Keski- ja Etelä-Eurooppa

Itävallasta löytyi keskiaikainen puujalka

Itävallan arkeologisen instituutin (OEAI) tutkijat löysivät Etelä-Itävallasta 500-luvulle ajoittuvasta haudasta jalkaproteesin. Michaela Binder kollegoineen on kirjoittanut tutkimuksesta artikkelin, joka julkaistaan maaliskuussa 2016 International Journal of Paleopathology -sarjassa.

Hemmabergin arkeologisella kohteella Globasnitzin kylässä on sijainnut useita kirkkoja nuoremmalta roomalaisajalta lähtien, ja keskiajalla paikka on ollut suosittu pyhiinvaelluskohde. Hemmabergin vanhojen kirkonpaikkojen yhteydessä on useita hautausmaita, joista Pyhän Hemman ja Dorothean kirkon ympärillä oleva kalmisto sisältää 29 hautaa. Hautausmaa on ollut käytössä noin 530-luvulta 600-luvulle. Keskieurooppalaisen kronologian mukaan aikakausi on varhaiskeskiaikaa, Suomessa samaa ajanjaksoa kutsutaan keskiseksi rautakaudeksi.

Kuva: OEAI (Itävallan arkeologinen instituutti).

Noin 500-luvulla eläneen miehen hauta Hemmabergissä, Itävallassa. Kuva: OEAI (Itävallan arkeologinen instituutti).

Vuonna 2009 tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa Pyhän Hemman ja Dorothean kirkon hautausmaalta löytyi erityinen hautaus: 35-50-vuotiaana kuollut mies, jonka vasemman jalan alaosa oli korvattu proteesilla. Mies oli haudattu skramasaksin ja hevosenkenkäsoljen kanssa kirkon pohjoisseinän viereen. Miehen hauta-antimet eivät ole täysin poikkeuksellisia germaanisella alueella kyseisellä aikakaudella, mutta suurin osa Hemmabergin hautauksista on löydöttömiä.

Haudan luut olivat hyvin säilyneitä, mutta vasen jalkaterä sekä samanpuoleisten sääri- ja pohjeluiden alaosat puuttuivat. Niiden paikalla oli pyöreä rautarengas, jonka sisällä oli säilynyt puunsyitä. Ne kertovat renkaan ympäröineen puusta valmistettua esinettä, johon rengas on ollut kiinnitettynä pienillä nauloilla. Sääri- ja pohjeluun lyhentyneissä päissä oli tummia tahroja, jotka saattavat olla peräisin orgaanisesta materiaalista, esimerkiksi nahasta, jonka avulla proteesi on kiinnitetty jalkaan. Proteeseja on valmistettu jo tuhansien vuosien ajan, mutta koska ne on yleensä valmistettu orgaanisesta materiaalista, niistä ei jää jälkiä arkeologiseen aineistoon.

Amputoitu jalka ja proteesiin kuulunut rautarengas in situ. Kuva: OEAI (Itävallan arkeologinen instituutti).

Amputoitu jalka ja proteesiin kuulunut rautarengas in situ. Kuva: OEAI (Itävallan arkeologinen instituutti).

Rautarengas, jonka halkaisija on vain hieman yli 7 cm, on kuulunut puiseen jalkaproteesiin. Rengas on todennäköisesti ollut puujalan pohjassa.

Rautarengas, jonka halkaisija on vain hieman yli 7 cm, on kuulunut puiseen jalkaproteesiin. Rengas on todennäköisesti ollut puujalan alapäässä. Kuva: OEAI (Itävallan arkeologinen instituutti).

Miehen jalan amputaatio on voinut syntyä kolmella tapaa: lääketieteellisenä toimenpiteenä, onnettomuuden tai väkivallan aiheuttamana vammana, tai tahallisena rangaistuksena. Lääketieteelliset amputaatiot on yleensä tehty nivelen kohdalta, eikä keskeltä luuta, kuten Hemmabergin miehen tapauksessa. Binder kollegoineen pitää myös rangaistusta epätodennäköisenä, sillä se oli yleensä varattu sosiaalisesti alempiarvoisille henkilöille. Heidän mielestään hauta-antimet ja hautapaikka kirkon seinän vieressä ovat riittävä todiste miehen korkeasta asemasta yhteisössä. Jäljelle jää siten vamma, joka on voinut syntyä onnettomuudessa tai väkivaltaisessa yhteenotossa.

Osteologisen analyysin mukaan miehellä on ollut hammasongelmia ja nivelrikkoa, joiden lisäksi hänen nenänsä on murtunut ennen kuolemaa. Miehen selkänikamissa ja lanneluissa oli havaittavissa merkkejä säännöllisestä ratsastamisesta ja amputoidussa jalassa tulehduksesta. Oikeassa sääriluussa oli jälkiä tylpän aseen aiheuttamasta vammasta. Vastaavia vammoja syntyy helposti tilanteessa, jossa ratsailla oleva henkilö joutuu jalkaisin liikkuvan hyökkäyksen kohteeksi.

Röntgen

Miehen jalkojen luita röntgenkuvassa. Kuva: OEAI (Itävallan arkeologinen instituutti).

Selvittääkseen kuinka pitkään mies on elänyt amputaation jälkeen, Binder kollegoineen tutki röntgenkuvia. Luut kuvattiin myös tietokonetomografian avulla. Kuvantamismenetelmiä käytettiin, sillä silmin havaittavat leikkausjäljet voivat hävitä jopa kahdessa viikossa amputoinnin jälkeen. Röntgenkuvissa koko vasemman raajan luissa oli näkyvissä luun tiheyden muutoksia verrattuna oikeaan raajaan. Vasemmassa polvessa oli kuitenkin nivelrikkoa, joka kertoo siitä, että mies on käyttänyt jalkaansa myös amputaation jälkeen, todennäköisesti proteesin avustuksella.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi International Journal of Paleopathology -sarjassa maaliskuussa 2016:

Binder, M. et al. 2016. Prosthetics in antiquity — An early medieval wearer of a foot prosthesis (6th century AD) from Hemmaberg/Austria. International Journal of Paleopathology. Vol. 12, March 2016: 29–40.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s