Keskiaika

Polttohauta 1 Iin Illinsaaren Suutarinniemessä

Johanna Mujunen – Oulun yliopisto

Metallinilmaisinharrastaja löysi Iin Illinsaaren Suutarinniemestä myöhäisrautakautisen soljen ja ketjunjakajan vuonna 2011. Oulun yliopiston arkeologian oppiaineen kesän 2013 kaivauksissa paikalta löytyi myöhäisrautakautinen/varhaiskeskiaikainen kalmisto, joka käsitti ruumishautausten lisäksi kaksi polttohautaa. Tein kandidaatintutkielmani esineellisestä Polttohauta 1:stä syksyllä 2014. Toinen polttohautaus oli esineetön.

Suutarinniemeen kaivettiin kolme koeojaa. Kahden polttohaudan ja yhden ruumishaudan yhteen liittynyt kokonaisuus löytyi Kaivausalueelta 1. Ensimmäisessä kaivausvaiheessa alueelta löydettiin palanutta luusilppua, kolme kappaletta sulanutta pronssia ja myöhemmin Hauta 3:n hautaleikkaus, Polttohaudat 1 ja 2 ja lopuksi Hauta 3:n ruumisvarjo.

Kuva 1: Kuusela et al.: Suutarinniemi: The Late Iron Age/Early Medival Cemetery Of Ii (Northern Ostrobothnia, Finland). Fennoscandia archaeologica XXX 2013: 126– 132.

Iin Illinsaaren Suutarinniemen sijainti. Kuva: Kuusela et al. 2013.

Kuva 2: Kuusela et al.: The Late Iron Age/Early Medival Cemetery Of Ii (Northern Ostrobothnia, Finland). Fennoscandia archaeologica XXX 2013: 126– 132.

Kaivausalueiden ja hautojen sijainnit. Polttohaudat on merkitty mustalla ja numeroitu. Tässä artikkelissa käsitellään polttohautaa numero 1. Kuva: Kuusela et al. 2013.

Polttohauta 1 sijaitsi vainajan vasemman polven päällä. Se oli noin 30 x 40 cm leveä, koostumukseltaan tiheä ja selvästi hautaleikkausta tummempi alue. Hauta 3:n ruumisvarjo muutamine säilyneine luineen (Kuusela et al. 2013: 129) tuli esiin alemmista kerroksista.

Polttohauta 2 sijaitsi vainajan oikean kyynärvarren päällä sivuten ruumishaudan leikkausta, ja se oli esineetön. Hauta 3:n hautaleikkaus oli selkeästi hajottanut polttohautauksen, mikä selittänee Hauta 3:n täyttömaasta löytyneen luusilpun (Kuusela et al. 2013: 130). Luut eivät myöskään vastaa Polttohauta 1:n luumateriaalia. (Kuusela 2013 s.19).

Hauta 3 ja Polttohauta 2 on ajoitettu radiohiiliajoituksella. Hauta 3 ajoittuu 68% todennäköisyydellä vuosille 1300–1330/1340–1370/1380–1395 (Beta-382691, 1σ). Polttohauta 2 ajoittuu 68% todennäköisyydellä vuosille 1020–1165 (Beta-382690, 1σ). Ajoitusten ja suhteellisten sijaintiensa perusteella Polttohauta 2 on siis Hauta 3:a vanhempi. Polttohauta 2:n sijainti voi olla myös sekundäärinen.

Hauta 3 ja Polttohaudat 1 ja 2 tulossa esiin.J. Mujunen.

Hauta 3 sekä Polttohaudat 1 ja 2 tulossa esiin. Kuva: J. Mujunen.

Jos Polttohauta 2 on alkuperäisellä paikallaan ja muiden ruumishautojen ajoitukset korreloivat Hauta 3:n kanssa, ruumishautaukset on tehty hautauspaikaksi tiedetylle maalle tai tieto aiemmasta kalmistosta on unohtunut. Jos tieto vanhasta hautauspaikasta olisi kadonnut, tarkalleen sama paikka olisi keksitty kalmistoksi uudestaan. Joka tapauksessa Polttohauta 2:ta ei ollut merkitty, tai merkki oli kadonnut aikojen myötä, koska Hauta 3 oli kaivettu siitä läpi.

