Kivilatomus

Haluatko hoitaa muinaishautaa? Se onnistuu Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa

Kreetta Lesell – Pirkanmaan maakuntamuseo

Pirkanmaalla on vuodesta 2008 hoidettu muinaisjäännöksiä kansalaisten voimin Adoptoi monumentti –toiminnan piirissä. Tällä hetkellä toiminnan piirissä on 14 muinaisjäännöstä ja ne vaihtelevat Pälkäneen rauniokirkon kaltaisista suurista kohteista aina rautakauden yksittäisiin lapinraunioihin. Vuosina 2013–2014 adoptointitoiminta laajennettiin koskemaan myös rakennettua ympäristöä. Näitä kohteita on tällä hetkellä neljä. Arkeologisista kohteista peräti seitsemässä sijaitsee kalmisto tai hautaus.

Adoptoiduista kohteista neljä on lapinraunioita: Tampereen Reuharinniemi ja Lentävänniemi, Pirkkalan Nuoliala ja Mänttä-Vilppulan Nuijanniemi. Lapinrauniot ovat sisämaan järvialueilla esiintyviä pelkistä kivistä ladottuja pronssi- tai rautakautisia hautaröykkiöitä. Röykkiöt sijoittuvat yleensä suurten järvien saarten ja niemien rannoille, tavallisesti vedenviereisille kallioille ja jyrkänteiden ylle. Vanhan kansanuskomuksen mukaan lapinrauniot olisivat Tampereellakin asuneiden lappalaisten hautoja. Tähän viittaisivat myös vanhat paikannimet, kuten Lappi ja Lapinniemi.

Nuijaniemi

Mänttä-Vilppulan Nuijanniemi. Kuva: Aino Nissinaho/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Muita adoptoituja kohteita ovat mm. Pälkäneen rauniokirkko ja Lempäälän Aimalankangas sekä Hääkivi II.  Aimalankangas on moniperiodinen kohde, josta on löytynyt merkkejä rautakautisesta polttokalmistosta ja kivikautisesta haudasta. Löydöt ovat rautakautista keramiikkaa, palanutta luuta ja palanutta savea. Kohde sijaitsee Lempäälän Kirkkojärven länsirannalla loivasti järveen viettävällä pellolla ja tienpientareella.

Lempäälän Hääkivi II on rautakautinen kalmisto, joka sijaitsee valtatiestä 9 itään 20 m, tasaisen savipellon keskellä, 30 x 30 m kokoisella, ympäristöstään kohoavalla peltosaarekkeella. Kohde on koekuopin todettu polttokenttäkalmistoksi. Alueella kasvaa runsaasti pensaita. Löydöt ovat rautakautisia saviastianpaloja, palanutta luuta ja kvartsi-iskos.

Hääkivi_KLuoto

Lempäälän Hääkiven kalmistoa. Kuva: Kalle Luoto/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Pälkäneen rauniokirkon perustusten vierustoilla on tehty arkeologisia kaivauksia korjaustoimenpiteiden yhteydessä. Kaivauksissa on löydetty useita kirkon aikaisia hautoja, mutta lisäksi on löytynyt myös kirkkoa vanhempia keskiaikaisia hautoja sekä merkkejä rautakautisista hautauksista. (Katso esim. Hautausmaataikuutta Pälkäneellä noin 1700-luvulla: Jäljellä kaiverrettu reisiluu.)

Mitä hoito on?

Useimmissa kohteissa hoito on pienmuotoista: kohteen ja sen ympäristön pitämistä puhtaana roskista ja rikkaruohoista, kasvillisuuden ja hoitokohteen kunnon seuraamista. Adoptoijat ilmoittavat myös mahdollisesta ilkivallasta. Kerran vuodessa tulee raportoida hoitotoimenpiteistä ja tapahtumista. Hoito ja raportointi on pyritty pitämään mahdollisimman helppona ja yksinkertaisena. Parhaassa tapauksessa adoptoijat hoitavat kohdetta itsenäisesti, museon auttaessa ainoastaan tarvittaessa.

Toiminta perustuu adoptoijien, kohteen omistajan ja Pirkanmaan maakuntamuseon välisiin sopimuksiin. Maakuntamuseo huolehtii neuvotteluista omistajien kanssa. Kohteelle laaditaan hoitosuunnitelma, jossa otetaan huomioon sen kunto sekä hoitajien resurssit. Kohteet esitellään Adoptoi monumentti -hankkeen nettisivuilla osoitteessa www.adoptoimonumentti.fi.

