Keski- ja Etelä-Eurooppa

Keskiaikainen murha selvisi moderneilla tutkimusmenetelmillä

Cangrande I della Scala (1291-1329) oli yksi keskiaikaisen Veronan merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista ruhtinaista. Hänen hovinsa houkutti oppineita ja taiteilijoita, joukossa myös Jumalaisen näytelmän kirjoittanut Dante Alighieri, jonka mesenaattina Cangrande toimi. Etevänä sotastrategikkona Cangranden onnistui saada haltuunsa suuria alueita Pohjois-Italiassa. Ruhtinas kuoli 38-vuotiaana äkilliseen ripuliin ja oksentamiseen 22.7.1329, pian Trevison kaupungin valtaamisen jälkeen. Aikalaiset epäilivät hänen tulleen myrkytetyksi, mutta vasta 700 vuotta hallitsijan kuoleman jälkeen kuolinsyytä on voitu tutkia tarkemmin.

CangrandeI

Ruhtinas Cangrandea kuvaava ratsastajapatsas. Kuva: Wikimedia Commons.

Helmikuussa 2004 Veronan Santa Maria Antiquan kirkossa sijaitseva Cangranden hauta avattiin paleopatologista tutkimusta varten. Kivisessä sarkofagissa ruhtinaan jäännökset olivat muumioituneet, joten ne olivat säilyneet hyvässä kunnossa. Noin 170 cm pitkä muumio oli hautausta varten puettu vaatteisiin ja kiedottu silkkitekstiileihin.

cangrande1

Cangrande haudattiin Veronan Santa Maria Antiquan kirkkoon. Sarkofagissa jäännökset olivat muumioituneet. Kuva: Gino Fornaciari/University of Pisa (Wikimedia Commons).

Tietokonetomografia ja röntgentutkimus paljastivat ruhtinaan ruokatorvessa oksennusta, kyynärpäissä ja lantiossa kulumia, ja sisäelimissä mahdollisia merkkejä tuberkuloosista ja kirroosista. Vatsan TT-kuvaus paljasti suolistossa ulosteiden jäänteitä, joten niistä otettiin näyte siitepölytutkimusta varten. Siitepölytutkimuksessa ulosteessa havaittiin kamomillaa ja mulperia, sekä tutkijoiden yllätykseksi myös erittäin myrkyllistä sormustinkukkaa. Toksikologinen analyysi vahvisti siitepölytutkimuksen tuloksen, sillä sekä ulosteessa että maksassa oli myrkyllisiä pitoisuuksia digoksiinia ja digitoksiinia, jotka ovat sormustinkukan sisältämiä aineita. Kukasta uutettua nestettä on mitä ilmeisimmin annettu Cangrandelle suun kautta, luultavasti suolistovaivojen lääkinnän varjolla.

CangrandeI_maksa

A. Cangranden vatsa tutkimusten aikaan. B. Hyvin säilynyt maksa, josta tehtiin toksikologinen analyysi. Kuva: Fornaciari et al. 2015, fig. 3.

Cangrande_

TT-kuva Cangranden muumiosta. Kuvan alaosaan on nuolella merkitty suolessa oleva uloste, josta otettu näyte paljasti lisätietoa ruhtinaan kuoleman aiheuttajasta. Kuva: Fornaciari et al. 2015, fig. 4.

Cangrande

A: Kamomillan siitepölyä. B: Sormustinkukan jäänteitä. Tutkijoiden mukaan kasvien jäänteet Cangranden suolistossa kertovat siitä, että myrkkyä annettiin suun kautta vatsavaivojen lääkinnän yhteydessä. Kuva: Fornaciari et al. 2015, fig. 5.

Kirjallisten lähteiden mukaan Cangranden kuolemaa edelsi oksentelu ja ripuli sekä kuume, jonka hän oli saanut muutama päivä aikaisemmin juotuaan saastuneesta lähteestä. Vatsaoireet sopivat kuitenkin sormustinkukan aiheuttamaan myrkytystilaan. Sitä, kuka myrkytyksen takana olisi voinut olla, ei voi varmuudella tietää. Cangrandesta oli tullut hallitsija veljensä kuoleman jälkeen, joten veljenpojilla olisi ainakin ollut motiivi. Cangranden veljenpojasta Mastinosta tulikin setänsä seuraaja tämän kuoleman jälkeen. Mastino myös hirtätti Cangranden hovilääkärin, mikä lisäsi paikallisten epäilyjä mahdollisesta vilunkipelistä. Toisaalta muiden kaupunkivaltioiden, esimerkiksi Venetsian tai Milanon, hallitsijat ovat saattaneet olla huolissaan Cangranden kasvavasta vallasta, ja siksi järjestää myrkytyksen.

Foxglove_Kristine_Paulus

Cangranden elimistöön on päätynyt myrkyllinen annos sormustinkukan uutetta. Tutkijoiden mukaan kyseessä on tuskin vahinko, sillä erittäin myrkyllisen sormustinkukan vaikutukset on tunnettu jo varhain. Vaikka historiallisissa lähteissä toisinaan kerrotaan myrkytyksen uhreina menehtyneistä merkkihenkilöistä, on tämä ensimmäinen tapaus, jossa myrkytyksestä on saatu konkreettisia todisteita. Kuva: Kristine Paulus/Creative Commons.

Kirjallisuutta:

Fornaciari, G. et al. 2015. A medieval case of digitalis poisoning: the sudden death of Cangrande della Scala, lord of verona (1291-1329), Journal of Archaeological Science, 54, February 2015: 162–167.

Fornaciari, G. et al. 2007. The mummy of Cangrande Della Scala Lord of Verona (1291–1329): A case of Medieval acute Digitalis intoxication. Mummies and Science. World Mummies Research, Proceedings of the VI World Congress on Mummy Studies, Lanzarote 19-24 February 2007: 371-377.

Museo di Castelvecchio: Cangrande della Scala

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s