Polttohauta 1 ajoittuu siitä löytyneen soljen perusteella karkeasti 1100–1200-luvuille (Kuusela et al 2013: 132). Positionsa vuoksi Polttohauta 1 ajoittuisi stratigrafisesti ajateltuna Hauta 3:a nuoremmaksi, mutta sen sijainti näyttää olevan ajoitusten ja Hauta 3:n täyttömaasta löytyneen sulaneen metallin perusteella sekundäärinen (Kuusela et al 2013: 130, 132).

Hauta 3, jonka yhteydessä Polttohaudat 1 ja 2 sijaitsivat. Polttohauta 2 näkyy vainajan oikean käsivarren vieressä. Kuva: J. Mujunen.

Hauta 3, jonka yhteydessä Polttohaudat 1 ja 2 sijaitsivat. Polttohauta 2 näkyy vainajan oikean käsivarren vieressä. Kuva: J. Mujunen.

Oulun yliopiston arkeologian laitoksella tekeillä olevassa Marisa Kuusiston pro gradussa tutkitaan Suutarinniemen polttohautojen luumateriaalia. Tutkimuksessa paljastunee myös se, onko polttohautojen materiaali vajaa. Luumateriaalia lienee hukkunut roviolta hautaan siirtämisen lisäksi myös mahdollisen hautapaikan vaihdon aikana. Jos materiaali on selvästi vajaa, se saattaa viitata uudelleen hautaukseen.

Polttohauta 1:stä löytyi kentällä 32 pientä metallinpalaa, neulallinen solki sekä soljen neulan kanssa samankokoinen ja -muotoinen irrallinen neula. Jälkitöissä löytyi 155 uutta pientä metallinpalaa. Muut hautalöydöt ovat luumateriaali, pala eläimen taljaa sekä Hauta 3:sta kaivetut kolme sulanutta pronssikappaletta. Kaikki metallinpalat ovat kokonaan tai osittain sulaneita, joten esineet on laitettu roviolle vainajan mukana.

Kaivauksia jatkettiin kesällä 2014, mutta enempää polttohautoja ei löydetty. Tutkimukset Suutarinniemessä ovat toistaiseksi päättyneet, mutta Oulun yliopisto tekee kesällä 2015 kaivauksia Illinsaaressa Pirttitörmällä ja saaren länsilaidalla sijaitsevalla Illinsaari 1 -nimisellä muinaisjäännöskohteella.

Kuva: J. Mujunen.

Kaivausmaisemaa Illinsaaressa. Kuva: J. Mujunen.

Polttohauta 1 kansallisessa kontekstissa

Polttohauta 1:n sijainti Hauta 3:n päällä ei ole Suomessa ainutlaatuinen. Mikkelin Visulahdesta on löydetty samantyyppinen ja kokoinen esineellinen yhden ruumis- ja yhden polttohaudan hautaus, jossa polttohauta oli osittain ruumishaudan vainajan alaraajojen päällä. Polttohautauksessa oli mukana sulanutta pronssia, sulanutta lasimassaa/helmi ja oletettavasti hautaukseen kuuluva hopealevyn kappale. Hautaus on oletettu naisen haudaksi. (Leppäaho 1957: 12–13.) Mikkelin Tuukkalasta on löydetty kaksi esineetöntä hautausta, joissa poltohauta on sijoitettu ruumishaudan yhteyteen. Toinen polttohautaus sijoittui suurimmaksi osaksi ruumishaudan vainajan jalkojen väliin (Mikkola 2009: 182). Toinen polttohauta (Aspelin 1886: 7) sijoittui ruumishaudan yläpuolelle, mutta sen tarkemmasta positiosta ei ole muistiinpanoja. Lisäksi Hollolan Kirk’ailanmäeltä on kaivettu esineetön polttohautus ruumishaudan vainajan polvilumpion päältä (Leppäaho 1935: 9).

