Hauta-antimet

Roomalaisia ja roomalaisvaikutteisia löytöjä Suomesta

Lukijan kysymys: Olen antiikin historian jatko-opiskelija, ja erikoistun keisarillisen Rooman sosiaali- ja kulttuurihistoriaan. Tällä hetkellä mietin Rooman imperialismin vaikutusta valtakunnan raja-alueilla kauppayhteyksien kautta. Minua kiinnostaisikin tietää, millaisia roomalaisia arkeologisia löytöjä Suomessa on tehty? Olen ymmärtänyt, että Suomen rautakausi jopa jaetaan ’esiroomalaiseen’ ja ’roomalaiseen’ aikaan näiden rautakautisten hautalöytöjen perusteella, mutta netistä löytyy tosi huonosti tietoa siitä, millaisia nämä löydöt ovat, kuinka yleisiä, ja kuinka pohjoisesta Suomesta löytöjä on tehty. Onko löytöjen joukossa roomalaisia kolikoita, koruja, aseita, vai mitä? Jos rahoja on löydetty, kenen keisarin lyömiä ne ovat? – Tuuli Ahlholm

Suomen esihistoriaan kuuluvat sekä esiroomalainen (n. 500 eaa.- 50 jaa.) että roomalainen rautakausi, joista jälkimmäinen jaetaan kahteen vaiheeseen: vanhempaan (n. 50-200 jaa.) ja nuorempaan (n. 200-400 jaa.). Näiden, kuten muidenkin rautakauden periodien, nimet ja määritelmät on luotu 1800-luvun loppupuolella. Tuolloin tavoiteltiin periodijakoa, jota voisi soveltaa koko Pohjois-Eurooppaan tai ainakin koko Skandinaviaan, ja joka kuvastaisi kulloinkin vallinneen valtakulttuurin vaikutusta esineistöön. Siksi esiroomalainen aika tarkoittaa jaksoa, joka edeltää varsinaisten roomalaisesineiden saapumista Pohjois-Eurooppaan. Roomalaisella rautakaudella Rooman valtakunnan vaikutus on nähtävissä sille ominaisten esineiden leviämisenä.

Laajentunut Rooman valtakunta ja Pax Romana (Augustuksen ajalta lähtien) vaikuttivat myönteisesti Euroopan reuna-alueiden kehitykseen. Tieverkoston rakentaminen sekä roomalainen hallinto provinsseissa vilkastuttivat kauppayhteyksiä koko Euroopassa. Yhteiskunnallisista oloista pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa, on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Kaupankäynti ja muut kansojen väliset suhteet näkyvät vain osaksi arkeologisessa aineistossa. Usein viitataan roomalaisen historioitsijan, Tacituksen, teokseen Germania vuodelta 98 jaa.. Germaniassa kuvaillaan erityisesti Rooman pohjoisimpien provinssien (Reinille ulottunut Germania Inferior oli perustettu noin 80 jaa.) ja niistä vielä pohjoiseen sijaitsevien alueiden asukkaita.

Vaikka Germaniaa ja sen välittämää kuvaa mm. laajasta turkiskaupasta ei voi pitää historiallisena totuutena, voidaan kuitenkin aavistella, että myös Suomesta toimitettiin turkiksia. Ei välttämättä itse valtakuntaan asti, mutta ainakin Keski-Eurooppaan. Turkisten tai muiden pohjoisten hyödykkeiden kauppa selittäisi varallisuuden kasvun, joka alkaa näkyä roomalaisajalla suppealla alueella Länsi-Suomessa.

Rooman valtakunta laajeni voimakkaasti ajanlaskun taitteen tienoilla, jolloin valloitettiin osia mm. nykyisestä Ranskasta, Saksasta ja Balkanilta. Maantieteellisesti Suomea lähimpänä olivat Germania Superiorin ja Germania Inferiorin pohjoisosat. Kuvassa Rooman valtakunnan pohjoisrajaa 100-luvulla.