Nettisivuilla voi ehdottaa museolle myös uusia adoptiokohteita. Koska kohteen ottaminen ohjelmaan on kiinni myös omistajasta ja kohteen kunnosta, niin varmuudella kaikki ehdotetut kohteet eivät sovellu adoptointiin.

Retki

Adoptoi monumentti -hankkeen järjestämä retki Tampereen Messukylän kirkolle. Kuva: Miia Hinnerichsen/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Kuka voi adoptoida?

Adoptoijaksi sopii periaatteessa kuka tahansa. Toiminnan jatkuvuuden kannalta adoptoijaksi ei suositella kuitenkaan yksityishenkilöä. Sopiva taho voi olla yhdistys, yhteisö tai ryhmä yksityishenkilöitä, jotka perustavat yhdistyksen tätä tarkoitusta varten. Myös julkiset yhteisöt kuten koulut sopivat adoptoijiksi.

Adoptoijaksi ryhtyminen ja kohteen hoitoon osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Adoptoijat saavat käyttöönsä adoptointikohteen sovitulla tavalla, esimerkiksi tapahtumien ja kokoontumisten järjestämiseen. Käyttö ei kuitenkaan saa vahingoittaa kohdetta. Koulutus kulttuuriperinnön hoitoon jatkuu koko toiminnan ajan. Tällä hetkellä toimintaa on kuitenkin ainoastaan Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueille.

Mitä voi adoptoida?

Adoptoitavaksi sopiva monumentti voi olla kiinteä muinaisjäännös, rakennus, muistomerkki tai näiden yhdessä muodostama kulttuuriympäristökokonaisuus tai vaikkapa veistos. Hyviä arkeologisia adoptointikohteita ovat sellaiset muinaisjäännökset, joissa on maanpäällisiä rakenteita. Tällaisia ovat mm. muinaislinnat, röykkiöhaudat ja jotkut rautakauden kalmistot, uhrikivet ja monet historiallisen ajan kohteet kuten puolustusvarustukset. Tutkimustiedon ja opastaulun avulla kohde tulee ymmärrettäväksi. Hyvä kohde on myös helposti saavutettava ja sopiva retki- ja turistikohteeksi.

Ali-Uotila_HLS

Urjalan Ali-Uotilan röykkiökalmisto on yksi vapaana olevista adoptiokohteista. Paikalla on myös uhrikivi ja opastaulu. Kuva: Hanna-Leena Salminen/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Reuharinniemen lapinraunio

Reuharinniemen lapinrauniot on yksi ensimmäisistä adoptoiduista kohteista ja se on hyvä esimerkki onnistuneesta adoptoinnista. Lapinrauniot sijaitsevat Tampereen Lentävänniemen itäosassa olevan Reuharinniemen eteläkärjessä. Ne ovat kalliopaljastuman pohjoisrannalla noin 30 m päässä Näsijärven rannasta. Itäisempi lapinraunio on muodoltaan pyöreä ja kooltaan noin 7 x 7 m. Sen korkeus on 0,5 m. Röykkiön kivet ovat pääasiassa halkaisijaltaan noin 30 cm, mutta joukossa on suurempiakin. Osa kivistä vaikuttaa lohkotuilta. Röykkiötä on pengottu, mutta läntisempi röykkiö on edellistä pengotumpi. Se on myös matalampi, muodoltaan pyöreä ja kooltaan noin 6 x 6 m. Sen kivet ovat halkaisijaltaan keskimäärin 20 – 30 cm. Röykkiöiden ympäristö on koskematon.

Reuharinniemen lapinrauniot ovat monella tapaa erittäin sopiva kohde adoptointiin, sillä ne ovat Tampereen kaupungin omistamalla viheralueella erittäin kauniissa maisemassa, lyhyen kävelymatkan päässä paikallisesta asutuksesta. Paikalliset asukkaat tiesivät röykkiöistä, mutta harva tiesi niiden ikää tai merkitystä.

Reuharinniemi_NLuukko

Reuharinniemen lapinraunio. Kuva: N. Luukko.