Esineettömiä polttohautoja on löytynyt ruumishautojen päältä Hollolan Kirkailanmäeltä (Salmo 1936: 2) ja Keminmaan Valmarinniemesltä, tosin jälkimmäisestä ei yhtä tiiviinä ja selvästi erikseen haudattuina kokonaisuuksina (Koivunen 1982: 50; Ikäheimo & Paavola [tulossa]). Myös Tuukkalasta (Aspelin 1886) ja muista ruumiskalmistoista on tavattu palanutta luusilppua ruumishautojen täyttömaasta.

Hollolan Kirkailanmäen hautoja Leppäahon (1935) dokumentointikartan mukaan. Punaisella merkityt polttohaudat sijaitsevat osittain ruumishautojen yhteydessä.

Hollolan Kirkailanmäen hautoja Leppäahon (1935) dokumentointikartan mukaan. Punaisella merkityt polttohaudat sijaitsevat osittain ruumishautojen yhteydessä.

Muita esineellisiä polttohautauksia on löydetty Valmarinniemen, Visulahden ja Tuukkalan ruumiskalmistoista. Visulahdessa mies oli haudattu tuliraudan ja puukonterän kanssa (Leppäaho 1957: 13). Tuukkalan toisessa polttohaudassa oli pahasti palanut veitsi (Aspelin 1886: 2; KM 2481:140). ja toisessa kolme kupurasolkea, hevosenkenkäsolki, kolme ketjunkannatinta, ketju, rautaketjun fragmentti, pieni pronssirengas, kaksi veistä ja tulirauta (KM 2481:143–154). Valmarinniemen toisessa esineellisessä polttohautauksessa oli kuusi hopearahaa ja toisessa lasinen mosaiikkihelmi, luuesineen katkelma ja rautainen kukkaron hela (Ikäheimo & Paavola [tulossa]). Esineettömiä polttohautauksia, joita ei ole sijoitettu ruumishautausten päälle, löytyy kaikista edellä mainituista ruumiskalmistoista sekä Valkeakosken Toppolanmäeltä (Leppäaho 1938: 2).

Myöhäisrautakautisia/varhaiskeskiaikaisia kalmistoja, joissa on ruumishautausten lisäksi yksittäisiä polttohautoja, tunnetaan Suomen rajojen sisäpuolelta siis Suutarinniemen lisäksi Mikkelin Tuukkalasta ja Visulahdesta, Hollolan Kirk’ailanmäeltä, Keminmaan Valmarinniemeltä ja Valkeakosken Toppolanmäeltä. Suutarinniemen Polttohauta 1:n lisäksi esineellisiä polttohautauksia on löydetty kaksi Tuukkalasta, kaksi Visulahdesta ja kaksi Valmarinniemeltä. Niitä on siis kaivettu yhteensä vain seitsemän kappaletta.

Iin Illinsaaren Suutarinniemen Polttohauta 1. Kuva: J. Ikäheimo.

Iin Illinsaaren Suutarinniemen Polttohauta 1. Kuva: J. Ikäheimo.

Suutarinniemen polttohaudan lisäksi palaneiksi merkittyjä esineitä on löydetty vain kahdesta muusta polttohaudasta: yhdestä Visulahden ja yhdestä Tuukkalan haudasta. Vain Visulahden polttohaudasta on löydetty sulanutta pronssia. Lopuissa esineet ovat säilyttäneet muotonsa, tai tulen niille aiheuttamista vaurioista ei ole mainintaa, joten ne olisi lisätty hautaan vasta vainajan tuhkaamisen jälkeen. Vainajien polttohautaustavoissa on ollut variaatiota.

Esineellisten polttohautojen esineistö on vaihtelevaa. Kupurasolkia on löydetty Suutarinniemen lisäksi vain Tuukkalasta ja hopeaesine Visulahdesta. Tosin esineellisiä hautojakin on löydetty vain seitsemän, joten otanta ei ole kovin laaja.

