Historiallinen aika

Hautausmaataikuutta Pälkäneellä 1700-luvulla: Jäljellä kaiverrettu reisiluu

Pirkanmaan maakuntamuseon julkaisussa Pirkan maan alta 14 (2015) kerrotaan Pälkäneen rauniokirkolla vuonna 2013 tehtyjen koekaivausten löydöistä, joiden joukossa on kappale kaiverrettua ihmisen reisiluuta.

Pälkäneen rauniokirkko on 1400–1500-lukujen vaihteessa rakennettu kivikirkko, joka on jäänyt kirkollisesta käytöstä 1800-luvun alkupuolella. Kirkolla on tehty lukuisia kunnostustöitä 1900-luvun alkupuolelta lähtien sekä arkeologisia tutkimuksia 1990-luvulta alkaen. Tutkimusten perusteella kirkon alla ja ympäristössä tiedetään olevan runsaasti hautoja, joista osa ajoittuu kivikirkkoa vanhemmiksi. Kirkon pihamaalta on myös löytynyt rautakautista esineistöä.

Pälkäneen vanha kirkko rakennettiin noin 1495-1505. Kirkko jäi käytöstä  Pälkäneen uuden kirkon valmistuttua vuonna 1839 ja sen katto romahti 1890. Kuva: Ulla Moilanen.

Pälkäneen vanha kirkko rakennettiin noin 1495–1505. Kirkko jäi käytöstä uuden kirkon valmistumisen myötä 1839 ja sen katto romahti 1890. Kuva: Ulla Moilanen.

Kesällä 2013 Pirkanmaan maakuntamuseo teki rauniokirkolla koekaivauksen kaapelointisuunnitelman johdosta. Ulla Moilasen johtamassa kaivauksessa tutkitut alueet sijoittuivat kirkon pohjoispuoliselle pihamaalle ja sakariston itäseinän ulkopuolelle. Yksi kaivauksen mielenkiintoisimmista havainnoista oli sakariston itäseinän viereen kaivettu kuoppa, joka oli täytetty ihmisluilla. Kyseinen sekundaarinen luukuoppa sisältää luita, joita on siivottu kirkkomaalta 1800–1900-luvuilla. Kuopan luiden alkuperäiset sijaintipaikat eli haudat, joista luut ovat alkujaan peräisin, ovat voineet sijaita niin kirkkomaalla kuin kirkon sisäpuolella. Koska luut ovat yleisesti ottaen hyvin säilyneitä, ne ajoittunevat pääosin kivikirkon aikaisiksi (1500-luvun alusta 1800-luvun alkuun).

Luiden joukossa oli kappale ihmisen vasemmasta reisiluusta, joka on erittäin kulunut: siitä mm. puuttuu luukalvo. Lisäksi kappaleeseen on kaiverrettu merkkejä, ilmeisesti luun ollessa jo melko kulunut. Selkeimmät merkit saattavat olla suorista viivoista koostuvaa kyrillistä kirjoitusta, josta voi erottaa ainakin kirjaimet и (i) ja Ш (ša).

Pälkäneen kaiverrettu reisiluu ja selvimmin erottuvat viivat vahvistettuna. Kuva: Ulla Moilanen.

Pälkäneen kaiverrettu reisiluu ja selvimmin erottuvat viivat vahvistettuna. Kyseessä saattavat olla kyrilliset kirjaimet и ja Ш .Kuva: Ulla Moilanen.

Kansanperinneaineistossa on runsaasti tietoa hautausmailla 1700- ja 1800-luvuilla harjoitetusta taikuudesta, jota tehtiin siitäkin huolimatta, että taikuudesta saattoi vuonna 1736 voimaan tulleen lain mukaan saada sakkotuomion. Kirkkomailta tiedetään myös kerätyn luita, joita taioissa hyödynnettiin. Pälkäneen luu on kulumisesta päätellen ollut jo kaiverrusvaiheessa pitkään ulkoilmassa, joten se on ollut helppo poimia maasta. Kirjallisissa lähteissä on myös mielenkiintoinen maininta Pälkäneen vanhan kirkon lattian purkamisesta 1830-luvulla ja tuolloin esiin tulleiden luiden joutumisesta ”metsäneläinten, taikauskoisten luidenetsijöiden ja ilkivaltaan saakka vallattomien nuorten armoille”.

Hautausmaataikuuteen vaikutti usko voimalliseen kirkonväkeen, jota saattoi tietyissä tilanteissa käyttää avukseen. Taikojen varsinaisena tarkoituksena saattoi olla omaisuuden suojelu, onnen kasvattaminen, sairauksien parantaminen tai toisen henkilön vahingoittaminen. Voi spekuloida, olisiko Pälkäneen luuhun kirjoitettu esimerkiksi sellaisen henkilön nimikirjaimet, johon taika tavalla tai toisella liittyi. Jos kaiverrukset todella ovat kyrillisiä kirjainmerkkejä, kaivertajan on täytynyt osata venäjää. Kielitaito ei kerro kaivertajan kansallisuutta, mutta hautausmaataikuutta on Suomen lisäksi harjoitettu Venäjällä. Venäläinen kaivertaja saattaisi periaatteessa tulla kyseeseen, sillä Pälkäneellä heitä on oleskellut ainakin isonvihan ja sitä seuranneen miehitysvallan aikaan 1700-luvun alkupuoliskolla, jolloin pitäjän paikallis- ja oikeushallinto oli venäläisten käsissä. Kaiverruksen jälkeen luu on kuitenkin jätetty kirkkomaalle, josta se on päätynyt luukuoppaan siivouksen yhteydessä. UM

Lue lisää:

Moilanen, U. 2015. Terveyttä ja taikuutta – Luukuoppa ja kaiverrettu reisiluu Pälkäneen rauniokirkolta. Pirkan maan alta 14: 46–51.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s