Kysymykset ja vastaukset

Lukijan kysymys: Esiintyykö Manner-Suomessa skandinaavistyyppisiä hautakumpuja?

Miltä alueilta Suomessa tunnetaan skandinaavistyyppisiä maansekaisia hautakumpuja? Onko Ahvenanmaa ainoa maakunta, jossa näitä on vai löytyykö niitä myös mantereelta tai muualta saaristosta? – Lukijan kysymys

Skandinaviassa esiintyy neoliittiselta kivikaudeltä lähtien hiekasta koottuja hautakumpuja. Suomessa ovat tutumpia röykkiöhaudat, jotka on koottu kivestä, usein kuitenkin maatäytteellä. Röykkiöhautoja esiintyy Skandinaviassakin, esimerkiksi Pohjanlahden länsirannikolla. Suomesta puhuttaessa asia yksinkertaistetaan yleensä siten, että kumpuhautoja esiintyy 500-luvulta lähtien Ahvenanmaalla, kun taas Manner-Suomessa esiintyy röykkiöhautoja, jotka rautakaudella ovat yleensä maansekaisia.

Käytännössä kumpuhaudan ja maansekaisen röykkiöhaudan ero on kuitenkin liukuva. Kumpuhaudoissa on usein kivisiä reuna- tai sisärakenteita. Maansekaisissa röykkiöhaudoissa maan ja kiven suhde vaihtelee, ja joskus röykkiöhauta voi olla kokonaan nurmettunut. Tällöin saatetaan toisinaan käyttää kumpuhauta-termiä myös Manner-Suomesta puhuttaessa. Nurmettuneisuus voi tosin joskus johtua siitäkin, että röykkiön päälle on jonkin maankäytön yhteydessä jälkikäteen levinnyt täytemaata.

Ahvenanmaan Kastelholmin Långängsbackenin nuoremman rautakauden kumpukalmistoa, jota Ella Kivikoski tutki 1960-luvulla. Kuva: Janne Haarala.

Ahvenanmaan Kastelholmin Långängsbackenin nuoremman rautakauden kumpukalmistoa, jota Ella Kivikoski tutki 1960-luvulla. Kuva: Janne Haarala.

 Untamalan Myllymäen kalmistoa. Kuvan keskellä voi erottaa matalan kummun. Kuva: U. Moilanen.

Untamalan Myllymäen kalmistoa. Kuvan keskellä voi erottaa matalan kummun. Kuva: Ulla Moilanen.

Pekka Sarvas ja Ari Siiriäinen kartoittavat lumista hautakumpua Santahaminassa tammikuussa 1971. Santahaminan itäkärjessä sijaitsee kolme kumpua, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan tyypillisiä skandinaavisia viikinkiajan hautakumpuja. Kooltaan vastaavia on mm. Ahvenahmaan Godbyssä. Kummuilla on tehty koetutkimuksia 1957, mutta tuolloin kumpujen kairattaessa päästiin vain noin 60 cm:n syvyyteen, joten niiden sisältö on edelleen arvoitus. Kuva: Lauri Pohjakallio.

Pekka Sarvas ja Ari Siiriäinen kartoittavat lumista kumpua Helsingin Santahaminassa tammikuussa 1971. Santahaminan itäkärjessä sijaitsee kolme kumpua, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan tyypillisiä skandinaavisia viikinkiajan hautakumpuja. Kooltaan vastaavia on mm. Ahvenahmaan Godbyssä. Santahaminan kummuilla on tehty pienimuotoisia koetutkimuksia 1957, mutta tuolloin kumpuja kairattaessa päästiin vain noin 60 cm:n syvyyteen, joten niiden sisältö on edelleen arvoitus. Kuva: Lauri Pohjakallio.

Terminologian horjahtelevuudesta ja määritelmien vaikeudesta kertoo se, että Laitilassa kahdessa paikassa (Untamala ja Kansakoulunmäki) esiintyviä hiekkapeitteisiä roomalaisajan hautoja kutsutaan Untamalan tyypin kummuiksi, vaikka ne yleensä sisältävät runsaasti kiveäkin. Tätä kumpu/röykkiöhautatyyppiä pidetään alkuperältään skandinaavisena (Salo 1968: 190 – 192).

Untamalan tyypin kumpujen jäätyä pois käytöstä ei Manner-Suomesta enää tunneta selkeitä skandinaavityyppisiä kumpuhautoja. Maansekaisissa röykkiöhaudoissa yleensä erottuu kiviä maan pinnalle, vaikka tästä säännöstä on poikkeuksia, kuten edellä mainittiin. Tutkijat eivät ole halunneet yhdistää niitä skandinaavisiin kumpuhautoihin, vaan näkevät ne mieluummin ”puhtaista” kiviröykkiöhaudoista kehittyneenä hautamuotona.

Mahdollisena skandinaavisena kumpuhautauksena on pidetty Virolahdella (sodan jälkeen luovutetulla alueella) vuonna 1939 tutkittua Orslahden hiekkakumpua, mutta se oli lähes löydötön. Sitä ei voida ajoittaa eikä ole varmaa, oliko se edes hautakumpu (Uino 2003: 336).

Vastaus: FM Sami Raninen

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai tarkastele vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Salo, Unto 1968: Die Frührömische Zeit in Finnland. Suomen muinaismuistiyhdistyksen aikakauskirja 67. Helsinki.

Uino, Pirjo 2003: Viikinkiaika. – Matti Saarnisto (toim.): Karjalan synty. Viipurin läänin historia I. Gummerus Kirjapaino Oy: Jyväskylä. Sivut 312 -382.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s