Rooman valtakunta laajeni voimakkaasti ajanlaskun taitteen tienoilla, jolloin valloitettiin osia mm. nykyisestä Ranskasta, Saksasta ja Balkanilta. Maantieteellisesti Suomea lähimpänä olivat Germania Superiorin ja Germania Inferiorin pohjoisosat. Kuvassa Rooman valtakunnan pohjoisrajaa 100-luvulla.

Suomessa roomalaisen rautakauden aineellinen kulttuuri tunnetaan pääasiassa kalmistolöytöjen ansiosta. Asuinpaikkoja on tutkittu melko vähän ja ne painottuvat esiroomalaiseen vaiheeseen. Löytöjen perusteella Suomen esi- ja vanhemman roomalaisaikaisen asutuksen ydinaluetta oli rannikkovyöhyke läntiseltä Uudeltamaalta Satakuntaan. Nuoremmalla roomalaisajalla kalmistoasutus levittäytyy: kalmistoja löytyy yhä enemmän myös sisämaasta ja Etelä-Pohjanmaalta. Tiiviin asutuksen keskittyminen läntiseen ja eteläiseen Suomeen ei tarkoita, ettei muualla olisi ollut asukkaita. Itä- ja Pohjois-Suomen asutus oli harvempaa, mutta siitä kertovat mm. lapinrauniot (sisämaan kiviröykkiöhaudat).

Merkittäviä kalmistokohteita ovat mm. Turun (ent. Maarian) Kärsämäki ja Saramäki, Laitilan Sonkkila ja Untamala, Karjaan Kroggårsmalmen, Piikkiön Koskenhaka sekä Salon Vanutehtaanmäki. Erittäin rikkaat, runsaasti hauta-antimia (ja selviä ylellisyysesineitä) sisältävät hautaukset ovat poikkeuksia, suurin osa hautauksista on niukkalöytöisiä tai kokonaan löydöttömiä. On mahdollista, että ajoittain yleistynyt löydöttömyys heijastelee yhteiskunnallisia oloja, hautaustapojen vaihtelua ja/tai yhteyksiä lähialueille.

Valtaosa Suomeen roomalaisella rautakaudella tuoduista esineistä on peräisin Itämeren alueelta. Suomesta löytyneiden ”roomalaisesineiden” määrä on hyvin pieni verrattuna esimerkiksi eteläiseen Skandinaviaan. Varmasti Rooman provinsseista tai (parissa tapauksessa) Italiasta lähtöisin olevia esineitä sekä rahoja on kymmenkunta. Useissa muissa esineissä näkyy Rooman vaikutus, vaikka ne onkin valmistettu muualla (yleensä Germaniassa). Rooman valtakuntaan viittaavia aseita on löydetty vain muutamia: pugio-tyyppinen tikari Maarian Kärsämäestä (tikari on muotoiltu miekasta takomalla se uudelleen) sekä kolme gladiusta eli kaksiteräistä roomalaista miekkaa Kaarinasta, Maarian Saramäestä ja Kärsämäestä. Pugio on mahdollisesti alkuperäinen roomalaisesine, mutta gladiukset ovat jäljitelmiä Elben ja Veikselin suunnilta. Pugioita on löydetty vain vähän Rooman provinssien pohjoispuolisilta alueilta, mitä on pidetty todisteena niiden roomalaisuudesta (toisin sanoen pugion tyyppiä ei kopioitu laajalti, kuten joitakin muita roomalaisesineitä).

