Iso-Britannia ja Irlanti

Rautakautisia ihmisjäännöksiä Keski-Euroopan luolissa: hautoja vai uhreja?

HuK Sanni Salomaa – Turun yliopisto

Vallitseva hautaustapa rautakauden Euroopassa oli vainajien hautaaminen maan alle, mutta se ei ollut ainoa käytössä ollut tapa (Wells 2002: 373). Rautakaudella tehtiin sekä polttohautauksia että ruumishautauksia (Price 2015: 281–288). Hautausten tyyppi ja hauta-antimien määrä vaihtelivat suuresti eri aikoina eri paikoissa, yksinkertaisista uurnahautauksista tai hautakuopista rikkaisiin vene- tai monumentaalihautauksiin. Tyypillinen piirre rautakauden hautausrituaaleille on kuitenkin ruoan ja juoman nauttiminen osana hautaamista tai sen jälkeisiä riittejä (Wells 2002: 373-375). Hautausten ympäristö ja kohteilla suoritetut rituaalit muodostivat monimuotoisen kokonaisuuden.

Oleellisia rautakauden uskomuksille olivat myös erilaisille luonnonelementeille tai niiden edustamille jumaluuksille uhraaminen. Myös luoliin hautaamista tai niiden käyttämistä ihmisjäännösten sijoituspaikkana on tapahtunut rautakaudella ympäri Eurooppaa (mm. Mouret 2003). Hautaamisen tyylit vaihtelevat suuresti eri paikoissa ja eri aikoina, mutta väkivallan merkkien esiintyminen luuaineistossa vaikuttaisi olevan jossain määrin luolalöytöjä yhdistävä tekijä. Lisäksi luolien rautakautiset ihmisjäännökset vaikuttavat useammin koostuvan sekoittuneista, usean vainajan joukko- tai kollektiivihaudoista tai vaihtoehtoisesti muutamista valikoiduista eri yksilön luista.

Coversean kaksi luolaa, joista toinen tunnetaan nimellä Sculptor's Cave, toinen Coversea Cave 2. Molemmista on löytynyt ihmisjäännöksiä. Coversea Cave 2:sta löydettiin vuoden 2014 kaivauksissa myös rautakautisen metallintyöstön jälkiä. Kuva: Society of Antiquaries of Scotland.

Skotlannissa sijaitsevat Coversean luolat, joista toinen tunnetaan nimellä Sculptor’s Cave, toinen nimellä Coversea Cave 2. Molemmista on löytynyt ihmisjäännöksiä. Kuva: Society of Antiquaries of Scotland.

Luoliin hautaaminen vaikuttaa olleen laajalle levinnyt ilmiö, joskaan ei mikään yhtenäinen traditio. Luolista löydetyt ihmisjäännökset on usein tutkittu arkeologisesti 1900-luvun alussa, ja niiden ongelmana on huono dokumentointi ja jopa kokonaan vuosikymmenien kuluessa kadonnut aineisto (Orschiedt 2012: 221). Seuraavaksi esittelen muutamien Euroopan maiden tunnetuimpia luolia, joista on löydetty rautakaudelle ajoittuvia ihmisten jäännöksiä.

Iso-Britanniassa luoliin tehdyt hautaukset ovat melko yleisiä, ja luolia on käytetty monipuolisesti myös varastointiin ja asumiseen rautakauden aikana (Dowd 2015: 162–163). Esimerkiksi koillisessa Derbyshirestä Englannista on löydetty useita luolia, joihin on haudattu useamman vainajan jäänteet (Beresford 2011: 7). Näitä luolia näytetään käytetyn jo paleoliittiselta kivikaudelta alkaen vaihtelevasti myös asumuksina, ihmisjäännösten ajoittuessa lähinnä neoliittisen ajan lopulta rautakaudelle. Eräs tunnettu ihmisjäännöksiä sisältävä luola Iso-Britanniassa on Sculptor’s Cave Skotlannissa, josta on löydetty useita ihmisten, erityisesti lapsien, kalloja (Dowd 2015: 164; Scarf, viitattu 20.2.2017) Kallot oli aseteltu luolan suulle ikään kuin näytteille, ja luolasta löydettiin myös keramiikkaa, koruja ja eläinten luita. Luolan vanhimmat ihmisjäännökset ajoittuvat pronssikauden lopulle, mutta pitkän käyttötauon jälkeen paikka oli otettu uudelleen käyttöön roomalaisella rautakaudella. Paikalta on löydetty myös kuonaa merkkinä raudantyöstöstä paikalla. Samanlaisia merkkejä metallien käsittelystä tunnetaan muiltakin Skotlannin luolakohteilta (Lübke 1958: 36).

