaisen kaavan mukaan. Pääpuolella oli kaksi tai kolme saviastiaa, joissa luultavasti oli ollut ruokaa otettavaksi mukaan tuonpuoleiseen. Pään ja rintakehän alueella oli koruja tai koriste-esineitä, ja käsivarsien molemmin puolin oli työkaluja. Kaikkien hautojen pääpuoli oli pohjoiseen ja kaikki haudat sisälsivät vain yhden vainajan.

Varnan nekropolis on tunnettu erityisesti tavattoman suuresta kultaesineiden määrästä. Haudoista on löydetty maailman vanhimpiin kuuluvaa prosessoitua kultaa, joka koostuu yli kuudesta kilosta kultaesineitä. Tämä on enemmän kuin mitä samalta aikakaudelta tunnetaan koko muusta maailmasta. Kulta on noin 23,5-karaattista eli hyvin puhdasta, mutta sen alkuperästä ei ole vielä täyttä varmuutta. Löytyneitä kultaesineitä on yhteensä yli 3 000 ja niitä on 38 eri tyyppiä, joukossa mm. diadeemeja, taottuja rannekoruja, erilaisia riipuksia ja eläinhahmoja sekä helmiä. Pieniä esineitä on voitu kiinnittää vaatteisiin, hiuksiin tai partoihin. Niitä on voitu myös käyttää huuli- tai korvalävistyksinä. Myös kirveenvarsia on päällystetty kultalevyillä. (mm. Leusch et al. 2015; Chapman et al. 2006; Bailey 2000; Slavchev 2010).

Varnan kalmistosta löytynyt kultainen rannerengas sekä luonnollisen kokoinen savipää. Kuvat: Varnan arkeologinen museo.

Ihmiskasvoinen savinaamio Varnan haudasta nro 2. Haudassa ei ollut ihmisjäännöksiä, joten sitä on pidetty rituaalisena. Kuva: Dan Diffendale/Flickr CC.

Kultaesineet eivät kuitenkaan ole jakautuneet kalmistoon tasaisesti, sillä peräti kolme neljäsosaa koko hautausmaan kullasta on peräisin vain neljästä haudasta (haudat numero 1, 4, 36 ja 43). Viidesosassa muista haudoista oli pieniä kultaesineitä, kuten helmiä tai riipuksia. Muutoin kalmiston hautojen antimet olivat melko vaatimattomia, kuten kivihelmiä, piiveitsiä tai luusta tehtyjä rannekoruja. Lähes kaikista haudoista on kuitenkin löydetty keramiikkaa. Saviastioita on talletettu yli 650, ja myös kaksi niistä oli koristeltu kultamaalilla. Kuparityökaluja on löydetty yli 160 ja piityökaluja yli 230. Yleisimmät korut sijaitsivat vainajien ranteissa tai kaulalla, ja koostuivat Välimeressä elävien Spondylus– ja Dentalium-sukuisten simpukoiden kuorista. Dentalium-simpukoita löytyi kuitenkin vain kenotafeista eli tyhjistä, symbolisina pidetyistä haudoista. (Leusch et al. 2015; Slavchev 2015; Varna Museum of Archaeology 2017)

Varnan nekropolis sisältää myös hautakeskittymiä, kuten rikkaimpien hautojen keskittymän hautausmaan keskiosassa (Biehl & Marciniak 2000; Varna Museum of Archaeology 2017). Haudoista peräti 40 kappaletta ei sisältänyt lainkaan ihmisjäännöksiä, minkä vuoksi niitä on pidetty kenotafeina, rituaalisina hautoina. Kolmeen näistä, hautoihin numerot 2, 3 ja 15, oli haudattu polttamattomasta savesta muovatut ihmisen kasvot. Näiden naamioiden otsalle, silmille, suulle ja korville oli aseteltu kultaesineitä. Muita tyhjiin hautoihin laitettuja antimia olivat savimaljakot ja -kupit, neulat, sekä pyöreät kultariipukset, joiden uskotaan olleen hedelmällisyyssymboleja. Hautojen pohjalta löytyi myös punamultaa ja jäänteitä jostain orgaanisesta materiaalista. Naamioiden on tulkittu edustavan tuntematonta hedelmällisyyden jumalatarta (Biehl & Marciniak 2000; Slavchev 2015; Varna Museum of Archaeology 2017)

Haudan 4 sisältämiä kulta-, luu- ja kiviesineitä. Keramiikka-astian pinnassa oli kultamaalia. Haudassa ei ollut ihmisjäännöksiä. Kuva: Dan Diffendale/Flickr CC.

