Keskiaika

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla – Näyttely Vapriikissa

FM Anna-Maria Salonen

Museokeskus Vapriikissa Tampereella avautui 30.1.2015 näyttely suomalaisten pyhiinvaelluksista keskiajalla.

Keskiajalla jokaisen hyvän kristityn tuli tehdä pyhiinvaellus. Kohde saattoi olla joko kotimaassa tai matka saattoi kulkeutua Euroopan halki, jopa kristikunnan pyhiin kaupunkeihin, kuten Roomaan tai Jerusalemiin asti. Aina ei tule ajatelleeksi, että Suomestakin löytyi pyhiinvaelluskohteita, ja se tekee Vapriikin näyttelystä kiinnostavan. Suomessa pyhiinvaellus saatettiin tehdä esimerkiksi Turkuun tai Rauman Fransiskaanikirkkoon.

1400-luvulla Suomessa on arvioitu olleen 147 kirkollista rakennusta, jotka olisi omistettu yhdelle tai useammalle pyhimykselle. Niissä on harjoitettu jopa 185:ttä pyhimyskulttia. Näyttelyssä onkin kattavasti esitelty eri katolisen kirkon pyhimyksiä sekä kerrottu niille aikanaan omistetut suomalaiset kirkot.

Vapriikin näyttelytilaa. Kuva: Anna-Maria Salonen.

Vapriikin näyttelytilaan on pyritty luomaan keskiaikaista tunnelmaa. Kuva: Anna-Maria Salonen.

Näyttely etenee loogisesti pyhiinvaellusmatkaa mukaillen. Aluksi kerrotaan vaellukselle lähdön mahdollisia syitä sekä matkavarustuksen valintaa edeten vaelluksen lopulliseen kohteeseen saakka. Keskiaikaista tunnelmaa on luotu taustamusiikilla sekä runsain yksityiskohdin tilanjakajissa ja tekstitaulujen kuvituksissa. Näyttelyvierailija saattoi melko pienelläkin ripauksella mielikuvitusta eläytyä keskiaikaisen pyhiinvaeltajan pitkälle matkalle.

Näytteillä on pyhiinvaelluksiin liittyvää esineistöä niin Suomesta kuin ulkomailta. Näyttely ei onneksi sorru pröystäilemään mahdollisimman hienoilla esineillä, vaan esillä on myös arkisempaa, mutta vaelluksella tuiki tarpeellista esineistöä. Esineistö on koottu kotimaisista kokoelmista, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kansallismuseoista sekä British Museumista. Näyttelyssä oli myös kiitettävästi esillä Suomessa tehtyjä keskiaikaisia pyhimysveistoksia, joita on harvemmin koolla yhtä kattavasti. Suomalaisuutta olisi kuitenkin voinut tuoda näyttelyssä esille enemmänkin. Nyt suomalaisuus toimi ikään kuin sivujuonteena ja tietoa oli tarjolla melko sirpaleisesti. Toki suomalainen aineisto on erittäin vähäistä ja fragmentaarista verrattuna muuhun eurooppalaiseen aineistoon, mutta juuri siksi sitä olisikin kiinnostavaa tarkastella kokonaisuutena. Uskoisin myös suurta yleisöä kiinnostavan, mitä aineistosta voidaan päätellä ja mitä taas ei.

Turun tuomiokirkon noin 1300-luvulle ajoittuva Pyhän Margareetan reliikki koostuu silkistä, pergamentista ja yhdestä pienestä luunpalasta. Kuva: Ulla Moilanen.

Turun tuomiokirkon noin 1300-luvulle ajoittuva Pyhän Margareetan reliikki koostuu silkistä, pergamentista ja yhdestä pienestä luunpalasta. Kuva: Ulla Moilanen.

Pyhimyskultteihin kuuluvat olennaisesti myös pyhimysten reliikit. Näitä oli toki tässä näyttelyssä esillä. Suomesta löydetyt reliikit ja niihin liittyvää esineistöä oli nähtävillä omassa huoneessaan. Reliikkien esillepano oli asiallista, mutta arvio reliikkien aitoudesta jätettiin täysin näyttelyvieraan mielikuvituksen ja tietämyksen varaan. Vaikka näyttelyssä toisaalta kerrottiin pyhiinvaelluksien lieveilmiöistä, kuten juopottelusta, prostituutiosta ja matkamuistojen myynnistä, oli keskiaikainen reliikkitehtailu jätetty kokonaan näyttelyn aihepiirin ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla oli kiinnostava ja hyvin toteutettu näyttely. Aihe on varsin kiinnostava, sillä usein pyhiinvaelluksista ei puhuta kotimaisessa kontekstissa juuri lainkaan. On piristävää, että suomalaiset pyritään sitomaan eurooppalaiseen kulttuuriin, sillä valitettavan usein suuren yleisön mielissä Suomi on vielä keskiajalla ollut melkoinen takapajula. Näyttelyn ohella kannattaa tutustua myös näyttelyjulkaisuun Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla – kun maailma aukeni, joka tarjoaa kiinnostuneille kattavan tietopaketin aiheesta.

Nikama ja ristiluu Turun tuomiokirkota. Analyysitulosten mukaan luut ajoittuvat 1000-1100 -luvuille, ja ne on yleensä liitetty Pyhään Henrikiin. Kuva: Ulla Moilanen

Nikama ja ristiluu Turun tuomiokirkosta. Analyysitulosten mukaan luut ajoittuvat 1000-1100 -luvuille. Näyttelyssä pohditaan, voisivatko nämä reliikkiluut kuulua piispa Henrikille, joka legendan mukaan surmattiin Köyliönjärven jäällä vuonna 1156. Kuva: Ulla Moilanen.

Näyttely on avoinna Tampereen museokeskus Vapriikissa 18.10.2015 asti. Pääsylipulla pääsee tutustumaan  myös muihin Vapriikin näyttelyihin. Näyttelyllä on myös hienosti toteutetut verkkosivut, joista saa hieman   esimakua: http://vapriikki.fi/nayttelyt/suomalaisten-pyhiinvaellukset-keskiajalla/

Reliikeistä myös Kalmistopiirissä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s