Antiikin Kreikka ja Rooma

Kiista Makedonian kuninkaasta: Missä on Aleksanteri Suuren isä?

Historiallisten merkkihenkilöiden tunnistaminen arkeologisesta aineistosta on ollut aina suosittua, kenties siksi, että historiallisesti tunnetuilla on enemmän uutisarvoa kuin nimettömäksi jäävillä. Viime vuosina etsittävänä (ja osittain myös löydettynä ja tutkittavana) ovat olleet muun muassa Rikhard III, Wessexin kuningas Alfred, kuningatar Nefertiti, Kaarle Suuri, Cervantes ja Caravaggio. Skandinaviakaan ei ole jäänyt ilmiöstä sivuun. Norjalaisesta Osebergin laivahaudasta kiertää populaarisivustoilla sitkeä huhu, jonka mukaan hautaus kuuluisi Snorri Sturlusonin Norjan kuningassaagoista tutulle kuningattarelle, joko Åsalle tai Alvhildille. Yksi pisimpään jatkuneista väittelyistä on koskenut Makedoniaa vuosina 359-336 eaa. hallinnutta Filippos II:sta ja hänen viimeistä lepopaikkaansa.

Kuva: Gunnar Bach Pedersen.

Filippos II oli Aleksanteri Suuren isä. Filippoksen viimeisin vaimo oli Kleopatra Eurydike, jonka kanssa hän meni naimisiin vähän ennen salamurhaansa. Kuva: Gunnar Bach Pedersen.

Vuonna 1977 kreikkalainen arkeologi Manolis Andronikos aloitti tumulushaudan kaivamisen Verginassa, jonka lähistöllä Aigain (Makedonian kuninkaiden hallintopaikan) oletetaan sijainneen. Andronikos löysi neljä hautaa, jotka erotettiin toisistaan roomalaisilla numeroilla I, II, III ja IV. Hauta I oli ryöstetty ruumishautaus, joka kuitenkin sisälsi luufragmentteja. Haudat II ja III olivat koskemattomia polttohautauksia, ja hauta IV sijaitsi osittain tumuluksen ulkopuolella. Hauta II sisälsi seinän erottamat kammiot, joista taimmaisessa oli naisen ja imeväisikäisen lapsen hautaus ja esineistönä muun muassa kultainen diadeemi. Etummainen kammio sisälsi miehen luita kultaisessa hautauurnassa, kullatun seppeleen, aseita, sotilaspuvun osia sekä hopea- ja pronssiastioita. Andronikos tulkitsi haudan II jäännösten kuuluneen Aleksanteri Suuren isälle Filippos II:lle ja tämän viimeiselle vaimolle Kleopatra Eurydikelle.

Mallinnos Verginan haudasta II, joka koostuu kahdesta erillisestä hautakammiosta. Kuva: Wikimedia Commons.

Mallinnos Verginan haudasta II, joka koostuu kahdesta erillisestä hautakammiosta. Kuva: Wikimedia Commons.

Philip_II

Haudasta II löytyneitä kultaesineitä: uurna ja lehtiseppele. Uurna sisälsi miehen polttohaudatut jäänteet. Kuva: Wikimedia Commons.

Myöhemmissä analyyseissä haudasta II löytyneissä miehen kallon luissa havaittiin merkkejä parantuneesta vammasta, joka vaikutti vastaavan kirjallisia kuvauksia Filippoksen sokeutumisesta Methonen piirityksessä 354 eaa., kun hänen oikeaan silmäänsä osui nuoli. Vuosien kuluessa on kirjoitettu lukuisia artikkeleita ja teoksia, joissa vainajan identiteetistä on kiistelty. Koko keskustelua, erilaisia väitteitä ja niiden perusteita on koonnut yhteen Miltiades Hatzopoulos, jonka artikkeli (2008) on luettavissa pdf-muodossa.

Aiemmin väitteitä perusteltiin etenkin kirjallisten lähteiden, haudan esineistön ja taidehistoriallisten seikkojen avulla, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana mukaan ovat tulleet luonnontieteelliset menetelmät. Vuonna 2000 Antonis Bartsiokas kirjotti Sciencessa julkaistussa artikkelissa, että haudan II vainajan silmäkulmassa havaittu muutos onkin yhteneväinen roviolla tapahtuneen palamisen aiheuttaman fragmentaation kanssa ja liittyy pikemminkin kaivauksen jälkeiseen rekonstruointiin kuin keihään aiheuttamaan vammaan. Tämä osoittaa hänen mukaansa, että vainaja ei voi olla Filippos II.