Ruumiskalmisto, jossa on myös yksittäisiä polttohautauksia, on kiinnostava ilmiö Suomen myöhäisrautakaudella/varhaiskeskiajalla, ja siitä on tehty runsaasti erilaisia tulkintoja. Hautaustapoja, polttohautausten sekundäärisijoituksia ja selityksiä ruumis- ja polttohautausten yhteiselle olemassaololle on kerännyt kokoon, tulkinnut ja julkaissut viime aikoina mm. Anna Wessman (2010: 102–105).

Polttohauta 1:n esineistöä käsitellään tarkemmin artikkelissa Polttohauta 1:n metalliesineistö Iin Illinsaaren Suutarinniemessä.

Artikkeli pohjautuu kandidaatintutkielmaan:

Mujunen, J. 2014: Solki, neula ja 189 murkulaa –Polttohauta 1 ja sen metalliesineistö Iin Illinsaaren Suutarinniemessä. Kandidaatintutkielma. Arkeologian laboratorio, Oulun yliopisto: Oulu.

Muut käytetyt lähteet:

Painamattomat lähteet

Aspelin, J. 1886: Mikkeli Tuukkala Anteckningar vid utgräfningen 1886. Muistiinpanoja kaivauksilta. Museovirasto: Helsinki.

Ikäheimo, J. & Paavola, K. 2013: Valmarinniemen polttohautaukset – luonne, löydöt ja konteksti. Julkaisematon tutkimuskäsikirjoitus. Arkeologian laboratorio, Oulun yliopisto: Oulu.

Kuusela, J-M. 2013: II ILLINSAARI SUUTARINNIEMI (IIS13): Myöhäisrautakautisen kalmiston kaivaus keväällä ja kesällä 2013. Kaivauskertomus. Museovirasto: Helsinki.

Leppäaho, J. 1935: Hollolan pitäjän Untilan kylän Kirk’ailan varhaishistoriallisen kalmiston tutkimuskertomus v. 1935. Tutkimusraportti. Museovirasto: Helsinki.

Leppäaho, J. 1936: Sääksmäki Ritvala, Toppolan t. Hakalanmäen kalmisto. Kaivausraportti.  Museovirasto: Helsinki.

Leppäaho, J. 1957: Ristiretkienaikaisen muinaiskalmiston tutkiminen v. 1954–55 Mikkelin Visulahdessa. Tutkimusraportti. Museovirasto: Helsinki.

Mikkola, E. 2009: Mikkeli Tuukkala: Varhaiskeskiaikaisen ruumiskalmiston kaivaus. 18.8.– 8.10.2009. Tutkimusraportti. Museovirasto: Helsinki.

Salmo, H. 1936: Kaivaukset Hollolan pitäjän Untilan kylän Kirkailanmäessä kesäkuun 8–20 p:nä 1936. Tutkimusraportti. Museovirasto: Helsinki.

Tutkimuskirjallisuus

Kivikoski, E. 1951: Suomen rautakauden kuvasto II. Werner Södeström: Porvoo.

Koivunen, P. 1982: Keminmaan kirkonpaikan tutkimukset Valmarinniemellä kesällä 1981: Alustava raportti. Faravid 5: 37–54.

Kuusela, J-M, Ikäheimo, J., Hakamäki, V., Vilkama, R. & Salmi A-K. 2013: Suutariniemi: The Late Iron Age/Early Medieval Cemetery Of Ii (Northern Ostrobothnia, Finland). Fennoscandia archaeologica XXX 2013: 126–132.

Kyllönen, K. 2006: Materiaaliteknisiä haasteita kokeellisessa arkeologiassa. Ennen ja nyt 2/2006. Turun yliopisto: Turku.

Mikkola, E. 2009: The Mikkeli Tuukkala cemetery – The 2009 excavations and new interpretations. Fennoscandia archaeologica XXVI: 177–185.

Wessman, A. 2010: Death, Destruction and Commemoration: Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550–1150). Iskos 18.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s