Etiikka

Vuorovaikutteinen Manchesterin museo

Nina Maaranen  University of Bradford

Yliopistoalueella sijaitseva Manchesterin museo tarjoaa kävijöilleen laajan kattauksen nähtävää. Mieleenpainuvaa on niin taidokas näyttelysuunnittelu kuin museoaineiston avulla esiin nostettujen teemojen monipuolisuus. Oli myös mielenkiintoista nähdä omin silmin muumio, joka aiheutti vuonna 2008 huomattavasti keskustelua asiantuntijoiden ja kävijäyleisön keskuudessa.

IMG-20150301-WA0013

Khnum-Nakhtin ja Nekht-Ankhin sarkofagit Manchesterin museon egyptologisessa perusnäyttelyssä. Kuva: Nina Maaranen.

Ihmisjäännösten asema arkeologisena tutkimusmateriaalina ja museoaineistona puhuttaa niin aloilla työskenteleviä kuin museokävijöitä, sillä kysymys ei ole oleellinen vain teoreettis-tutkimuksellisesta näkökulmasta vaan myös eettisistä syistä. Ensimmäinen näkökanta koskettaa varsinkin erikoisasiantuntijaa, jonka pyrkimyksenä on ymmärtää aineisto osana ympäröivää maailmaa ja tuoda se näin osaksi suurempaa tutkimuskokonaisuutta ja viimein yleistä tietoutta. Eettisten kysymysten pohdinta on kuitenkin keskustelu, johon kaikki osallistuvat ja jossa kaikkien mielipiteitä toivottavasti kuullaan tasa-arvoisesti.

Manchesterin museo aloitti keskustelun ihmisjäännösten näyttämisestä museossa lainatessaan Lindow’n miehen British Museumista samalla, kun plastinoituja ruumiita ja ruumiinosia sisältävä Body Worlds 4 -näyttely saapui toiseen alueen museoon. Keskustelu, jonka aikana kuultiin edustajia useista ryhmistä (niin akateemikkoja kuin uuspakanaryhmittymiä), johti museon päätökseen peittää kolme esillä ollutta muumiotaan. Tämä sai aikaan suuren palautetulvan, jossa museolle tuli selväksi, että suurin osa kävijöistä olisi edelleen toivonut näkevänsä muumiot. Muun muassa Day (2014) onkin egyptiläisten muumioiden näytteillelaittoa käsittelevässä tekstissään kommentoinut Manchesterin museon unohtaneen täysin valtaosan kävijöistään keskustelun alkuvaiheesta. Kommentit tulivat kuitenkin kuulluiksi ja aiempi päätös peittämisestä kumottiin.

Manchesterin museon tapahtumaa on käytetty esimerkkinä monessa tuoreemmassa ihmisjäännösten julkista näyttöä käsittelevässä julkaisussa. Day (2014) ja monet muut ovat nähneet ihmisjäännökset merkittävänä osana museokokoelmaa ja -näyttelyitä, eikä niiden näkemisen tulisi olla vain tutkijan yksinoikeus. Uteliaisuus elää kaikissa, eikä Day (2014) pidä tätä negatiivisena ominaisuutena, varsinkaan museon tarjoamassa kontekstissa.

Ihmisjäännösten näkeminen on usein hyvin mieleenpainuva tapahtuma, jonka avulla museo pystyy ohjaamaan kävijäkokemusta. Matkakumppanini kertoi muumioiden kohtaamisen olleen jännittävin ja mieleenpainuvin hetki museokäynnistä. Myös käsinkirjoitetut päiväkirjat ja tuhansia vuosia vanhat korut olivat jääneet mieleen. Kaikki, joista näkyi ihmisen kädenjälki. Ne toivat menneisyyden lähelle ja tekivät siitä inhimillistä. Kuten vuoden 2008 tapahtumat osoittavat, suurin osa museokävijöistä on hänen kanssaan samaa mieltä.

IMG-20150301-WA0016

Living Worlds -näyttely, jossa museo on hyödyntänyt eläinkokoelmaansa esittääkseen erilaisia tutkimusalueita. Kuva: Nina Maaranen.

Manchesterin museo säilyttää ja pitää esillä muinais-Egyptiläistä kokoelmaa, johon kuuluu myös muumioita. Asru, muinaisegyptiläinen ylhäisnainen, on päätetty pitää peittämättömänä ihmisten nähtävänä, mutta normaalin katselukorkeuden alapuolella. Näin kävijät, jotka eivät tahdo katsoa tarkemmin, voivat siirtyä vaivatta ohi ja jatkaa muihin mielenkiintoisiin näyttelyihin. Merkille kannattaa muun muassa laittaa museon alkuun ja loppuun sijoitetut näyttelyt arkeologiasta (ensimmäinen) ja museologiasta (jälkimmäinen). Yhdessä ne luovat kaksitasoisen narratiivin, jossa voi seurata niin esineen matkaa arkeologisesta kontekstista museokokoelmaan kuin prosessia jonka kautta tämä tapahtuu. Museon keskivaiheille onkin rakennettu viehättävä näyttely, jonka hämärässä tilassa on kuvattu erilaisia eläimiin kohdistuvia tutkimusintressejä  esiin on nostettu aspekteja kuten teolliset hyödyntämismahdollisuudet, evoluutiotutkimus ja kulttuurintutkimus satueläinten kautta. Esittämiskeinojen kuvaaminen vitriineittäin luo kokemuksen useasta näyttelystä yhden näyttelyn sisällä ja havainnollistaa erinomaisesti, kuinka moneksi yksi aineisto voi muuttua.

Manchesterin museo on näyttelyrakenteeltaan ja ajatusmalliltaan ajankohtainen ja vuorovaikutteinen, mikä näkyy niin näyttelysuunnittelun läpinäkyvyydessä kuin halussa kommunikoida kävijäyleisön kanssa jopa eettisistä kysymyksistä. Näyttelyn lopussa onkin palautepuu, joka on täynnä museovieraiden täyttämiä lappuja.

Painetut lähteet: Albert,i SJMM., Bienkowski. P., Chapman, MJ, Drew, R. (2009) Should we display the dead? Museum and Society 7(3): 133-149

Day, J. (2014) ’Thinking makes it so’: reflections on the ethics of displaying Egyptian mummies. Papers on Anthropology XXIII(1): 29-44

Verkkolähteitä:

BBC: http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/manchester/7413654.stm

https://egyptmanchester.wordpress.com/2008/07/29/covering-the-mummies-summary-of-discussion-and-museum-response/

https://storiesfromthemuseumfloor.wordpress.com/2014/09/11/encountering-corpses/

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s