Afrikka

Luumuutokset kertovat Homo erectus -naisen elämästä ja kuolemasta

Vuonna 1974 Kenian Koobi Forasta löydettiin noin 1,7 miljoonaa vuotta sitten eläneen Homo erectuksen osittainen luuranko. Nykyisin löytö tunnetaan luettelonumerolla KNM-ER 1808. Fossiloituneiden luiden perusteella kyseessä on ollut melko pitkä nainen, joka on kärsinyt hitaan ja tuskallisen  kuoleman. Vuonna 1982 esitettiin, että luissa näkyvät kasvuhäiriöt ovat yhteneväisiä A-vitamiinin yliannostuksesta johtuvien luumuutosten kanssa (Walker et al. 1982).

Poikkileikkaus KNM-ER 1808:n reisiluusta. Koska luumuutoksia on ehtinyt syntyä, on kyseisen Homo erectuksen täytynyt elää viikkoja sairastaen A-vitamiinin yliannostuksen jälkeen. Kuva: Chip Clark/Smithsonian Institution.

Poikkileikkaus KNM-ER 1808:n reisiluusta. Koska luumuutoksia on ehtinyt syntyä, on kyseisen Homo erectuksen täytynyt elää viikkoja A-vitamiinin yliannostuksen jälkeen. Nuo viikot ovat olleet kivuliaita. Kuva: Chip Clark/Smithsonian Institution.

A-vitamiinin puutos voi sokeuttaa tai madaltaa vastustuskykyä ja siten aiheuttaa vakavan sairastumisen. Koska rasvaliukoinen A-vitamiini kertyy elimistöön, johtaa myös sen säännöllinen liian runsas saanti myrkytystilaan. Yliannostuksen oireina on lihas- ja nivelkipuja, maksavaurioita sekä kallonsisäisen paineen kasvamisesta johtuvaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Miten Homo erectus sai yliannostuksen A-vitamiinia? Todennäköisesti syötyään lihansyöjän, esimerkiksi leijonan tai leopardin maksaa, sillä lihaa syövien petoeläinten maksaan kertyy vaarallinen määrä kyseistä vitamiinia. Arktisten alueiden tutkimusmatkailijat kärsivät 1800-1900 -lukujen vaihteessa samanlaisista oireista käytettyään hätätapauksessa ruokana koirien tai jääkarhun maksaa. Jääkarhun maksassa on merellisen ravinnon seurauksena niin suuria annoksia A-vitamiinia, että jo elimen kertasyönti voi tappaa.

Homo erectukset valmistivat käsikirveitä, osasivat todennäköisesti käsitellä tulta ja valmistivat mahdollisesti jo vaatteita. Näistä ihmismäisistä piirteistä johtuen käytänkin artikkelissa sanaa nainen, enkä sanaa naaras. Laji myös levittäytyi ensimmäisenä Afrikan ulkopuolelle. Ei kuitenkaan varmasti tiedetä, harjoittiko laji metsästystä vai raadonsyöntiä. Laumassa elävän leijonan metsästämistä pidetään epätodennäköisenä, mutta esimerkiksi paviaanien tiedetään joskus hyökänneen leopardien kimppuun. Kenties homininitkin saattoivat toisinaan tappaa suuria lihansyöjiä.

Vuonna 1991 Mark Skinner esitti, että KNM-ER 1808 olisi voinut saada runsaan määrän A-vitamiinia mehiläisen munista, joita olisi voitu syödä mehiläispesistä kerätyn hunajan yhteydessä. Hunajan kerääminen olisi voinut olla varhaisille ihmislajeille nopea tapa saada energiaa. Myöhemmin Skinner kuitenkin havaitsi, ettei mehiläisen munissa ole kovinkaan suuria määriä A-vitamiinia, ja hän perui näkemyksensä vuonna 1995 ilmestyneessä artikkelissa. Sittemin KNM-ER 1808:n luissa näkyviä muutoksia on ehdotettu Treponema pertenue -bakteerin aiheuttamaksi infektioksi (Rotschild et al. 1995) sekä sirppisoluanemiaksi (Jefferson 2004). Sean Dolan kuitenkin kumosi nämä teoriat maisterintyössään 2011 toteamalla, että vain A-vitamiinin yliannostusta ei voi sulkea pois mahdollisten aiheuttajien joukosta. Dolanin käyttämät tutkimusmenetelmät olivat poikkeuksellisen monipuolisia, sillä hän hyödynsi työssään sekä röntgendiagnostiikkaa, genetiikkaa että ilmastoanalyysiä.

