Kivikausi

Mikä säilyttää luita maaperässä?

Sanotaan aina, ettei orgaaninen aines säily Suomessa maaperän happamuuden vuoksi kovin pitkään. Kuinka paljon happamampi Suomi on verrattuna muihin maihin ja mistä ero johtuu? Vaikuttaako tuhoutuminen myös keramiikassa oleviin ruoanjäänteisiin vai voiko niistä saada enemmän tietoa myös siinä tapauksessa, että astioita on kuumennettu?

Nimim. Kivi-kasari

Kysymykseen, kuinka kauan luut säilyvät Suomessa maatumatta, on vastattu yleisluontoisesti Kalmistopiirissä aiemmin. Orgaanisen aineksen maatuminen on biologinen prosessi, jonka nopeuteen vaikuttavat monet eri tekijät. Näistä maaperän happamuus on vain yksi. Maaperän ph-arvoihin puolestaan vaikuttavat mm. geologiset tekijät (kallioperän ominaisuudet) ja ilmasto-olosuhteet. Havupuuvaltaisella kasvillisuusvyöhykkeellä maaperä on yleensä luonnollisesti hapanta. Rehevillä, kalkkipitoisilla alueilla (esimerkiksi Ahvenanmaalla, Virossa ja Etelä-Skandinaviassa) luut sen sijaan saattavat säilyvät hyvässä kunnossa jopa vuosituhansia.

Suomessakin orgaanisen aineksen säilyvyydessä on kuitenkin eroja, sillä maatumisen nopeuteen ei vaikuta vain pH, vaan myös maaperän raekoko, mikro-organismit ja erilaiset kemialliset ja fysikaaliset tekijät. Myös ihmisen omalla toiminnalla voi olla vaikutusta maaperän kemiallisiin ominaisuuksiin.

1960-luvun jälkeen teollisuuden päästöt ovat lisääntyneet, ja ilmansaasteiden aiheuttaman ympäristön happamoitumisen on havaittu vaikuttavan myös arkeologiseen aineistoon kiihdyttämällä maaperässä olevan orgaanisen aineksen tuhoutumista. Tämä on huomattu mm. kalmistokaivauksissa, joissa on voitu verrata 1900-luvun puoliväliin mennessä tehtyjen tutkimusten  aineistoja myöhemmin kaivettuihin. Luiden maatuminen on pahimmissa tapauksissa ollut muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana nopeampaa kuin edeltävien vuosisatojen aikana yhteensä.

Myös mm. maa-aineksen raekoko vaikuttaa luiden säilyvyyteen. Savinen maaperä säilyttää orgaanista ainesta paremmin kuin hiekka. Palanut luu säilyy palamatonta luuta paremmin, mikä liittyy luun mineraaleissa palamisen aikana tapahtuviin muutoksiin. Palaessa luusta myös häviää hajottavia mikro-organismeja houkuttava orgaaninen aines, joten se ei maadu samalla nopeudella kuin palamaton luu. Samasta syystä hiiltyneet kasvinjäänteet tai keramiikka-astian sisäpintaan jäänyt, karrelle palanut ruoka, voi säilyä happamissakin olosuhteissa. Keramiikka-astioista voidaan nykyisin tutkia mm. astioiden seinämiin imeytyneitä rasvoja tai mikroskooppisen pieniä kasvien osia: tärkkelyksiä ja fytoliitteja, joilla saadaan lisätietoa astioissa valmistetuista ja säilytetyistä aterioista. – FM Ulla Moilanen, Turun yliopisto

Lähetä oma kysymyksesi tästä

Maapallon havupuuvyöhykkeellä maaperä on luonnostaa hapanta. Kuva: Ulla Moilanen

Maaperän happamuuteen vaikuttavat geologiset ja ilmastolliset tekijät. Maapallon havupuuvyöhykkeellä maaperä on luonnostaan hapanta. Kuva: Ulla Moilanen

Janakkalan miekkamies

”Janakkalan miekkamiehen” 1300-luvulle ajoittuvassa haudassa luut ovat lähes kokonaan maatuneet. Usein vanhemmissa haudoissa osa luista on jäljellä enää kellertävänä töhnänä. Luiden säilyvyydessä on kuitenkin paikallisia eroja, ja maatuminen ei tapahdu kaikkialla samalla nopeudella. Kuva: Museovirasto

Veibrissä tutkitaan kivikautista hautausta, johon kuului kymmenen ihmisen jäänteet.

