Joukkohaudat

Lukijan kysymys: Onko Suomesta löydetty viikinkiaikainen joukkohauta?

Muistan lukeneeni yli 20 vuotta sitten sanomalehdestä, että Suomesta olisi löydetty isohko rautakaudelle/viikinkiajalle sijoittuva joukkohauta, jossa mahdollisesti olisi jopa satoja vainajia. Muistaako kukaan tällaista lehtijuttua tai mistä voisi etsiä lisää tietoja arkeologisista kaivauksista Suomessa? Uutinen oli kauan ennen nettiaikaa. – Markku Perttula (lukijan kysymys)

Hautaukset, joissa on useita yksilöitä, voivat olla hyvin erilaisia ja niiden yhteydessä käytetty terminologia ei aina ole täysin yhdenmukaista. Joukkohaudaksi kutsutaan hautauksia, joissa useampi yksilö on haudattu samaan hautakuoppaan. Joidenkin määritelmien mukaan joukkohaudasta voi puhua heti kun hauta sisältää enemmän kuin yhden vainajan. Toisten mukaan haudassa pitäisi olla vähintään kolme yksilöä, jolloin hautauksen voi erottaa kaksoishautauksesta. On myös esitetty, että joukkohaudasta voi puhua vasta kun yksilöitä on vähintään kuusi. Yhteistä määritelmille on kuitenkin se, että hautaukset samaan kohtaan on tehty yhtäaikaisesti ja henkilöiden kuoleman taustalla on sama syy.

Suomesta ei tunneta rautakautista joukkohautaa, jossa olisi satoja yksilöitä. Pienempiä, useamman yksilön sisältäviä hautauksia tunnetaan kyllä useita, ja osa näistä on myös voitu tehdä yhtäaikaisesti. Esimerkiksi Euran Luistarin viikinkiaikaisessa haudassa numero 294 on ollut yhteensä vähintään viisi yksilöä, joista kolme on ollut lapsia. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander (1982: 36) on arvellut Luistarissa esiintyvien joukkohautojen syyksi lähinnä epidemiaa. Salon Isokylän Ketohaasta kaivetun nuoremman roomalaisajan röykkiön numero 2 palaneet ihmisluut sisälsivät parinkymmenen eri-ikäisen yksilön jäänteitä. Anna-Liisa Hirviluoto ja Tarja Vormisto (1983: 46-47) ovat pitäneet tätäkin hautausta joukkohautana, joka olisi tehty mahdollisen epidemian jälkeen.

Muistelemasi lehtijuttu on mahdollisesti käsitellyt Isonkyrön Levänluhtaa, joka on tunnettu rautakautinen muinaisjäännöskohde ja usein esillä mediassa. Levänluhta on poikkeuksellinen, sillä nykyisin soistuneesta lähteestä (tai kasvillisuustutkimusten mukaan järvestä) on löydetty noin sadalle ihmiselle kuuluneet jäännökset. Ei liene mahdotonta, että lehtijutussa olisi paikasta puhuttu joukkohautana, jollaisena esimerkiksi Tapio Seger (1982: 197) on paikkaa pitänyt. Vaikka Levänluhdasta on löytynyt usean vainajan jäännöksiä, sitä tuskin voi pitää joukkohautana, sillä vainajat ovat ilmeisesti päätyneet paikkaan pitkän ajan kuluessa. Levänluhtaa tutkitaan parhaillaan Helsingin yliopiston vetämässä projektissa Levänluhta – lähdehaudan 100 vainajaa, ja hankkeen puitteissa paikasta tullaan saamaan runsaasti modernein menetelmin hankittua lisätietoa. Tutkimustulosten ilmestyttyä uutisia voi lukea myös Kalmistopiiristä.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Levänluhdan kalloja kansallismuseon vanhassa perusnäyttelyssä. Kuva: Wikimedia Commons.

Arkeologisia tutkimuksia Suomessa tekevät Museoviraston ohella maakuntamuseot, yliopistot, yksityiset yritykset ja yksittäiset tutkijat sekä tutkijaverkostojen muodostamat erilaiset yhteistyöprojektit. Eri tahojen tekemistä arkeologisista kaivauksista saa tietoa Museoviraston ylläpitämästä rekisteriportaalista, johon on digitoitu vanhoja kaivauskertomuksia sekä liitetty uudempia tutkimusraportteja. Rekisteriportaalista löytyy myös valtakunnallinen muinaisjäännösrekisteri, jossa on tietoja tunnetuista muinaisjäännöksistä. Pirkanmaan muinaisjäännöksistä ja Pirkanmaan maakuntamuseon tekemistä tutkimuksista löytyy lisätietoa myös Tampereen museoiden ylläpitämästä Siiri-tietokannasta.

Vastaus: FM Ulla Moilanen, Turun yliopisto

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai tarkastele vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Kirjallisuutta Levänluhdasta:

Formisto, T. 1993. An osteological analysis of human and animal bones from Levänluhta. Stockholms universitet.

Niskanen, M. 2006. Stature of the Merovingian period inhabitants in Levänluhta, Isokyrö. Fennoscandia archaeologica XXIII: 24-36.

Wessman, A. 2009. Levänluhta – a place punishment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica XXVI: 81–105.

Wessman, A. 2011. Levänluhdan kalmiston arvoitus. Hiisi 1/2011: 3-5, 13.

Wessman, A., Mannermaa, K. & Sundell, T. 2012. Kolmivuotinen tutkimusrahoitus Isonkyrön Levänluhdan rautakautista vesikalmistoa tutkivalle monitieteiselle projektille. Muinaistutkija 1/2012: 69-71.

Muut käytetyt lähteet:

Connor, M. 2009. Mass Grave Investigation. Wiley Encyclopedia of Forensic Science. John Wiley & Sons.

Haglund, W.D.H. & Sorg, M.H. 2001. Advances in Forensic Taphonomy: Method, Theory, and Archaeological Perspectives. USA, CRC Press.

Hirviluoto, A-L. & Vormisto, T. 1983. En massgrav från yngre romersk järnålder i Isokylä, Salo. Finskt museum 90: 21-49.

Lehtosalo-Hilander, P-L. 1982. Luistari I. The Graves. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 82: 1. Vammala, Vammalan kirjapaino Oy.

Schmitt, S. 2001. Mass graves and the collection of forensic evidence: genocide, war crimes and crimes against humanity. Hagluns, W.D. & Sorg, M.H. (eds.) Advances in forensic taphonomy; Method, theory and archaeological  perspectives. CRC Press LLC: 277-292.
Seger, T. 1982. The plague of Justinian and other scourges : an analysis of the anomalies in the development of the iron age population in Finland. Fornvännen 77: 184-197.
Sutherland, T. 2000. Recording the Grave. Teoksessa: Blood Red Roses: The Archaeology of a Mass Grave from the Battle of Towtown, AD 1461. Fiorato, V., Boylston, A. & Knüsel, C. (eds.) : 36-44. Oxford, Oxbow Books.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s