Haudan II sisältämät palaneet kallon luut on koottu yhteen jälkeenpäin. Nuolella on osoitettu oikeaa silmäkulmaa, jossa on toisinaan nähty parantunut vamma.

Haudan II sisältämiä palaneen kallon luita on koottu yhteen jälkeenpäin. Nuolella osoitettuna oikea silmäkulma, jossa on toisinaan nähty parantunut vamma. A. Bartsiokas on kritisoinut luiden tulkintaa etenkin trauman ja kasvojen epäsymmetrisyyden osalta. Hän on yrittänyt tunnistaa vainajan Filippos III Arrhidaiokseksi, Aleksanteri Suuren velipuoleksi ja seuraajaksi. Kuva: Musgrave et al. 2010, fig. 2.

Vuonna 2014 Discovery News uutisoi Filippoksen jäännösten ”varmuudella” löytyneen. Uutisessa viitattiin alustavasti tutkimukseen, jonka Antikas & Wynn-Antikas julkaisivat toukokuussa 2015. Esitetty teoria perustuu haudan II luiden tutkimukseen tietokonetomografian sekä XRF-spektrometrin avulla. Noin 40-50-vuotiaana kuolleen miehen luissa näkyi merkkejä hevosella ratsastamisesta. Kasvoissa havaittiin muutoksia, jotka sopivat vanhaan vammaan, mutta yhtä hyvin myös ylempien hengitysteiden sairauteen. Myös merkit kylkiluissa viittasivat mahdolliseen keuhkosairauteen. Tutkijoiden mukaan pehmytkudokseen, esimerkiksi silmään, syntynyt vaurio ei välttämättä näy luissa asti.  Ainoa kirjallisten lähteiden kanssa täsmäävä havainto olikin kämmenen luissa näkyvä vamma, jollainen Filippoksella tiedetään myös olleen. Filippoksen tiedetään myös murtaneen jalkansa, ja haudasta löytyneiden säärisuojien perusteltiin sopivan muodoltaan jalkoihin, joista toinen on vammautunut. Toisaalta niiden arveltiin kuuluneen samaan hautaan lasketulle naiselle, koska naisen jalat olivat erimittaiset. Säärisuojia käyttänyt nainen olisi artikkelin tulkinnan mukaan ollut Kleopatra Eurydiken sijaan skyyttikuningas Ateaan tytär, jonka Filippos olisi nainut. Skyyttiläisyhteyksiin viittaisi myös haudasta löytynyt nuoliviini. Osa tutkijoista esitti heti vastalauseensa, sillä Filippoksen ei tiedetä varmuudella naineen skyyttiprinsessaa.

Haudasta II löytyneet nuoliviini ja eripariset säärisuojat.

Haudasta II löytyneet kultainen nuoliviini ja keskenään erilaiset säärisuojukset.

Vain parin kuukauden kuluttua julkaistiin seuraava teoria, jossa Bartsiokas et al. (2015) ehdottavat, että Filippos olisikin haudattu Verginan ryöstettyyn hautaan I, ja haudan II jäännökset kuuluisivat Arrhidaiokselle ja tämän vaimolle, aivan kuten Bartsiokas vuonna 2000 esitti. Hautaan I lasketun vainajan polvessa olevat vammat vaikuttavat kirjoittajien mukaan täsmäävän täydellisesti Filippoksen jalkavamman kanssa. Haudan I kolmen henkilön jäännökset vastaavat iältään Filipposta, tämän vaimoa Kleopatra Eurydikea sekä lasta, jotka surmattiin pian Filippoksen salamurhan jälkeen. Artikkelissa esitetään jälleen ajatus siitä, että hauta II kuuluisi Arrhidaiokselle ja tämän vaimolle Eurydikelle sekä sisältäisi mahdollisesti Aleksanteri Suurelle kuuluneiden varusteiden kappaleita.

Kuva: Bartsiokas et al. 2015, fig. 4.

Haudasta I löytyneissä jalan luissa on parantunut vamma, joka sopisi keihään piston aiheuttamaksi. Siten luut voisivat kuulua Filippos II:lle. Kuva: Bartsiokas et al. 2015, fig. 4.

PNAS-sarjan editoreille lähettämässään vastineessa Antikas puolestaan väittää, että Bartsiokas et al. ovat jättäneet osan haudan I sisältämistä luista julkaisematta. Hänen mukaansa haudassa I on yhteensä seitsemän vainajaa. Antikas myös peräänkuuluttaa radiohiiliajoitusta, jota ei vuosikymmeniä kestäneen väittelyn aikana ole vielä kertaakaan tehty (Killgrove 2015). Hautaukset on ajoitettu pelkästään tumulushaudan rakenteen, esineiden sekä seinämaalauksen perusteella (Hatzopoulos 2008).

