Elektronimikroskopia

Keskiaikainen virtsakivi löytyi Gdańskista

Virtsakivi kertoo paitsi keskiaikaisen henkilön kuolemasta, myös elinaikaisesta ruokavaliosta.

Vuonna 2001 Gdańskin arkeologisen museon tutkijat kaivoivat kaupungin suurimmalta keskiaikaiselta hautausmaalta yli tuhat hautaa. Hautausmaa sijaitsee Gdańskin vanhankaupungin länsilaidalla, aikanaan vilkkaan kauppareitin varrella. Tuhannet ihmiset saivat viimeisen leposijan hautausmaalta sen käyttöaikana 900-luvulta 1800-luvulle, ja tilanpuutteen vuoksi nuoremmat haudat ovat usein tuhonneet vanhempia. Tällaisesta sekoittuneesta hautakontekstista löytyi munuaisenmuotoinen kappale, joka aluksi näytti mustanruskealta pikkukiveltä. Laboratutkimuksissa reilu kolme cm pitkä ”kivi” paljastui virtsakiveksi.

Hauta numero 300 käsitti jäänteitä neljästä vainajasta, jotka on haudattu eri aikoina arviolta 900-luvun puolivälin ja 1300-luvun välillä. Yksi vainajista on 20-39 –vuotias nainen, yksi 40-55 –vuotias mies, yksi teini-ikäinen ja yksi sikiö. Ei varmuudella tiedetä, kenelle vainajista kivulias kalkkisaostuma on kuulunut, mutta ainakin sikiö on poissa laskuista. Yleisimpiä virtsakivet ovat keski-ikäisillä.

Virtsakivi

Keskiaikainen virtsakivi Gdanskista. Aikaisemmin virtsakiviä on löytynyt muumioilta, mutta nyt löytynyt kappale on Puolan ensimmäinen ruumishaudasta löytynyt. Kuva: Gładykowska-Rzeczycka & Nowakowski 2014, fig. 1.

Vitsakivi muodostuu niukkaliukoisten, kalkkipitoisten aineiden kiteytyessä virtsateihin (munuaisaltaaseen, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai virtsaputkeen). Kivi estää virtsan kulkua ja aiheuttaa alavatsaan tai –selkään kohtauksittaista kipua, joka voi olla hyvin voimakasta. Toisinaan oireina on pahoinvointia tai oksentelua.

Laboratoriossa virtsakivestä leikattiin kappale timanttiterällä ja se kiillotettiin. Tämän jälkeen palan rakennetta tutkittiin kemikaalisen analyysin, elektronimikroskoopin ja röntgenspektrometrin avulla, jolloin virtsakiven havaittiin koostuvan kalsiumista, ammoniumista, magnesiumista, virtsahaposta, oksalaatista ja kysteiinistä. Virtsakiven ulkopinnan tekstuuri viittaa kiveä kantaneen ihmisen kärsineen kroonisesta infektiosta, johon henkilö luultavasti on kuollut.

virtsakivi2

Virtsakiven poikkileikkauksen avulla voitiin tutkia kiven koostumusta. Kuva: Gładykowska-Rzeczycka & Nowakowski 2014, fig. 2.

Kuoleman lisäksi virtsakivi kertoo myös henkilön elämästä ja elintavoista. Virtsakivien muodostumiseen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että vähäproteiininen ruokavalio, jossa on runsaasti kalsiumia, D-vitamiinia tai erittäin suuria annoksia C-vitamiinia. Analyyseissä paljastunut runsas fosfaatin määrä kivessä kertoo siitä, että henkilön ruokavalio on koostunut fosforipitoisesta ravinnosta, kuten kalasta. Oksalaatti puolestaan viittaa happopitoisten ruoka-aineiden, kuten niittysuolaheinän käyttöön.

Puolalaistutkijoiden tutkimus on julkaistu Open Access-muodossa Plos One –verkkojulkaisussa lokakuussa 2014. Tutkimuksessa uutisoitiin myös The History Blogissa.

Käytetyt lähteet:

Ala-Opas M. Virtsakivitauti. Nurmi M, Lukkarinen O, Ruutu M, Taari K, Tammela T. (toim.) Urologia. Kustannus Oy Duodecim 2002: 202–214.

Gładykowska-Rzeczycka, J.J. & Nowakowski, D. 2014. A Biological Stone from a Medieval Cemetery in Poland. Plos One, October 02, 2014. DOI: 10.1371/journal.pone.0109096

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s