Vanhemman roomalaisajan miekkalöytöjä. Edessä oleva on mahdollisesti Elben alueella taottu gladius - jäljitelmä Kaarinasta (irtolöytö). (Salo 1968b: 213). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Vanhemman roomalaisajan miekkalöytöjä. Edessä oleva on mahdollisesti Elben alueella taottu gladiusjäljitelmä Kaarinasta (irtolöytö). (Salo 1968b: 213). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Piikkiön Koskenhaan kalmistosta on löydetty kilven pronssiosia, joissa on nähtävillä roomalainen muotokieli, vaikka kilpi onkin valmistettu todennäköisesti Böömissä. Edellä mainittujen lisäksi Suomesta tunnetaan pari viinikauhaa, kolme juomasarvea, yksi Hemmoor-tyypin pronssisanko, pronssinen vati sekä joitakin pienempiä metalliesineitä (mm. juomasarvien koristeosia), joiden alkuperä on mahdollisesti Rooman valtakunnan alueella. Rooman valtakunnasta lähtöisin olevia koruja ei ole löydetty. Joissakin nuoremman roomalaisajan koruissa on nähtävissä Välimeren muodin vaikutus. Suomen roomalaisaikaisten korujen alkuperä on kuitenkin Veiksel-joen itäpuolisilla alueilla, Keski-Euroopassa sekä Skandinaviassa. Joidenkin tutkijoiden mukaan osa roomalaisaikaan ajoittuvista lasihelmistä, joita alkaa esiintyä hautauksissa nuoremmalla roomalaisajalla, saattaisi olla peräisin Rooman valtakunnasta (Raninen & Wessman 2015: 242).

Piikkiön pronssinen, piikkilakkinen kilvenkupura ja sen yhteydessä löydetty kädensijan pronssihela (kuvassa kupuran alapuolella). Vanhempi roomalaisaika. © HY/Kulttuurien tutkimuksen laitos, Arkeologian oppiaine.

Piikkiön pronssinen, piikkilakkinen kilvenkupura ja sen yhteydestä löydetty kädensijan pronssihela (kuvassa kupuran alapuolella) ovat tuontitavaraa Keski-Euroopasta. Vanhempi roomalaisaika. © HY/Kulttuurien tutkimuksen laitos, Arkeologian oppiaine.

Laitilan Soukainen, uudelleen koottu juomasarvi (löydettäessä 47 osassa) nuoremmalta roomalaisajalta. Samasta hautauksesta löytyi mm. Hemmoor-sanko. Salon Vanutehtaanmäeltä on löytynyt kahden vihertävän juomasarven paloja. Lasiset juomasarvet olivat tyypillisesti provinssiroomalaisia esineitä. (Raninen & Wessman 2015: 242; Salo 1987c: 245). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Laitilan Soukaisista löydetty, uudelleen koottu juomasarvi (löydettäessä 47 osassa) nuoremmalta roomalaisajalta. Samasta hautauksesta löytyi mm. Hemmoor-sanko. Salon Vanutehtaanmäeltä on löytynyt kahden vihertävän juomasarven paloja. Lasiset juomasarvet olivat tyypillisesti provinssiroomalaisia esineitä. (Raninen & Wessman 2015: 242; Salo 1987c: 245). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Juomasarven koristehela Piikkiön Koskenhaasta. Pronssiset koristehelat eivät välttämättä ole provinssiroomalaisia esineitä, niitä valmistettiin myös mm. Etelä-Skandinaviassa. (Salo 1968: 172-175). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Juomasarven koristehela Piikkiön Koskenhaasta. Pronssiset koristehelat eivät välttämättä ole
provinssiroomalaisia esineitä, niitä valmistettiin myös mm. Etelä-Skandinaviassa. (Salo 1968: 172-175). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Rheinisches Landesmuseum Trier (Creative Commons).

Hemmoor -sanko saksalaisen museon kokoelmista. Sangot tehtiin roomalaisissa pajoissa Reinin varrella, josta niitä kulkeutui etenkin Germaniaan. Astioita valmistettiin 100 ja 200 -luvuilla jaa., ja ainakin osaa käytettiin hauta-uurnana (Todd 2004: 89, 123). Kuva: Rheinisches Landesmuseum, Trier (Creative Commons).