Haudan 4 kulta-. kupari- ja kiviesineitä. Kuva: Dan Diffendale/Flickr CC.

Hauta numero 36 oli erityisen rikas kenotafi. Siitä löydettiin yli 850 kultaesinettä, kuten tiara, korvakorut, kaulakoru, rannekoruja, rintakilpi, vyö, vasarasauva ja  eläimenpääfiguureja. Esineet oli aseteltu ikään kuin ihmisruumiin ympärille, ja haudan yllä oli myös kultalangasta kudottu kangas. Esineitä oli enemmän haudan oikealla puolella, minkä perusteella haudan on tulkittu olevan miehinen. Samankaltaisia hautauksia olivat myös haudat 1, 4 ja 5. Koska maskuliiniset kenotafit 1,4 ja 5 sekä feminiiniset kenotafit 2, 3 ja 15 sijaitsivat toistensa läheisyydessä, niiden on tulkittu mahdollisesti edustavan symbolisia avioliittoja miesten ja jumalattaren välillä. Niiden uskotaan olevan hautausmaan vanhimpia hautoja ja koko nekropoliin sydän. (Slavchev 2010)

Hautausmaan keskiosassa sijaitseva hauta numero 43 oli löytöjensä perusteella kaikista rikkain. Haudasta löydettyjen kultaesineiden yhteispaino oli yli 1,5 kiloa. Vainaja oli ilmeisen korkeasta sosiaalisesta asemasta nauttinut mies, mahdollisesti yhteisön päällikkö. Hän oli noin 170–175 cm pitkä ja kuollessaan 40–50-vuotias. Mies haudattiin kädet aseteltuna rinnan päälle, oikeassa kädessään kultavartista kirvestä pidellen. Yllään hänellä oli kultaisia käsirenkaita, isoja kultariipuksia ja kultahelminauhoja. Hänen vaatteissaan oli kiinni pieniä kulta-applikointeja. Myös hänen kallonsa päällä ja sen ympärillä oli pyöreitä kultakiekkoja, jotka ovat mahdollisesti olleet kiinni päähineessä. Lantion tienoilta löytyi niin ikään kullasta valmistettu penissuojaksi tulkittu esine. Hautalöytöihin kuuluvat myös muun muassa jousi ja nuolia, keihäs sekä kupariset kirves, vasara, naskali ja taltta. Pään puolella oli iso saviruukku ja pienempiä saviastioita. Miehen nilkat oli asetettu ristiin. (Slavchev 2015; Leusch et al. 2015; Bailey 2000; Varna Museum of Archaeology 2017).

Varnan hauta 43 kuului noin 40-50 –vuotiaana kuolleelle miehelle. Hauta sisälsi runsaasti kultaesineitä, mm. korvarenkaat, päähinettä koristaneita kiekkoja sekä penissuojan, joka on arvioiden mukaan toiminut joko ruuminosan peitteenä tai jatkeena. Vainajan vaatteet on koristettu kulta- ja karneolihelmillä sekä kultaniiteillä. Lisäksi haudassa oli kultakoristeinen jousi, kultahelainen nuoliviini, kuparisia ja piikivisiä keihäänkärkiä, kupari- ja kivikirveitä ja luuneuloja. Haudan esineistö on kalmiston rikkain, ja vainajaa on arveltu yhteisön päälliköksi. Kuva: Wikimedia Commons.

