Ahola Marja

Lukijan kysymys: Kuinka talvella hautaaminen menneisyydessä onnistui?

Kuinka ihmiset kivikaudella ja myöhemminkin haudattiin Suomessa talvella, kun maa on roudassa? Haudattiinko ihmiset routimattomaan hiekkamaahan? Kaivettiinko haudat jo kesällä valmiiksi? Voisiko polttohautauksella olla käytännön tilaus tähän asiaan liittyen? (Lukijan kysymys)

Kuvamme Suomen kivikauden hautaustavoista on parhaimmillaankin fragmentaarinen. Tiedämme, että vainajia on haudattu punamultaa sisältäviin kuoppahautauksiin joko asuinpaikoille tai erillisiin kalmistoihin asuinpaikkojen liepeille. Tämä hautaustapa on kuitenkin ollut ongelmallinen talvella maan ollessa roudassa. Routa eli jäätynyt maavesi on vaikeuttanut hautakuoppien kaivamista aikakaudesta riippumatta. Roudan syvyys vaihtelee vuosittain, mutta se lienee talvikuukausina ulottunut keskimäärin 10–50 cm syvyyteen. On hyvin mahdollista, että vainajan ruumista olisi säilytetty odottamassa kevättä, mutta arkeologista todistusaineistoa tällaisesta tavasta ei ole. Maata on myös voitu sulattaa tulenpidon avulla. Tästä näkökulmasta onkin mielenkiintoista, että useista kivikautisista haudoista löytyy tulenpidon jälkiä. Harvassa haudassa tulenpidon jäljet kuitenkaan kattavat koko hautakuopan.

Kivikautisten kuoppahautausten lisäksi on kivikautisilta asuinpaikoilta toisinaan tavattu palaneen ihmisluun fragmentteja. Koska ylipäätään tunnemme hyvin vähän kivikautisia hautakohteita suhteessa asuinpaikkoihin, on oletettavaa, ettei kaikkia vainajia ole haudattu samalla tavalla. Jotkut haudat – ehkä nimenomaan talvihautaukset – onkin saatettu toimittaa tavoin, joista ei jää jälkiä arkeologiseen aineistoon. Tiedämme esimerkiksi, että osa historiallisista saamelaishaudoista on tehty maan päälle. On myös esitetty, että mahdollisesti jo neoliittisen kivikauden alkuun ajoittuvat ensimmäiset kivilatomushaudat olisivat olleet nimenomaan talvihautauksia. Tämä perinne voi kuitenkin yhtälailla liittyä myös vallinneeseen uskomusmaailmaan.

Yksi Jyväskylän Pyhäsaaren lapinraunioista. Lapinrauniot ovat sisämaan röykkiöitä, jotka yleensä ajoittuvat metallikaudelle. Kuva: Wikimedia Commons.

Yksi Jyväskylän Pyhäsaaren lapinraunioista. Lapinrauniot ovat sisämaan kiviröykkiöhautoja, jotka yleensä ajoittuvat metallikaudelle. On esitetty, että varhaisimmat kivilatomukset olisivat olleet talvihautoja, joskin niiden rakentaminen on voinut liittyä myös uskomusmaailmaan. Kuva: Wikimedia Commons.

Polttohautaus oli periaatteessa riippumaton vuodenajasta. Käytännön tekijät eivät kuitenkaan ole olleet tavan taustalla pronssikauden alussa, jolloin polttohautauksiin siirryttiin uskomusmaailmassa tapahtuneiden muutosten ja niiden omaksumisten myötä. Pronssikauden hiidenkiukaisiin ja rautakautisiin röykkiöihin saatettiin haudata myös polttamatta.

Ruumishautaaminen yleistyi ja lopulta syrjäytti kokonaan polttohautaamisen rautakauden lopulle tultaessa. Ruumiiden hautaaminen yksinkertaisiin maakuoppiin vakiintui Lounais-Suomessa 1000-luvulla ja sisämaassa sekä Karjalassa noin vuosisata tai kaksi myöhemmin. Polttohautauksia on ruumiskalmistojen yhteydessä tavattu myös tämän jälkeen. Niitä on selitetty milloin pakanallisella reaktiolla, milloin kaukana erämaassa kuolleen vainajan kuljettamisen helpottamisella kristittyyn kirkkomaahan. Polttohautausten määrä on kuitenkin hyvin pieni ruumishautoihin nähden.

Käytännössä ruumiskalmistojen paikat eroavat suuresti polttohautauspaikoista. Ruumiskalmiston paikaksi valittiin mieluiten hiekkapitoinen, helposti kaivettava ja vähäkivinen alue. Pelkästään routimattomia maalajeja olevia alueita ei kalmistojen paikoiksi voitu valita, vaan käytännössä kalmistojen maalajit ovat vaihdelleet karkeasta sorasta hyvin hienojakoiseen silttiin.

Haudankaivaja työssään 1600-luvun puupiirroksessa.

Haudankaivaja työssään 1600-luvun puupiirroksessa.