Coversea Cave 2:sta löydettiin vuoden 2014 kaivauksissa myös rautakautisen metallintyöstön jälkiä. Kuva: Society of Antiquaries of Scotland.

Coversea Cave 2:sta löydettiin vuoden 2014 kaivauksissa ihmisjäännösten ohella myös rautakautisen metallintyöstön jälkiä. Kuva: Society of Antiquaries of Scotland.

Irlannissa luolia on arveltu pääasiassa käytetyn rituaalisina paikkoina, jonne on tuotu erilaisia uhriantimia, kuten esimerkiksi ihmisten ja eläinten yksittäisiä luita (Dowd 2015: 164–164). Tällaisia kohteita ovat Boat Cave ja Coffey Cave. Boat Cavesta löydettiin alle yhden vuoden ikäisen lapsen pääkoppa ilman kasvojen luita. Muita kallon kanssa samalle aikakaudelle ajoittuvia löytöjä ei luolasta tehty.

Myös Saksasta tunnetaan useita luolia, joista on löydetty ihmisjäännöksiä. Westfalenin alueelta on runsaasti luoliin sijoitettuja hautauksia rautakautisessa kontekstissa (Orschieldt 2012: 221). Näille kohteille on tyypillistä vaikeakulkuinen sijainti, minkä on katsottu sulkevan pois luolien käytön asuinpaikkana. Luolista on löydetty ihmisjäännösten lisäksi paljon rautakaudelle ajoittuvaa keramiikkaa sekä rautaesineitä, joita tosin ei ole analysoitu systemaattisesti. Myös Baijerin ja Baden-Württembergin alueella on runsaasti samankaltaisia rautakautisia luolahautauksia sekä Halstatt- että La Tène -periodeilta.

Irlantilaisia luolakohteita, joista on löytynyt rautakaudelle ja varhaiskeskiajalle ajoitettuja ihmisluita. Kuva: Dowd 2015: 165 (fig. 7.2).

Irlantilaisia luolakohteita, joista on löytynyt rautakaudelle ja varhaiskeskiajalle ajoitettuja ihmisluita. Kuva: Dowd 2015: 165 (fig. 7.2).

Tsekin tasavallasta on löydetty rautakaudelle ajoittuva Býčí skála -luola, josta on löydetty 40 yksilön jäännökset (Orschiedt 2012: 221). Luut eivät olleet anatomisesti oikeilla paikoillaan, vaan sekoittumista oli tapahtunut. Joissakin luissa oli nähtävissä väkivallan merkkejä. Luolassa oli myös pronssityökaluja Halstatt-periodilta ja sekä eläinten luita. Kohteen on tulkittu olleen rituaalinen uhraamispaikka. Hautapaikaksi luolaa ei ole tulkittu, sillä vainajia ei ole haudattu luolassa selkeästi erillisiin hautoihin omine hauta-antimineen, vaan luut ovat osittain sekoittuneita.

Näyttäisi siis siltä, että luoliin hautaamista on tapahtunut rautakauden Euroopassa kaikkialla siellä missä se on ollut mahdollista. Luolien kiehtovuutta on usein selitetty niiden poikkeavan olemuksen vuoksi; ne ovat reittejä maan sisälle, pois ihmisille tutun maanpäällisestä ympäristöstä (Dowd 2015: 1–23). Niihin on olemuksensa vuoksi liitetty monia symbolisia piirteitä, kuten luolan onkalon ja maan syvyyksiin siirtymisen yhdistäminen hedelmällisyyteen ja toisaalta luolan näkeminen pelottavana siirtymäpaikkana tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen maailman välillä.

