DNA-tutkimus

Merovingikuningattaren muumioitunut keuhko

FM Sofia Paasikivi Turun yliopisto & FM Ulla Moilanen Turun yliopisto

Vuonna 1959 arkeologi Michel Fleury löysi pariisilaisen St. Denis’n basilikan tutkimuksissa kivisarkofagista numero 49 luurangoksi maatuneen vainajan, jonka keuhkot olivat muumioituneet. Luurangon ja hyvin säilyneiden keuhkojen lisäksi haudasta löydettiin myös hiuksia, koruja, sekä tekstiilin ja nahan kappaleita.

Vain yhden elimen säilyminen on poikkeuksellista, sillä niin luontainen kuin kemiallisesti aikaan saatu muumioituminen vaatii tietynlaiset olosuhteet, joissa vainajasta yleensä säilyy laajempi osa.  Löytö herättikin kysymyksen siitä, miten keuhkot olivat voineet muumioitua kun muusta ruumiista oli jäljellä vain luut.

Saint-Denis’n basilika on rakennettu 1100-luvulla aikaisemman, 600-luvulla rakennetun luostarikirkon paikalle. Kuvassa Arnegunden sarkofagi basilikassa. Kuva: Peter Potrowl/CC.

Saint-Denis’n basilika on rakennettu 1100-luvulla aikaisemman luostarikirkon paikalle. Kuvassa Arnegunden sarkofagi (hauta nro. 49) basilikassa. Kuva: Peter Potrowl/CC.

St. Denis’n basilika tunnetaan paikkana, jonne Ranskan kuninkaallisia haudattiin vuosisatojen ajan. Myös tämä vainaja tunnistettiin kuninkaalliseksi, sillä korujen joukossa oli kultainen sormus, johon oli kaiverrettu sanat ”ARNEGVNDIS REGINE”. Tekstin perusteella vainajaa on pidetty vuonna 580 noin 60-vuotiaana kuolleena kuningatar Arnegundena (Myös Aregund, Aregunda, Aregonda, tai Arnegonda –  nimestä tunnetaan useita eri kirjoitusasuja). Hän oli yksi frankkilaiseen ns. merovingien kuningassukuun kuuluneen kuningas Clotaire I:n (511561 jaa.) kuudesta vaimosta ja kuningas Chilpéric I:n (534584 jaa.) äiti. Tulkintaa on tosin kritisoitukin. Esimerkiksi Bonnie Effrosin (2003: 123) mukaan hautaus on tehty vasta 600-luvun alkupuolella, jolloin Arnegunde olisi ollut noin 80-vuotias. Koska haudatun vainajan ikä ei täsmää, on Effrosin mukaan todennäköisempää, että vainaja olisikin joku toinen merovingien hoviin kuulunut nainen. Suurin osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että hauta 49 sisälsi kuningatar Arnegunden jäännökset.

Sarkofagiin nro 49 haudatun vainajan keuhkojen poikkeuksellinen muumioituminen on kiinnostanut arkeologeja aina löydön alkumetreiltä asti. Vasta kymmeniä vuosia löydön jälkeen on kuitenkin kyetty selvittämään, muumioituivatko keuhkot luontaisen prosessin vai hautaukseen liittyvän balsamoinnin seurauksena. Viimeisintä kansainvälistä tutkimusprojektia on johtanut Torinon yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella työskentelevä bioarkeologi Rafaella Bianucci.

Arnegundin sormus ja muumioitunut keuhko. Kuvat: Perin :105 & L. Brossard/Inrap.

Arnegunden sormus ja muumioitunut keuhko. Kuvat: Perin 2013: 105 & L. Brossard/Inrap.

Arnegunden keuhkojen muumioituminen vaikuttaisi olevan hauta-antimien ja tarkoituksellisen balsamoinnin yhteisvaikutusta. Keuhkojen tutkiminen pyyhkäisyelektronimikroskoopilla paljasti niiden pintakerroksen sisältävän runsaasti kupari-ioneja ja keuhkoista otetuista koepaloista mitattiin kauttaaltaan korkea kuparioksidipitoisuus. Lisäksi keuhkoista löytyi vähäisiä määriä bentsoehappoa sekä muita muumioinnissa käytettyjä aineita. Bentsoehappo on nykyisinkin käytetty säilöntäaine, jota on löytynyt myös muinaisegyptiläisistä balsamointiseoksista (Jones et al. 2014).

Kuparin runsaus keuhkoissa selittyy tutkijoiden mukaan vainajan koruihin lukeutuneella kuparivyöllä, josta irronneet oksidit ovat edesauttanut orgaanisen aineksen säilymistä haudassa. Muut kemiallisten tutkimusten tulokset puolestaan viittaavat siihen, että Arnegunden ruumista on myös yritetty tarkoituksellisesti balsamoida. Merovingien harjoittama balsamointi oli kuitenkin esimerkiksi muinaisegyptiläistä muumiointiprosessia huomattavasti yksinkertaisempaa. Balsamointiseos on todennäköisesti ruiskutettu vainajaan suun kautta, jolloin osa siitä on päätynyt keuhkoihin. Muun ruumiin maatuessa ovat vainajan keuhkot säilyneet näiden kahden tekijän, kuparin ja balsamointiaineiden, yhteisvaikutuksesta.

Arnegunden kullalla, hopealla ja jalokivillä koristeltu vyö. Kuva: Marie-Lan Nguyen/CC.