Jäätyneen maan kaivaminen käsivoimin oli – ja on nykyisilläkin työvälineillä – hyvin vaivalloista. Miten routakerros sitten läpäistiin? Arkeologisesti tutkituissa varhaisissa ruumiskalmistoissa on usein hautojen täyttömaassa tavattu hiiltä ja nokimaata. Hiilen esiintyminen on tulkittu vaihtelevasti milloin puhdistavaksi rituaalituleksi, milloin vainajan talon uunista tuoduksi tuhkaksi, mutta hiiltynyt maa voi olla peräisin myös kalmiston alueella tapahtuneista metsä- tai rakennuspaloista. Käytännön selityksenä hiili voisi näissäkin tapauksissa olla peräisin routakerroksen sulattamisesta avotulella. Routivan kerroksen läpäisyn jälkeen maan kaivuu talvipakkasilla oli yksinkertaisillakin lapioilla jo huomattavasti helpompaa.

Kuoppia saatettiin myös kaivaa valmiiksi etukäteen, tai vainajia voitiin säilyttää pakkaskeleillä pidempiä aikoja kotitalon ulkorakennuksissa ilman suurempia ongelmia. Kirkkojen lattioiden alle haudattaessa kaivuuongelmaa ei ollut, sillä haudat olivat suurelta osin muurattuja tai salvottuja kammiohautoja. Kirkkomaille tiedetään vielä myöhään rakennetun erillisiä katettuja talvihautoja, jotka toimivat vainajien sijoituspaikkoina talvisin, kun kova routa esti maan kaivamisen. Vainajia voitiin säilyttää myös katetuissa kuopissa, jolloin varsinainen hautaus tapahtui vasta roudan sulamisen jälkeen keväällä. Terveysasetuksiin vedoten erilliset ruumishuoneet ratkaisivat 1800-luvun jälkipuolella ja 1900-luvun alussa säilytysongelman. Konekaivuun yleistymisestä ja maan sulattamisesta johtuen haudankaivuu ei ole ollut enää pitkiin aikoihin vuodenajasta kiinni. Lisäksi polttohautaamisen yleistyminen eli tuhkaus on entisestään vähentynyt tarvetta kaivaa hautausmaille laajoja kuoppia.

 

Vastaus: FM Marja Ahola – Helsingin yliopisto & FM Juha Ruohonen – Turun yliopisto

Lähetä oma kysymyksesi tämän linkin kautta.

Lähteet:

Ahola, M. 2016. Tracing Neolithic Funerary Practices from Finnish Ochre Graves – a Case Study from Kukkarkoski Comb Ware Burial Ground. Thanatos, vol 4. 2/2015, 23-41.

Edgren, T. 1984. Kivikausi. Teoksessa Blomstedt, Y. (toim.), Suomen historia I, 19-97. Espoo: Weilin+Göös. – Koivisto, S. 2010. Luihin ja ytimiin. Pyyntiä ja elämää Itämeren äärellä noin 7500 vuotta sitten. Teoksessa Hako, J. (toim.), Helsingin pitäjä 2011, 8-21. Vantaa: Vantaa-Seura – Vandasällskapet ry.

Hiekkanen, M. 2010. Burial practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Teoksessa Nilsson, B. (toim.), Från hedniskt till kristet. Förändringar I begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800-1200. Sällskapet Runica et Mediævalia, Stockholm.

Kopisto, A. 1971: Kuusamon lappalaishauta. Suomen museo 1971, 64-72.

Lappalainen, M. 2007. Punamullan pauloissa. Kivikauden hautatutkimuksen tutkimushistoria Suomessa. Muinaistutkija 3/2007, 2-19.

Mökkönen, T. 2013. Stone setting filled with red ochre from the Keelaharju site, northernmost Baltic sea region: A stone age grave in the context of north European burial traditions. Fennoscandia archaeologica XXX (2013), 13-36.

Núñez, M. 2015. Dread of the dead – Living in the Vicinity of Dead Relatives in Finland 1751-1850. Teoksessa von Hackwitz, K. & Peyrotero-Stjerna, R. (toim.), Ancient Death Ways. Proceedings of the workshop on archaeology and mortuary practices, Uppsala, May 2013, Occasional Papers in Archaeology 59, 85-104.

Ruohonen, J. 2002. Väliaikaista kaikki on vaan? Historiallisen ajan hautasaaret arkeologisina kohteina. Muinaistutkija 4/2002. s. 32-43

Ruohonen, J. 2011.  Hautapaikkojen arkeologinen inventointi: Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen. Teoksessa: Salo, K. & Niukkanen, M. (toim.) Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 22. s. 12-23.

Wirkkala, I. 1945. Suomen hautausmaiden historia. WSOY.

1 reply »

  1. Vieläkin käytetään rautakankea roudassa olevan maan pintakerroksen hajottamiseen. Ennen rautakautta on voitu käyttää päästään teroitettua puukankea samaan tarkoitukseen. Sen jälkeen onhelpohko kaivaa kuoppa pohjaan saakka.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s