Röykkiöistä oli myös saatavilla tietoa, sillä niistä itäisempi oli tutkittu arkeologisissa kaivauksissa kesällä 1999. Tutkimuksissa siinä todettiin olevan keskimäärin neljä kerrosta kiviä ja pohjalla reunakehä. Reunakehän sisäpuolella havaittiin merkkejä mahdollisesta sisemmästä kehästä sekä kahdesta muusta kivikehästä, jotka ilmeisesti liittyvät kahteen ruumishautaan. Röykkiöön oli haudattu kaksi tai kolme ihmistä radiohiiliajoituksen mukaan rautakauden lopulla 700–800 luvuilla jKr.

Kaivauksissa röykkiöstä löytyi myös hautauksia vielä vanhempia saviastianpaloja, kvartsikiviesineitä ja – iskoksia, kaksi palaa palanutta luuta sekä pieni kupari- tai pronssiniitti. Paikalla on ilmeisesti sijainnut ennen lapinraunioiden rakentamista pieni pyyntileirityyppinen asuinpaikka, joka ajoittuu joko kivikauden lopulle tai varhaiselle pronssikaudelle noin 2000–1000 eKr. Tähän viittaa myös kulttuurimaakerros röykkiön alla. Tutkimusten jälkeen röykkiö ennallistettiin. Toista Reuharinniemen röykkiöistä ei ole tutkittu tieteellisin menetelmin.

Reuharinniemi2

Reuharinniemen lapinraunion kiveystä. Kuva: Pirkanmaan maakuntamuseo.

Adoptoinnin mahdollistava maanomistajasopimus solmittiin Tampereen kaupungin Kiinteistötoimen ja museon välillä vuonna 2009. Seuraavaksi kohteelle tehtiin hoitosuunnitelma. Hoito on lähinnä alueen puhtaana pitoa kasveista ja roskista ja röykkiön kunnon seuraamista. Hoitosuunnitelman valmistuttua pyydettiin kohteelle hoitolupaa Museovirastosta. Muinaisjäännösten osalta kaikkien toimijoiden, myös maakuntamuseon, tulee aina pyytää hoitolupa Museovirastosta.

Reuharinniemen lapinraunioista kiinnostui joukko kohteen lähellä asuvia naisia, jotka kävelyretkillään olivat tutustuneet niihin. Vuonna 2009 he perustivat yhdistyksen nimeltä Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry, jonka puheenjohtajana nykyisin on Terttu Nordström. Adoptiosopimus museon ja yhdistyksen välillä allekirjoitettiin 2009. Vaikka osa jäsenistä on vuosien kuluessa vaihtunut, on yhdistyksen toiminta jatkunut erinomaisesti. Yhdistyksellä on mm. omat Facebook-sivut.

Yhdistys järjestää Reuharinniemen lapinraunioilla vuosittain ohjelmallisia pyhäinpäivätilaisuuksia, joissa kerrotaan adoptoinnista, arkeologista kaivauksista ja löydöistä. Tilaisuudet ovat kiinnostaneet ihmisiä, joita on saapunut tilaisuuksiin runsaasti. Vuoden 2015 tilaisuudessa esiintyi Siuron Sininen Shamaani rumpuineen. Tunnelma oli ainutlaatuinen hämärän laskeutuessa ja kynttilöiden valaistessa muinaishautoja rummun soidessa taustalla. Pimenevässä marraskuun illassa vierailijoita saapui paikalle yli kaksisataa.

Reuharinniemi3

Pyhäinpäivän tapahtuma Reuharinniemen röykkiöillä. Kuva: Terttu Nordström/ Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry.

Adoptoijat ovat myös esitelleet lapinraunioita niin suomalaisille kuin ulkomaisillekin ryhmille. Adoptoinnista on tehty juttuja sanomalehtiin, radioon ja televisioon. Vuoden 2015 syksyllä Reuharinniemen lapinraunioille pystytettiin kauan odotettu opastaulu. Opastaulun on pystyttänyt Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon, Museoviraston, Hämeen Museoseura ry:n ja Tampereen kaupungin kanssa. Paikalle saatiin samalla myös Museoviraston ”Rautakautinen kalmisto” -opaste.

