DNA-tutkimus

Skistosomiaasi Muinais-Egyptissä – muumiot apuna paleopatologisessa tutkimuksessa

Nina Maaranen – Helsingin yliopisto

Nina Maarasen kandidaatintutkielma on katsaus paleopatologisten menetelmien soveltumisesta tietyn taudin ja sen aiheuttajan tutkimukseen. Tarkasteltavaksi valittiin skistosooma-loiseläin, skistosomiaasi-taudin aiheuttava patogeeni, ja sen esiintymisen havainnointikeinot muinaisegyptiläisessä ihmisjäännösmateriaalissa. Tällä tavoin yhtä patogeenia eli taudinaiheuttajaa voitiin käyttää paleopatologisen kentän menetelmien kirjon tarkasteluun.

Paleopatologia on sateenvarjotermi, jonka alle mahtuu laaja kenttä erilaisia, toisistaan poikkeavia tutkimusmenetelmiä. Tämä johtuu varsinkin aineiston laadullisista ja määrällisistä ominaisuuksista, sillä tutkimuksessa käytetään niin primääri- kuin sekundäärilähdemateriaalia. Jälkimmäisellä tarkoitetaan kirjallisia lähteitä ja sellaista löytöaineistoa, joka ei suoraan tutki taudinaiheuttajaa kantajassaan, vaan antaa epäsuorasti viitteitä sen olemassaolosta. Koska sekundäärilähteet ovat niukkoja ja osittain kyseenalaistettavia, huomio on keskitetty primäärilähdemateriaalin eli ihmisjäänteiden tutkimusmenetelmiin. Molemmat lähdemateriaalit on kuitenkin syytä huomioida kokonaisvaltaista taudinkuvaa rakennettaessa, sillä yhdessä ne antavat viitteitä taudin mahdollisesta sosiokulttuurisesta vaikutuksesta.

Aikaisin merkki Skistosooma-tartunnasta egyptiläisessä muumiossa.

Aikaisin merkki Skistosooma-tartunnasta egyptiläisessä muumiossa. Kuva: British Museum

Primääriaineiston tutkimusmenetelmät on luonteensa mukaan jaettu suoriin (endoskopia, histologia), epäsuoriin (kuvantamismenetelmät, kuten Röntgen) ja molekyylibiologisiin (ELISA, immunosytokemia) metodeihin. Valittava tutkimustekniikka riippuu paitsi aineiston myös aineistonhaltijan asettamista rajoituksista; Tutkimus saatetaan tehdä pelkästään epäsuorin menetelmin, jos aineistoa ei ole tarpeeksi muuhun tutkimukseen tai aineistonhaltija tahtoo säilyttää materiaalinsa koskemattomuuden. Eettiset kysymykset ovat tärkeitä ihmisjäämistöä käsiteltäessä. Menetelmien tarkastelussa esiin on tuotu niiden käyttöperiaatteet, sovelluksia käytännössä ja mahdolliset rajoitukset.

Bilhartsian tutkimukseen kootut menetelmät tuovat ilmi, kuinka käytettäviä työvälineitä on mahdollista muokata tietyn paleopatologisen ilmiön havainnointiin. Skistosooma-loiseläimen läsnäolo ihmiskunnan historiassa on aiemmin viitattujen menetelmien avulla voitu määrittää ainakin 7000 vuoden taakse. Skistosomiaasi on malarian jälkeen merkittävin sosiekonomisesti vaikuttava tauti – Sen esiintyneisyyden tutkimus on sekä tuonut uutta tietoa muinaisen kulttuurin toiminnasta että antanut apua nykylevinneisyyden tutkinnalle. Havainnointia varten kehitetyt menetelmät ovat osoittautuneet soveltuvan myös muiden tautien tutkimukseen tuoden näin uusia mahdollisuuksia muinaisuuden ymmärtämiseen.

Lue lisää:

Maaranen, Nina (2013). Schistosomiasis in ancient Egypt – mummies as primary source material in paleopathological investigations. University of Helsinki, Department of Philosophy, Culture and Arts Studies, Archaeology.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s