Aasia

Kiinan kultainen hevonen − DNA-tutkimuksella tietoa muinaisten hevosten värityksestä

Monilla eläimillä on kautta historian ollut merkittävä rooli ihmisten elämässä. Keski-Aasian paimentolaiskulttuureissa korvaamattomin on ollut kulkuvälineenä, kantojuhtana ja taisteluapuna toimiva hevonen. Hevosen liha ja tammanmaito ovat myös muodostaneet tärkeän osan paimentolaisten ravinnosta. Ei siis ihme, että eläin on päätynyt lukuisiin alueen tarinoihin ja myytteihin.

Aroja asuttaneiden mongolien ja turkkilaiskielisten nomadien myyteissä hevosta on toisinaan verrattu elämän lähteeseen: aurinkoon. Erityistä symboliikkaa on liittynyt poikkeavan värisiin, kuten valkoisiin tai kullanvaaleisiin, hevosiin. Jopa tarunomaisilla kultaisilla hevosilla on kuitenkin voinut olla todellisia esikuvia. Keisarillisen Kiinan parhaimpina pidetyt hevoset, joihin liitettiin myös myyttisiä ominaisuuksia, tulivat Keski-Aasian aroilta. Harvinaisimman – kullanvaalean – väriset hevoset varattiin usein keisarillisen perheen tai muiden korkea-arvoisten henkilöiden käyttöön. Tang-dynastian aikana 600–900-luvulla hevonen toimi keisarillisen voiman ja vallan symbolina, ja tuolloin hautauksia varten saatettiin valmistaa naturalistisia, keraamisia hevosastioita, jotka usein maalattiin kullanvaaleiksi.

Kiinassa Tang-dynastian (600-900-luku) aikana hauta-antimiksi valmistetut hevospatsaat kuvaavat eksoottisia, kullanvärisiä ja vaaleaharjaisia hevosia, joiden alkuperä oli Keski-Aasian aroilla. Nämä hevoset olivat suosittuja sotaratsuja ja toimivat myös keisarin ja korkea-arvoisten upseerien vallan symboleina. Kuva: Virtual Collection of Asian Masterpieces.

Kiinassa Tang-dynastian (600-900-luku) aikana hauta-antimiksi valmistetut hevospatsaat kuvaavat eksoottisia, kullanvärisiä ja vaaleaharjaisia hevosia, joiden alkuperä oli Keski-Aasian aroilla. Nämä hevoset olivat suosittuja sotaratsuja ja toimivat myös keisarin ja korkea-arvoisten upseerien vallan symboleina. Kuva: Virtual Collection of Asian Masterpieces.

Nykyisin kultaturkkisen ja valkeajouhisen hevosen väritystä kutsutaan kansainvälisesti palominoksi, Suomessa voikoksi. Vuonna 2014 julkaistussa kiinalaisessa tutkimuksessa noin 2000 vuotta vanhasta hautauksesta löydettiin kuvatun värinen hevonen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun muinaisissa hevosissa tavataan tätä melko harvinaista väritystä. Myös hevosen erityinen sijainti haudassa saattaa liittyä eläimen väritykseen.

Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemia (CASS) tutki vuosina 2006 ja 2007 läntisen Han-dynastian (202 eaa.–8 jaa.) aikaista hautakompleksia Gobin autiomaassa Shirenzigon arkeologisella kohteella. Shirenzigo sijaitsee Barkolissa, Sinkiangissa, jota asuttivat 2000 vuotta sitten paimentolaisheimot. Tutkituissa haudoissa oli runsaasti antimia: keramiikasta, pronssista, kullasta ja hopeasta valmistettuja astioita sekä myös hevosten jäännöksiä.

Palomino

Voikko-värille tunnusomaista on kullanvaalea karva ja hopeanvaaleat jouhet. Väri voi esiintyä sekä vaaleana että tummempana muotona. Kuva: Carol Von Canon/Flickr CC.