Viinikauha Vähästäkyröstä, 300-luvun (mahdollinen) polttohautaus. Alun perin esine on valmistettu Capuan lähellä 100-luvulla, mutta kulkeutunut Suomeen todennäköisesti valtakunnan pohjoisosista pari sataa vuotta myöhemmin. Ainoa tämänmallinen Skandinaviasta. (Salo 1968: 170). © Kansallismuseo/Finna

Viinikauha Vähästäkyröstä. Alun perin esine on valmistettu Capuan lähellä 100-luvulla, mutta kulkeutunut Suomeen todennäköisesti valtakunnan pohjoisosista pari sataa vuotta myöhemmin. Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Viinikauha Laitilan Sonkkilasta, n. 200-luku. Pellolla sijainnut polttokenttäkalmisto.

Viinikauha Laitilan Sonkkilasta, noin 200-luku. Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Suomesta on löydetty myös parikymmentä keisariajalle ajoittuvaa rahaa (kupari- ja hopeakolikoita), joista pääosa on tuotu tänne paljon roomalaisaikaa myöhemmin. Varmasti roomalaisaikaista tuontia olevia kolikoita on vain muutama ja ne ovat peräisin hautauksista, joiden muu löytöaineisto tukee ajoitusta. Joitakin rahoja on löydetty myös pelloista läheltä tunnettuja roomalaisaikaisia muinaisjäännöksiä. Haudoista löytyneet rahat ovat roomalaisaikaisen asutuksen ydinalueilta, mutta yksittäisiä irtolöytöjä on tehty jopa Saarijärveltä asti.

Yhteenvetona kysymykseen voi siis vastata, että Suomesta tunnetaan vain vähän sellaisia esineitä, joiden alkuperä on Rooman valtakunnassa. Vaikka Suomen aluetta ei voikaan pitää Rooman vaikutuspiiriin kuuluvana, on Suomen roomalaisen rautakauden esineistössä ehdottomasti nähtävissä yhteydet ainakin pohjoisiin provinsseihin. Tänne päätyneet roomalaisesineet ja rahat ovat liittyneet todennäköisesti kaupankäyntiin ja muihin säännöllisiin kontakteihin Suomesta Etelä-Skandinaviaan, Baltiaan sekä germaanisten heimojen asuma-alueille. Mikäli kysymyksen esittäjä haluaa lisää tietoa Suomen roomalaisesta rautakaudesta, suosittelen vanhemmista lähteistä Unto Saloa. Netissä hyviä lähteitä ovat Museoviraston rekisteriportaaliin digitoidut kaivauskertomukset sekä muinaiskalupäiväkirja. Suomesta löydettyyn roomalaisaikaiseen esineistöön voi tutustua myös Ella Kivikosken kokoamien esinekatalogien Suomen rautakauden kuvasto 1 (1947) ja Die Eisenzeit Finnlands. Bildwerk und Text (1973) avulla, vaikka nämä teokset alkavatkin olla jo hieman vanhentuneita.

Hautalöytö Laihian Jakkulasta. Pronssivati, jota on ainakin kerran korjattu ja/tai muotoiltu uudelleen, on todennäköisesti valmistettu Galliassa 300 -luvulla jaa. (Salo 1987c: 232). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Hautalöytö Laihian Jakkulasta. Pronssivati, jota on ainakin kerran korjattu ja/tai muotoiltu uudelleen, on todennäköisesti valmistettu Galliassa 300 -luvulla jaa. (Salo 1987c: 232). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Esihistorialliselle ajalle ajoittuvat kultaesineet ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Kaularenkaat Salon Uskelan Katajamäestä ja Nousiaisista (kopio, alkuperäistä säilytetään Tukholmassa), ajoitus 200-luku jaa. Molemmat ovat Skandinaviassa tehtyjä, mutta tutkijoiden mukaan niissä voi nähdä roomalaisen ja ”barbaarisen” muodin yhteisvaikutusta. Arvokorujen raaka-aine tuotiin mahdollisesti Rooman ydinalueilta. (Salo 1987c: 234-235, 243). Kuvat: Museovirasto/Finna.fi.