Varnan yhteisöä on pidetty sosiaalisesti hierarkkisena, mihin viittaa hauta-antimien epätasainen jakautuminen. Koska rikkaimmat haudat kuuluivat miehille, olivat miehet luultavasti johtavassa asemassa ja yhteisö siten patriarkaalinen. Haudatut ihmiset olivat hyvinvoivia ja elivät ravitsevalla ruokavaliolla. Kulttuuri kukoisti todennäköisesti metallityön, maanviljelyn ja kaupankäynnin kehityksen ansiosta. Kultaesinelöytöjen määrän perusteella metallintyöstö oli merkittävä elinkeino. Metallityöhön mahdollisesti erikoistuttiin ja malmin louhimiseen sekä metallin työstämiseen tarvittiin paljon työvoimaa. Työtä täytyi olla organisoimassa keskittynyt hallinto. Varnan yläluokka koostuikin luultavasti työnjohtajista, jotka olivat vastuussa niin kaivos- ja metallityöläisten kuin maanviljelijöidenkin ohjaamisesta. (Higham et al. 2007; Nikolov 2010; Varna Museum of Archaeology 2017)

Simpukankuorien perusteella Varnan asukkailla oli myös kauppayhteyksiä ainakin Välimeren ympäristöön, ja Spondylus-simpukoita on arveltu käytetyn valuuttana. Yksi Varnan vientituotteista oli metallin tai metalliesineiden ohella luultavasti vuorisuola, jota louhittiin Varnan kulttuuriin liitetystä Solnitsatan suolakaivoksesta Provadiyassa. (Nikolov 2010; Varna Museum of Archaeology 2017) Asutus Tonavan alajuoksulla, myös Varnassa, hävisi äkillisesti noin 4 000 eaa. Tämän aiheutti todennäköisesti ilmaston lämpeneminen ja siitä seurannut Mustanmeren sekä sen alueen järvien pintojen nousu. Myös idästä saapuneiden sotaisien indoeurooppalaisheimojen on arveltu karkottaneen asukkaat. Asutuksen jälkiä on nähtävillä seuraavan kerran vasta 600 vuoden jälkeen, ja kultaa alueella työstettiin seuraavan kerran vasta 2 000 vuotta myöhemmin.  Varnan nekropoliista on tutkimatta vielä noin kolmasosa, ja uusiin tutkimuksiin odotetaan rahoitusta.

 

Käytetyt lähteet:

Bailey, D. W. 2000. Balkan Prehistory: Exclusion, Incorporation and Identity. Routledge. London & New York.

Biehl, P. F. & Marciniak, A. 2000. The Construction of Hierarchy: Rethinking the Copper Age in Southeastern Europe. Teoksessa M. W. Diehl (toim.) Hierarchies in Action: Cui Bono? S. 181-209. Center for Archaeological Investigations, Occasional Paper 27). Carbondale, IL, Southern Illinois University.

Chapman, J., Higham, T., Slavchec, V., Gaydarska, B. & Honch, N. 2006. The Social Context of the Emergence, Development and Abandonment of the Varna Cemetery, Bulgaria. European Journal of Archaeology 2006, 9: 159-183.

Higham, T., Chapman, J., Slavchev, V., Gaydarska, B., Honch, N., Yordanov, Y. & Dimitrova, B. 2007. New Perspectives on the Varna Cemetery (Bulgaria)-AMS Dates and Social Implications. Antiquity, Jan. 1, 2007: 640-654.

Leusch, V., Armbruster, B., Pernicka, E. &  Slavčev, V. 2015. On the Invention of Gold Metallurgy: The Gold Objects from the Varna I Cemetery (Bulgaria)—Technological Consequence and Inventive Creativity. Cambridge Archaeological Journal, Vol. 25, Issue 01, Feb. 2015. S. 353-376.

Nikolov, V. 2010. Gold and Salt: Provadiya-Solnitsata and the Varna Chalcolithic Cemetery. Sonderdruck aus Archäologisches Korrespondenzblatt Jahrgang 40 – 2010, Heft 4: 487-599.

Slavchev, V. 2010. The Varna Eneolithic Cemetery in the Context of the Late Copper Age in the East Balkans. Teoksessa D. W. Anthony (toim.)  The Lost World of Old Europe The Danube Valley, 5000–3500 BCS. 193-210. Princeton University Press.

Slavchev, V. 2015. Pottery as a Source of Information about Copper Age Burial Customs: Data from Burial 43 in the Varna Cemetery. Teoksessa S. Hansen (toim.) Neolithic and Copper Age between the Carpathians and the Aegean Sea: Chronologies and Technologies from the 6th to the 4th Millennium BCE: International Workshop Budapest 2012. S. 369-380.  Archäologie in Eurasien 31. Habelt-Verlag.

Varna Museum of Archaeology. Historic Periods ->Prehistory.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s