Hevosten luista otettiin DNA-näytteitä, joista yhteensä viidestä onnistuttiin eristämään muinais-DNA:ta. Sen avulla tutkittiin hevosten äitilinjoja ja väritykseen vaikuttavia geenejä. Tulosten perusteella hevoset kuuluvat kolmeen eri äitilinjaan ja niillä on ollut kolme eri väriä: rautias (ruskea tai punertava karva ja jouhet), ruunikko (ruskea karva, mustat jouhet) ja melko harvinainen voikko (kullanvärinen karva, vaaleat jouhet).  DNA-tutkimuksen mukaan ihmisen kanssa haudattu hevonen on ollut väriltään voikko.

Tapa haudata hevosia ihmisten kanssa on ollut yleistä sekä Keski-Aasian aroilla että Kiinassa, mutta vain yksi Shirenzigon hevosista oli haudattu samaan hautakammioon ihmisen kanssa. Kolme muuta löytyivät hautakammion yhteydessä olleesta tilasta, jossa oli eläinuhreiksi tulkittuja jäänteitä – muun muassa kamelin luita. Vaikka ihmisen kanssa haudatulla hevosella on voinut värityksen vuoksi olla erityistä rahallista arvoa, sen symbolinen merkitys on voinut myös liittyä väriin. Japanilaisen alkuperäiskansan ainujen myyteissä on nähty yhteneväisyyksiä Siperian arojen turkkilaiskieliä puhuvien kansojen sekä mongolien uskomuksiin, joissa hevosella on merkittävä rooli. Eräässä ainujen kansantarinassa mies pystyy kultaisen hevosen avulla ratsastamaan elävien ja kuolleiden maailmojen välillä.

Keskiaasialaiset hevoset tunnettiin Kiinassa taivaallisina hevosina, jotka olivat silkkitien kalleimpiin kuuluneita kauppatavaroita. Kuvassa turkemnistanilainen akhaltekinhevonen, joka tunnetaan metallinhohtoisesta väristään. Keskiaasialaisista kultaisista hevosista on kerrottu tarinoita myös antiikin Kreikassa. Kuva: Peter Morgan/Flickr CC.

Keskiaasialaiset hevoset tunnettiin Kiinassa taivaallisina hevosina, jotka olivat Silkkitien kalleimpiin kuuluneita kauppatavaroita. Kuvassa turkmenistanilainen akhaltekinhevonen, joka tunnetaan metallinhohtoisesta väristään. Keskiaasialaisista kultaisista hevosista on kerrottu tarinoita myös antiikin Kreikassa. Kuva: Peter Morgan/Flickr CC.

Vaikka tutkimuksessa otettuja DNA-näytteitä oli vain vähän, niiden perusteella Shirenzigon hautojen hevosten geneettisen variaation voi olettaa olleen suurta. Eläinten alkuperä on todennäköisesti ollut Kiinan luoteisosissa, Itä-Kazakstanissa, Siperiassa ja Länsi-Mongoliassa levittäytyvillä aroilla. Sinkiangin läpi kulki Silkkitien pohjoinen reitti, jolla kuljetettiin kauppatavarana myös hevosia.

Quaternary Science -sarjassa julkaistu DNA-tutkimus (Xin et al. 2014) on hyvä esimerkki siitä, kuinka arkeologisten eläinluiden DNA-tutkimuksella voidaan saada lisätietoa ihmisten ja eläinten välisistä suhteista menneisyydessä.

Käytetyt lähteet:

Birrell, A. 1993. Chinese Mythology. An Introduction. The Johns Hopkins University Press.

Chamberlain, B. H. 1888. Aino Folk-Tales. London.

Maslow, J. 1997. The Golden Horses of Turkmenistan. Aramco World 48, no. 5 (May /June 1997).

Nurzhanov, A. A., et al. 2014. Horses in the life of Eurasian Turkic peoples. Life Science Journal 2014; 11 (11): 376379. h

Wood, F. 2002. The Silk Road. Two Thousand Years in the Heart of Asia. University of California Press.

Xin, Z., Jing, Y., Dongya, Y. et al. (2014). Ancient DNA Analysis of Ancient Horse Remains from Shirenzigou Site, Xinjiang, China. Quaternary Science 2014, Vol. 34, Issue 1: 187195.

 

3 replies »

  1. Olin näkevinäni Suomen hevosten värityksenä myöskin voikon. Kolmas kappale. Ovat varmaan sitten harvinaisempia. Ovat todella kauniita, nuo kaikki.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s