Esihistorialliselle ajalle ajoittuvat kultaesineet ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Kaularenkaat Salon
Uskelan Katajamäestä ja Nousiaisista (kopio, alkuperäistä säilytetään Tukholmassa), ajoitus 200-luku jaa. Molemmat ovat Skandinaviassa tehtyjä, mutta tutkijoiden mukaan niissä voi nähdä roomalaisen ja
”barbaarisen” muodin yhteisvaikutusta. Arvokorujen raaka-aine tuotiin mahdollisesti Rooman ydinalueilta. (Salo 1987c: 234-235, 243). Kuvat: Museovirasto/Finna.fi.

Helmiä nuoremmalta roomalaisajalta. Helminauhat ovat Perniöstä ja Porvoosta, irtohelmet Viitasaarelta ja Vähäkyröstä. Kultafoliohelmet ovat olleet hyvin arvokasta tuontitavaraa (Salo 1987b: 224). ©

Helmiä nuoremmalta roomalaisajalta. Helminauhat ovat Perniöstä ja Porvoosta, irtohelmet Viitasaarelta ja Vähäkyröstä. Kultafoliohelmet ovat olleet hyvin arvokasta tuontitavaraa (Salo 1987b: 224). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Joitakin Suomesta löytyneitä roomalaisia rahoja. Todennäköisesti tänne jo roomalaisaikana päätyneitä kolikoita ovat Hadrianuksen (keskellä alhaalla), Neron (oikealla ylhäällä) ja Trajanuksen (vasemmalla alhaalla) lyöttämät rahat. Ylhäällä vasemmalla oleva kolikko on väärennös ja alhaalla oikealla oleva on paljon myöhäisempää tuontia.

Joitakin Suomesta löytyneitä roomalaisia rahoja. Todennäköisesti tänne jo roomalaisaikana päätyneitä
kolikoita ovat Hadrianuksen (keskellä alhaalla), Neron (oikealla ylhäällä) ja Trajanuksen (vasemmalla
alhaalla) lyöttämät rahat. Ylhäällä vasemmalla oleva kolikko on väärennös ja alhaalla oikealla oleva on
paljon myöhäisempää tuontia. Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Puolikuun muotoisia lunulariipuksia Siuntiosta, n. 200-400 jaa, kaikki samasta hautarauniosta. Korut on valmistettu Baltiassa, mutta muoto on todennäköisesti lainaa Rooman alueelta (Salo 1987c: 243). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Puolikuun muotoisia lunulariipuksia Siuntiosta, n. 200-400 jaa, kaikki samasta hautarauniosta. Korut on valmistettu Baltiassa, mutta muoto on todennäköisesti lainaa Rooman alueelta (Salo 1987c: 243). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

– FM Ninni Närväinen

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai tarkastele vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Käytetyt lähteet:

Castrén, P. & Pietilä-Castrén, L. 2000: Antiikin käsikirja. Keuruu.

Kivikoski, E. 1947. Suomen Rautakauden kuvasto 1. Porvoo.

Kivikoski, E. 1973: Die Eisenzeit Finnlands. Bildwerk und Text. Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Oravisjärvi, J. 2016. Opas Suomen rahalöytöihin. Turun museokeskuksen julkaisuja 77.

Raninen, S 2005: Tuskan teatteri Turun Kärsämäessä. Ajatuksia ja sitaatteja roomalaisesta rautakaudesta. I osa: Maarian Kärsämäki ja Itämeren maailma. Muinaistutkija 4/2005. 40-71.

Raninen, S & Wessman, A. 2015: Rautakausi. Muinaisuutemme jäljet: 213-365. Viljandi.

Salo, U. 1968: Die frührömische Zeit in Finnland. SMYA 67. Helsinki.

Salo, U 1987a: Esiroomalainen aika. Suomen historia I. Kivikausi, pronssikausi, rautakausi. 185-198. Espoo.

Salo, U. 1987b: Vanhempi roomalaisaika. Suomen historia I. Kivikausi, pronssikausi, rautakausi. 199-224. Espoo.

Salo, U. 1987c: Nuorempi roomalaisaika. Suomen historia I. Kivikausi, pronssikausi, rautakausi. 225-247. Espoo.

Todd, M. 2004: The Early Germans. Bodmin.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s