Turkana-järvi, jonka itärannalla sijaitsevasta Koobi Forasta on löytynyt runsaasti varhaisten homininien fossiileja. Alueen ilmasto on kuivaa, mikä poissulkee Treponema-bakteerin aiheuttaman infektion. Kuva:  Luciano Rizzello/Flickr CC.

Turkanajärvi, jonka itärannalla sijaitsevasta Koobi Forasta on löytynyt runsaasti varhaisten homininien fossiileja. Alueen ilmasto on kuivaa, mikä sulkee pois Treponema-bakteerin aiheuttaman infektion. Kuva:
Luciano Rizzello/Flickr CC.

KNM-ER 1808:n luusto kertoo merkittäviä asioita Homo erectusten elämästä Turkanajärven rannalla lähes kaksi miljoonaa vuotta sitten. Se tuo lisätietoa ruokailutottumuksista sekä yksilöiden välisistä suhteista: ruoan jakamisesta sekä myötätunnon olemassaolosta. Sairaudesta johtuen yksilö ei todennäköisesti ole pystynyt osallistumaan metsästykseen. Häntä on täytynyt ruokkia, ja hänelle on saatettu parantumisen nopeuttamiseksi antaa saaliin ravintorikkaimpia osia, mahdollisesti juuri maksaa. On myös spekuloitu, olisiko yksilö voinut olla matriarkka, jonka huolenpito on kuulunut muille automaattisesti. Altruismin mahdollista syntyajankohtaa voi myös pohtia vertaamalla ominaisuutta muihin kädellisiin. Simpanssien tiedetään hylkivän sairaita lauman jäseniään, mutta toisaalta joissakin simpanssiyhteisöissä esiintyy myös ruoan jakamista ja loukkaantuneista huolehtimista.

Homo erectus -rekonstruktioita. KNM-ER 1808:n luusto saattaa osoittaa, että altruismilla on miljoonien vuosien historia, sillä yksilö ei olisi voinut elää ilman huolenpitoa. Kuva: Sarah Pilliard/Flickr CC.

Homo erectus -rekonstruktioita. KNM-ER 1808:n luusto saattaa osoittaa, että altruismilla on miljoonien vuosien historia, sillä yksilö ei olisi voinut elää ilman huolenpitoa. Kuva: Sarah Pilliard/Flickr CC.

Kirjallisuutta:

Ahola, M. 2009. Ravitsemustieteen kertaus: A- ja E-vitamiini.

Dolan, S.G. 2011. A Critical Examination of the Bone Pathology on KNM-ER 1808, a 1.6 Million Year Old Homo erectus from Koobi Fora, Kenya. Master’s thesis for the Department of Anthropology, New Mexico State University, May 2011.

Dunsworth, H. & Walker, A. 2002. Early Genus Homo. Hartwig, W. C. (ed.) The Primate Fossil Record. Cambridge University Press.

Jefferson, K.L. 2004. The possible selection of the sickle cell trait in early Homo. Master‟s thesis for the Florida State University.

Leakey, R.E.F. 1974. Further evidence of lower Pleistocene hominids from EastRudolf, North Kenya, 1973. Nature 248: 653-656.

Rightmire, G.P. 1990. The Evolution of Homo Erectus: Comparative Anatomical Studies of an Extinct Human Species. Cambridge University Press.

Robinson, J. 2014. The First Hunter-Gatherers. Cummings, V., Jordan, P. & Zvelebil, M. (eds.) The Oxford Handbook of the Archaeology and Anthropology of Hunter-Gatherers: 177-190. Oxford University Press.

Rothschild, B.M., Hershkovitz, I., Rotschild, C. 1995. Origin of yaws in the Pleistocene. Nature 378: 343-344.

Skinner, M. 1991. Bee brood consumption for hypervitaminosis A in KNM-ER 1808 (Homo erectus) from Koobi Fora, Kenya. Journal of Human Evolution 20: 493-503.

Skinner, M., Jones, K.E., Dunn, B.P. 1995. Undetectability of vitamin A in beebrood. Apidologie 26: 407-414.

Walker, A., Zimmerman, M.R., Leakey, R.E. 1982. A possible case of hypervitaminosis A in Homo erectus. Nature 296: 248-250.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s