Býčí skála -luolan sisäänkäynti. Kuva: Michal Klajban (CC BY-SA 3.0).

Býčí skála -luolan sisäänkäynti. Luolasta on löydetty yli 40 ihmisen jäännökset. Kuva: Michal Klajban (CC BY-SA 3.0).

Býči Skála -luolasta löydetty pronssinen härkäfiguriini ajoittuu noin vuoden 560 eaa. tienoille. (CC BY-SA 3.0)

Býči Skála -luolasta löydetty pronssinen härkäfiguriini ajoittuu noin vuoden 560 eaa. tienoille. (CC BY-SA 3.0)

Luolista löydetyt rautakautiset ihmisjäännökset on tyypillisesti tulkittu rituaalisen uhraamisen seurauksena syntyneinä kohteina. Tutkijoilla on ollut vaikeuksia mieltää luolasta löydettyjä ihmisjäännökisä hautauksiksi, sillä ne poikkeavat suuresti perinteisesti haudoiksi mielletyistä maahan kaivetusta kuopista (Orschiedt 2012: 221). Kun luolien ihmisjäänteistä löytyy vielä merkkejä väkivallasta, syntyy helposti mielikuva uhraamisesta. Kiinnostavaa onkin pohtia, syntyykö perinteiseen hautakuoppaan haudatusta, väkivaltaisen kuoleman kokeneesta vainajasta samankaltaista assosiaatiota yhtä helposti. Onko länsimaalaisen tutkijan helpompi nähdä uhraamista suo- tai luolahautauksista kuin hautakuopissa?

Luoliin hautaamisen tutkiminen vaikuttaa toistaiseksi olevan varsin hajanainen tutkimusala, jonka parissa tekemistä riittää vielä. Aineiston tarkempi analysoiminen nykyaikaisin metodein, alueellinen vertailu ja teoreettisen viitekehyksen tarkempi asettaminen ja reflektio vievät varmasti tulevaisuudessa myös luolien ihmisjäännösten tutkimusta eteenpäin.

Iso-Britannian ihmisjäännöksiä sisältävistä luolakohteista koottu tietokanta löytyy osoitteesta: caveburial.ubss.org.uk

 

Kirjallisuus:

Beresford, Matthew 2011. An Analysis of Prehistoric Cave Burials in the Magnesian Limestone region of north-east Derbyshire. MB Archaeology Local Heritage Series, Number 2, October 2011.

Dowd, Marion 2015. The Archaeology of Caves in Ireland. Oxbow Books.

Lübke, Anton. 1958. The World of Caves. Coward-McCann, Inc. New York.

Mouret, Claude 2003. Burials in Caves. Routledge.

Orschiedt, Jörg 2012. Cave Burials in Prehistoric Central Europe. Freie Universität Berlin.

Price, T. Douglas 2015. Ancient Scandinavia. An Archaeological History from the First Humans to the Vikings. Oxford University Press.

Schulting, Rick J. 2007. Non-monumental burial in Neolithic Britain: a (largely) cavernous view. Lars Larsson, Lars; Lüth, Friedrich & Terberger, Thomas (toim.) Innovation and continuity – non-megalithic mortuary practices in the Baltic: New methods and research into the development of stone age society. Zabern.

Wells, Peter S. 2002. The Iron Age. Milisauskas, Sarunas (toim.) European Prehistory. A Survey. Kluwer Academic/Plenum Publishers.

Internetlähteet:

Scarf. Case Study: Sculptor’s cave, Covesea. Scottish Archaeological Research Framework Website: http://www.scottishheritagehub.com/content/case-study-sculptor%E2%80%99s-cave-covesea

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s