Geokemialliset analyysit

Tanskan pronssikautinen ”Egtvedin tyttö” oli kotoisin kaukaa

”Egtvedin tyttö” on vuonna 1921 Egtvedistä, Tanskasta, löydetty pronssikautinen vainaja. Noin 16-18 vuotiaana kuollut nuori nainen oli haudattu turpeesta rakennettuun hautakumpuun tammiarkussa, johon oli ensin asetettu naudan nahka. Nainen oli puettu kyynärpäihin ulottuvaan paitaan sekä villanaruista koostuvaan hameeseen, jonka vyöhön liittyi suuri spiraaleilla koristeltu pronssikiekko. Naisen vasemman jalan vieressä oli kangasmytty, joka sisälsi 5-6 vuotiaan lapsen polttohautauksen. Naisen pään viereen oli asetettu pieni koivuntuohesta valmistettu rasia, jossa oli mm. pronssineuloja sekä hiusverkko. Haudassa oli myös astia, jossa oli jäänteitä oluen tapaisesta juomasta. Ennen arkun sulkemista vainaja oli peitetty villahuovalla, jonka päälle oli asetettu kukkivaa siankärsämöä. Kukat osoittavat, että hautaus tehtiin kesällä, ja tammiarkun puu on dendrokronologisen ajoituksen mukaan kaadettu kesällä 1370 eaa.

Aikojen kuluessa hautakummun hapan turve muodosti arkun ympärille ohuen rautakerroksen, joka päästi sadevettä sisään, mutta ei ulos arkusta. Happamat, hapettomat ja kosteat olosuhteet johtivat luiden maatumiseen, mutta säilyttivät vainajan hiukset ja kynnet, osan aivoista sekä vaatteet.

Egtved

Tanskalaisen löytöpaikan mukaan nimetty Egtvedin tyttö on tunnettu pronssikautinen hautalöytö.

Tanskasta Fårdalista (kuvassa) ja Grevensvængesta löytyneillä naisia esittävillä pronssikautisilla figuriineilla on samantapainen asu, kuin Egtvedin tytöllä. Spiraalikoristelu on yhdistetty skandinaaviseen aurinkokulttiin. Näistä syistä johtuen Egtvedin tytön on arveltu liittyneen kyseiseen kulttiin jollakin tavalla. Kenties hän oli papitar.

Tanskasta Fårdalista (kuvassa) ja Grevensvængesta löytyneillä naisia esittävillä pronssifiguriineilla on samantapainen hame kuin Egtvedin tytöllä. Vyön pronssikiekon spiraalikoristelu on yhdistetty skandinaaviseen aurinkokulttiin. Näistä syistä johtuen Egtvedin tytön on arveltu liittyneen kyseiseen kulttiin jollakin tavalla, ja mahdollisesti olleen papitar.

Uusien bio- ja geokemiallisia menetelmiä hyödyntävien tutkimusten mukaan Egtvedin tyttö ei ole ollut kotoisin paikakkunnalta, johon hänet on haudattu. Naisen hiukset ovat olleet noin 23 cm pitkät. Koska hiukset kasvavat noin senttimetrin kuussa, voidaan hiusten avulla tutkia naisen elämää kahden kuolemaa edeltäneen vuoden ajalta. Ensimmäisten ja toisten poskihampaiden kiille mineralisoituu varhaislapsuudessa, eikä muutu sen jälkeen. Siitä syystä poskihampaissa säilyy tietoa henkilön varhaisimmista vaiheista.

Egtvedin tytön tutkimuksissa hyödynnettiin hapen, lyijyn ja strontiumin isotooppeja, jotka kertovat henkilön syömän ravinnon koostumuksesta sekä maantieteellisestä alueesta, jolla henkilö on elänyt. Tulosten mukaan nainen syntyi ja vietti lapsuutensa kaukana Tanskan nykyisistä rajoista. Hänen hiuksensa, poskihampaansa ja peukalonkyntensä paljastavat hänen myös matkustaneen pitkiä matkoja kahden viimeisen elinvuotensa aikana. Myös naisen haudassa oleva vaatetus sekä härännahka ovat peräisin Tanskan nykyisten rajojen ulkopuolelta, kuten myös polttohaudattu lapsi.

egtved-cremated-remains

Egtvedin tytön arkussa oli myös 5-6 –vuotiaan lapsen polttohautaus. Pienen vainajan sukupuolta ei tiedetä. Tutkimusten mukaan lapsi on todennäköisesti ollut kotoisin samalta maantieteelliseltä alueelta nuoren naisen kanssa. Ei kuitenkaan tiedetä ovatko he olleet sukulaisia. Kuva: Karin Margarita Frei/Tanskan kansallismuso.

Isotooppien ja arkeologisen esineistön perusteella Egtvedin tyttö on todennäköisimmin viettänyt varhaislapsuutensa Lounais-Saksassa Schwarzwaldin alueella. Sekä Tanska että eteläinen Saksa olivat pronssikautisia valtakeskuksia. Kenties kysessä on ollut strategisten liittolaisuussuhteiden solmimiseen tähtäävä avioliitto etelästä kotoisin olevan tytön ja tanskalaisen päällikön välillä. Nuoren naisen tekemät pitkät matkat olisivat voineet tapahtua syntymäkodin ja uuden kodin välillä. Tiedetään, että nainen syntyi kaukana ja muutti alueelle, joka voi olla nykyistä Tanskaa. Sitten hän on jälleen matkustanut kauas, mahdollisesti synnyinkotiinsa, jossa hän vietti suurimman osan elämänsä viimeisestä puolesta vuodesta. Sitten hän matkusti jälleen pohjoiseen, mutta luultavasti kuoli pian Egtvediin saapumisensa jälkeen.

Tutkimus osoittaa pronssikautisten  yksilöiden liikkuvuuden olleen sujuvaa ja nopeaa. Pitkien matkojen taittaminen on sujunut parhaiten veneellä, jolla myös nuori nainen lienee matkannut.

Tutkimus on julkaistu Open Access –muodossa Scientific Reports –sarjassa. Lue lisää:

Frei et al. 2015. Tracing the dynamic life story of a Bronze Age Female. Scientific Reports 5, Article number: 10431.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s