Arnegunden kullalla, hopealla ja jalokivillä koristeltu vyö. Kuva: Marie-Lan Nguyen/CC.

Balsamointiprosessi oli 500-luvun Ranskassa varattu pääasiassa kuninkaallisille sekä uskonnollisille johtajille. Menetelmä oli omaksuttu Roomasta, jonne se puolestaan oli kulkeutunut Egyptistä. Ajan ja etäisyyden myötä prosessi oli kuitenkin muuttunut huomattavasti yksinkertaisemmaksi ja vähemmän tehokkaaksi. Bentsoehapon lisäksi merovingien balsamoinnissa hyödynnettiin erilaisia öljyjä ja yrttejä, kuten nokkosta, timjamia ja mirhaa.

Arnegunden tutkimuksia hidasti kemiallisten analyysien vähäisyyden lisäksi myös huono onni, sillä osa hautaukseen liittyvästä aineistosta hävisi 1960-luvulla. Katoamiseen liittyy paljon epäselvyyksiä, mutta sen oletettiin tapahtuneen matkalla konservointiin, sillä löytöjen häviäminen huomattiin vasta myöhemmän inventaarion yhteydessä. Kaikeksi onneksi katoaminen ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi. Aineisto tuli uudelleen päivänvaloon vuonna 2003, kun erään konservointikeskuksen järjestelyn yhteydessä löydettiin laatikoita, joita ei oltu avattu kymmeniin vuosiin. Materiaali toimitettiin välittömästi Ranskan kulttuuriministeriön museoviranomaisille ja se pääsi nopeasti uusien tutkimusten kohteeksi.

Tekstiilitutkimuksiin pohjaava rekonstruktio vaatetuksesta, jossa Arnegunde on haudattu (Desrosiers & Rast-Eicher 2012: fig 5.).

Viimeisimpiin tekstiilitutkimuksiin pohjaava rekonstruktio vaatetuksesta, jossa Arnegunde on haudattu (Desrosiers & Rast-Eicher 2012: fig 5.).

Keuhkojen lisäksi Arnegunden DNA:ta ja luustoa on tutkittu. DNA-tutkimukset näyttäisivät vahvistavat kuningattaren historiallisista lähteistä tunnettua taustaa. Hän oli kuningas Badericin tytär ja kotoisin Thuringiasta, nykyisen Saksan alueelta. Noin 150-160-senttinen kuningatar oli lapsuudessaan mahdollisesti myös sairastanut polion, jonka seurauksena hänen jalkojensa luissa oli lukuisia muutoksia. Arnegunden arvellaan vammautuneen polion seurauksena jo noin 4-vuotiaana, minkä jälkeen hän on todennäköisesti ontunut koko loppuelämänsä. Myös kuningattaren hampaissa havaittiin merkkejä lapsuuden aikaisesta biologisesta rasituksesta.

Kuningatar Arnegunde tarjoaa arkeologeille poikkeuksellisen tutkimuskohteen myös muuten kuin keuhkojen säilymisen kannalta: kyseessä on todennäköisesti yksilö, joka voidaan identifioida nimeä ja sukulinjaa myöten ja josta on myös runsaasti historiallista tietoa. Vaikka muumioituneet keuhkot ovat kiinnostava kuriositeetti, on Arnegunden hauta-aineistossa myös valtavasti muuta tutkittavaa.  Alkuperäisen löydön tehnyt Michel Fleury ei valitettavasti ehtinyt nähdä tutkimuksen viimemetrejä, sillä hän kuoli vuonna 2002.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin huhtikuussa 2016 kansainvälisessä The International Conference of Comparative Mummy Studies -konferenssissa, Saksassa.

Käytetyt lähteet:

Archaeology News Network: Solving the Mystery of the Mummified Lung

Desrosiers , S. & Rast-Eicher, A. 2012. Luxurious Merovingian Textiles Excavated from Burials in the Saint Denis Basilica, France in the 6th-7th Century. Textile Society of America Symposium Proceedings. Paper 675.

Effros, B. 2003. Merovingian Mortuary Archaeology and the Making of the Early Middle Ages. University of California Press.

Hallsall, G. 2010. Cemeteries and Society in Merovingian Gaul: Selected Studies in History and Archaeology, 19922009. Brill.

Jones, J. e al. 2014. Evidence for Prehistoric Origins of Egyptian Mummification in Late Neolithic Burials. PLoS ONE 9(8): e103608. doi:10.1371/journal.pone.0103608.

Michel Fleuryn muistokirjoitus The Telegraphissa: http://www.telegraph.co.uk/news/obituaries/1385492/Michel-Fleury.html

Périn, P. 2013. Die Bestattung in Sarkophag 49 unter der Basilika von Saint-Denis: Die Königin Arnegund.  Teoksessa: Königinnen der Merowinger. Adelsgräber aus den Kirchen von Köln, Saint-Denis, Chelles und Frankfurt am Main: 100121. Wamers, E. & Périn, P. (eds.) Ein deutsch-französisches Ausstellungsprojekt des Archäologischen Museums Franskfurt und des Musée d’Archéologie nationale in Saint-Gerain-en-Laye in Zusammenarbeit mit der Domschatzkammer Köln.

Périn P. et al. 2005. La tombe d’Arégonde. Nouvelles analyses en laboratoire du mobilier métallique et des restes organiques de la défunte du sarcophage 49 de la basilique de Saint-Denis. Antiquités Nationales, tome 37, 2005: 181206.

2 replies »

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s