On mielenkiintoista, kuinka moneksi eri henkilöksi vainaja pystytään tunnistamaan vertailemalla luuanalyysien tuloksia ja kirjallisia lähteitä, ja kuinka monista eri henkilön jäännöksistä voi halutessaan tunnistaa juuri yhden, haluamansa henkilön. Missä ovat Filippoksen todelliset jäännökset? Voiko Verginan hautoihin laskettuja vainajia koskaan varmuudella tunnistaa? Voiko muihin merkkihenkilöiden tunnistamisiin luottaa?

Iwantotobelieveinphilip

Filippos II:n jäännöksistä ei olla päästy yksimielisyyteen. Pelkkä halu uskoa (omaan teoriaan) ei riitä, tarvitaan myös hyviä perusteluja.

Vuonna 2014 uutisoitiin uudesta makedonialaisesta hautalöydöstä, massiivisesta hautakammiosta, jota vartioivat sfinksit. Kyseessä on Kastán eli Amfipoliin hauta, jonka tutkimukset ovat vielä kesken. Haudan tiedetään sisältävän jäänteitä ainakin noin viidestä yksilöstä, jotka ovat myös eläneet 300-luvulla eaa. Alustavien arvioiden mukaan myös tämä hauta sisältäisi Aleksanteri Suuren sukulaisia.

Kuva menneisyydestä kasvaa uusien tutkimustulosten ja löytöjen myötä. Nykyisin apuna on entistä enemmän eksaktina pidettyihin luonnontieteisiin pohjaavia tutkimusmenetelmiä, mutta myös niiden soveltaminen vaatii tulkintaa. Aineiston tulkinnan tulee pohjautua faktoihin ja väittämät täytyy pystyä perustelemaan hyvin. Parhaimmillaankin tulkinta on kuitenkin aina tutkijan tuottama tarina menneisyydestä. Jämähtäminen yhteen näkökulmaan tai tulkintojen tekeminen vaillinaisesta aineistosta, puhumattakaan valikoivasta tutkimuksesta, jossa käytetään vain omaa teoriaa tukevaa aineistoa, on kyseenalaista.

Kastán hauta

Kastán eli Amfipoliin tumulus löytyi vuonna 2012. Kaivauksia paikalla on suoritettu vuonna 2014 ja materiaalin analysointi on vielä kesken. Hauta on ajoitettu 300-luvulle eaa.

Käytetyt lähteet:

Antikas, T. G. & Wynn-Antikas, L. K. 2015. New Finds from the Cremains in Tomb II at Aegae Point to Philip II and a Scythian Princess. International Journal of Osteoarchaeology. DOI: 10.1002/oa.2459

Bartsiokas, A. 2000. The Eye Injury of King Philip II and the Skeletal Evidence from the Royal Tomb II at Vergina. Science 21, April 2000: vol. 288 no 5465: 511-514.

Bartsiokas, A. et al. 2015. The lameness of King Philip II and Royal Tomb I at Vergina, Macedonia. PNAS. doi: 10.1073/pnas.1510906112.

Borza, E. N. & Palagia, O. 2007. The Chronology of the Macedonian Royal Tombs at Vergina. Jahrbuch des Deutschen Archäologischen Instituts 2007;122: 81-125.

Hatzopoulos, M. B. 2008. The Burial of the Dead (at Vergina) or The Unending Controversy on the Identity of the Occupants of Tomb II. Tekmeria, vol. 9: 91-118.

Killgrove, K. 2015. Twisted Knee Might Identify Alexander The Great’s Father, But Some Are Skeptical. Forbes science 20.7.2015.

Lorenzi, R. 2014. Remains of Alexander the Great’s Father Confirmed Found. Discovery News 10.10.2014.

Musgrave, J. H. et al. 1984. The skull from Tomb II at Vergina: King Philip II of Macedon. The Journal of Hellenic Studies, vol. 104/November 1984: 60-78.

Musgrave, J. et al. 2010. The Occupants of Tomb II at Vergina. Why Arrhidaios and Eurydice must be excluded. International Journal of Medical Science 2010: 7(6):s1-s15. doi:10.7150/ijms.7.s1

Ruffoni, K. 2011. Viking Age Queens. The example of Oseberg. Master’s thesis, Nordic Viking and Medieval Culture. University of Oslo.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s