Reuharinniemen röykkiöillä on tehty myös ilkivaltaa. Museoviraston kylttiä on useita kertoja tuhottu. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna kaikkeen siihen hyvään, mitä kohteen hoidolla on saatu aikaan.

Reuharinniemen lapinraunioiden adoptoijat ry on onnistunut adoptoinnissa loistavasti. Aikaisemmin lapinrauniot olivat vain kivikasoja metsässä. Nyt niistä tiedetään ja niitä arvostetaan. Yhdistyksen järjestämiä tilaisuuksia odotetaan.

Opastaulun pystytys

Opastaulun pystytys Reuharinniemen lapinraunioille. Kuva: Kreetta Lesell/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Tulevaisuus

Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo voivansa levittää hyväksi koettua mallia muualle Suomeen. Helsingin kaupungin museosta ja Keski-Suomen museosta on käynyt työntekijöitä tutustumassa toimintaan. Myös Espoon museo on kiinnostunut adoptoinnista. Keski-Suomen museo aloitti toiminnan vuonna 2015, jolloin siellä adoptoitiin ensimmäinen kohde.

Pirkanmaan maakuntamuseolla on työn alla useita uusia adoptiokohteita, joten adoptoitujen muinaisjäännösten ja rakennusten määrä niin Tampereella kuin koko Pirkanmaallakin kasvaa jatkuvasti. Kulttuuriympäristön hoidon leiri on järjestetty vuosina 2013−2015 yhteistyössä Museoviraston ja Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa. Leiri on ollut Valkeakosken Sääksmäen Rapolassa ja siellä on opittu muinaisjäännösten ja rakennusten hoitoa.

hoito

Muinaisjäännösten hoitoa Valkeakosken Rapolan Hirvikallion ja Matomäen kalmistoilla. Kuvat: Miia Hinnerichsen/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Pirkanmaan maakuntamuseon adoptiotoimintaan voi tutustua verkossa http://adoptoimonumentti.fi/ ja Facebookissa.

Käytetyt lähteet:

Andersson, K. 2003. Kulturarvsadoption – pilotprojektets arbete våren 2003 samt resultat. Slutrapport September 2003. Jämtlands läns museum.

Bergvall, M. (toim.) 2002. Adoptera ett framtidsminne. 6000-åriga hällristningar I Näsåker. Barn vårdar, värnar värden. Länsmuseet Västernorrland/Riksantikvarieämbetet 2002.

Lidén, H. 2005. Husadopsjon Røros. Evaluering av et samarbeidsprosjekt mellom Røros Museum og Røros grunnskole. Institutt for sammfunnsforskning. Institute for Social Research. Rapport 2005:2.

Lyyra-Seppä, A. 2012. Adoptoi monumentti – Rakennusperintö omaksi. Hankesuunnitelma. Pirkanmaan maakuntamuseo.

Da Milano, C., Gibbs, K. & Sani, M. (toim.) 2009. Volunteers in Museums and Cultural Heritage – A European Handbook. VOCH, Volunteers for Cultural Heritage.

Adopter son patrimoine. Ministere de l´education nationale, France 2002. Mise en œuvre du plan pour l’éducation artistisque et l’action culturelle à l’école – Chartes pour une éducation au patrimoine ”Adopter son patrimoine”.

Metsähallitus 2012. Kummiksi niitylle tai adoptoitavaksi pala esihistoriaa?.

Mäkelä, M. 2015. Kiinnostavatko muinaisjäännökset tai vanhat rakennukset? Haluaisitko tehdä jotakin konkreettista niiden hyväksi? Adoptoi muinaisjäännös tai rakennus!, Tammerkoski-lehti 2015.

Nissinaho, A. 2009 Ensimmäiset muinaisjäännösten adoptointisopimukset on allekirjoitettu. Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2009.

Nissinaho, A. 2012. Adoptoi monumentti –toimintamalli laajenee rakennusperintöön Pirkanmaalla.

Nissinaho, A. & Soininen T-L. (painossa) Adopt a Monument – social meaning from community archaeology. Lea, J. & Thomas, S. (toim) Public Participation in Archaeology.The Boydell Press, Woodbridge.

Soininen, T-L. 2011. Voiko arkeologialla pelastaa maailmaa? Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2011.

Soininen, T-L. & Nissinaho, A. 2008. Adoptoisinko monumentin? Museokello, Pirkanmaan museouutiset 2008.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s