Viron Veibrissä tutkitaan kivikautista joukkohautaa. Kalkkipitoisessa maaperässä palamattomat luut säilyvät jopa vuosituhansien ajan. Kuva: Postimees.ee

Palanut karhun Kynsi Vaasan Kaavontönkän rautakautisesta kalmistosta. Palaneet luut säilyvät maaperässä huomattavasti palamattomia paremmin. Karhun kynsiä löytyy usein polttohautausten yhteydestä, ja niiden uskotaan viittaavan vainajan mukana roviolla oleeseen karhun taljaan.

Palanut karhun kynsi Vaasan Kaavontönkän rautakautisesta kalmistosta. Palaneet luut säilyvät happamassa maaperässä huomattavasti palamattomia paremmin. Karhun kynsiä löytyy usein polttohautausten yhteydestä, ja niiden uskotaan viittaavan vainajan mukana roviolla oleeseen karhun taljaan. Kuva: Finna.fi (Markku Haverinen/Museovirasto).

Juuri maasta paljastunutta, erittäin tummunutta keramiikkaa Sastamalan Kaukolan rautakautisen hautaröykkiön kaivauksilla kesällä 2014. Kuva: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Juuri maasta paljastunutta keramiikkaa Sastamalan Kaukolan rautakautisen hautaröykkiön kaivauksilla kesällä 2014. Keramiikan pintaan kiinni palaneista ruoantähteistä saadaan radiohiiliajoitus, joka kertoo milloin astiaa on käytetty. Karstasta tutkitaan myös, mitä ruokia astiassa on valmistettu. Kuva: Ulla Moilanen/Pirkanmaan maakuntamuseo.

Käytetyt lähteet:

Dent et al. 2004. Review of human decomposition processes in soil. Environmental Geology, Feb. 2004, Vol. 45, Issue 4: 576-585.

Lavento, M. 2004. Maannos, maaperä ja niiden tutkimuksen menetelmät; arkeologin näkökulma. Arkeologipäivät 2003: 46-60.

Mays, S. 2002. The Archaeology of Human Bones. Routledge, London.

Nord et al. 2005. Deterioration of archaeological bone – a statistical approach. Journal of Nordic Archaeological Science 15: 77–86 (2005).

Nord et al. 2005. Environmental Threats to Buried Archaeological Remains. A Journal of the Human Environment 34(3): 256-262.

Pääkkönen, M. 2013. Rasvat astian seinässä – Lipiditutkimus esihistoriallisesta keramiikasta. Tietysti.fi, Suomen Akatemia.

Salo, K. 2006. Hammastutkimuksen mahdollisuudet arkeologiassa – esimerkkinä Euran Luistarin kalmisto. Muinaistutkija 1/2006: 17-28.

2 replies »

  1. Wow, kiitoksia kiinnostavasta artikkelista! En tiennyt, että ilmansaasteiden vaikutus on noin paha myös maan sisällä. Vielä kysyisin, mistä saa tietoa alimmassa kuvassa viitatuiden kaivausten tuloksista?

    Liked by 1 henkilö

  2. Hei Kivi-kasari! Alimmassa kuvassa on kyseessä Pirkanmaan maakuntamuseon viime kesän kaivaus, josta kerrotaan mm. Museoviraston kaikille avoimilla Arkeologisten kenttätöiden esittelypäivillä 13.2.2015. Kaivauksen raportti valmistuu kevään 2015 aikana, mikä jälkeen se on luettavissa netissä. Kuvatekstissä viitatussa luonnontieteellisessä tutkimuksessa (astiassa olleista ruoka-aineista) menee kuitenkin hieman tätä kauemmin. Kaivauksen tuloksista julkaistaan tieteellinen artikkeli, ja ehkäpä niistä tullaan kertomaan aikanaan myös Kalmistopiirissä. Terveisin Ulla Moilanen.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s