Antiikin Kreikka ja Rooma

Jättiläisten jäänteitä – Gigantismi ja akromegalia arkeologisessa aineistossa

Ulla Moilanen – Turun yliopisto

Epänormaalia suurikasvuisuutta aiheuttavia kasvuhäiriöitä on erilaisia, mutta niiden tavallisin syy on aivolisäkkeen hyvänlaatuinen kasvuhormonia tuottava kasvain. Suurinta jättikasvuisuus on silloin kun sairaus on alkanut henkilön nuoruudessa, luiden epifyysien ollessa vielä luutumattomia. Vaikka kasvu on tässä tapauksessa epänormaalin voimakasta, kasvaa henkilö symmetrisesti ja sopusuhtaisesti joka puolelta. Kasvu ei kuitenkaan pysähdy vaan voi jatkua vielä aikuisiällä. Aikuisella henkilöllä, jolla kasvuhormonia erittyy normaalia enemmän, lopputuloksena on kallon, käsien ja jalkojen epänormaalina kasvuna oireileva akromegalia. Gigantismi on hyvin harvinaista, sillä nykyisin sitä sairastaa arviolta kolme miljoonaa ihmistä koko maailmassa.

Eri kulttuurien myyteissä ja tarinoissa esiintyy usein jättiläisiä; meitä lähinnä olevina esimerkkeinä mainittakoon muinaisskandinaavien jotunit, itämerensuomalaisen kansanperinteen Kalevanpojat ja Saarenmaan Suur Tõll. Mainintoja löytyy myös antiikin aikaisista kirjallisista lähteistä. Plinius kertoo arabialaisesta jättiläisestä, joka oli pisin Claudiuksen aikana nähty mies. Myös Plutarkhoksen teksteissä on kuvauksia poikkeuksellisen suurikokoisista henkilöistä, joita kirjoittajat kertovat joko itsensä tai jonkun muun nähneen. Vuonna 238 jKr. kuollutta keisaria Maximinus I Traakialaista kuvattiin antiikin teksteissä ihmisvuoreksi, joka saattoi käyttää vaimonsa rannerengasta sormuksena. Maximinuksen lyöttämien rahojen kasvokuvien on joskus tulkittu kuvaavan akromegalialle tyypillisiä kasvonpiirteiden muutoksia: purentavikoja aiheuttavaa prognatismia eli eteen työntyvää kookasta alaleukaa sekä silmäkulmien ulostyöntymistä. Egyptiläisessä taiteessa esiintyvien faarao Akhenatenin piirteiden perusteella jotkut ovat yrittäneet diagnosoida jopa hänelle akromegaliaa.

Vaikka kirjallisia ja kuvallisia lähteitä on saatettu liioitella ja niissä on epäilemättä mukana myös fiktiota, on jättikasvuisuutta kyetty konkreettisesti tunnistamaan muutamista poikkeuksellisen suurikokoisten vainajien jäänteistä. Viimeisin tällaisten jäänteiden tutkimus julkaistiin lokakuussa 2012. Kyseessä on 300-luvulle ajoittuva löytö, joka tehtiin 1991 Rooman lähistöllä sijaitsevan Fidenaen nekropoliin kaivauksissa. Jo tuolloin kiinnitettiin huomiota kaivettavan haudan epätavalliseen pituuteen, mutta vasta myöhemmin luita analysoitaessa niissä huomattiin jotakin erikoista. Luut lähetettiin tarkempiin tutkimuksin Pisan yliopiston paleopatologille Simona Minozzille, joka löysi luurangon kallosta todennäköisesti aivolisäkekasvaimen aiheuttaman jäljen. Lisäksi 202 cm pitkällä luurangolla on suhteettoman pitkät raajat ja siinä näkyy merkkejä aikuisiällä jatkuneesta kasvusta. Vaikka vainajan varsinainen kuolinsyy onkin epäselvä, gigantismiin liittyvät sydän- ja verisuonitaudit sekä hengitystieongelmat ovat voineet aiheuttaa henkilön ennenaikaisen kuoleman n. 16-20 vuoden iässä.

Maximinus I Thraxin (traakialainen) lyöttämien denaarien kuvissa on joskus nähty akromegalialle tyypillisiä kasvonpiirteiden muutoksia: prognatismia ja silmäkulmien ulostyöntymistä.

Italian löytö on ensimmäinen kokonainen luuranko, josta gigantismi on tunnistettu. Koska luurangot ovat harvoin säilyneet kokonaisina ja täydellisinä, on osa arkeologisen aineiston akromegaliadiagnooseista epävarmoja. Joitakin diagnooseja osittain säilyneistä luista on kuitenkin voitu tehdä. Varhaisin löytö on Egyptistä 5. dynastian aikaisesta (2494–2345 eKr.) haudasta. Noin 20-30-vuotiaana kuolleen epätavallisen suurikokoisen miehen jäänteet löydettiin 2001 Gizan läntisestä nekropolista. Normaalit mittasuhteet sekä muut luissa näkyvät patologiset muutokset viittaavat nuorena alkaneeseen gigantismiin.

Kreikasta löytyneestä 600-luvulle ajoittuvasta bysanttilaisesta luurangosta on myös kyetty tunnistamaan akromegalia. Tässäkin tapauksessa luita analysoitiin vasta kauan kaivausten jälkeen, jolloin niissä huomattiin poikkeamia. Vain osa pitkistä luista oli säilynyt, eikä lantiota lainkaan, joten 25-40-vuotiaana kuolleen henkilön sukupuolta ei ole voitu määrittää. Mahdollinen akromegaliatapaus on todettu myös Bolognan lähellä sijaitsevasta Monte Bibelen etruskien aikaisesta kalmistosta.

Norjan Gokstadin 900-luvun alkuun ajoittuvan kuuluisan laivahaudan ihmisjäänteet kaivettiin esiin 1880 ja haudattiin uudelleen lyijyarkussa 1928. Hauta avattiin uudelleen 2007, koska jäänteiden pelättiin tuhoutuvan nykyisissä olosuhteissa. Samalla niille tehtiin uusi antropologinen tutkimus, jonka mukaan laivaan haudattu vainaja on ollut noin 181 cm pitkä 40-vuotias mies. Miehen fyysinen rakenne on ollut hyvin voimakas ja massiivinen. Kitaluussa havaittu litistymä sekä luiden suhteettoman suuri koko viittaavat aivolisäkkeen kasvaimeen ja sen aiheuttamaan akromegaliaan. Mies on saattanut saada aivolisäkekasvaimen vasta aikuisiällä, jolloin se ei ole ehtinyt vaikuttaa pituuskasvuun samalla tavalla kuin jos se olisi ilmaantunut aiemmin. Lisäksi miehen vasemmassa polvessa havaittiin vanha murtumavamma sekä jaloissa useita kuolemanaikaisia terävän aseen jättämiä iskujälkiä, mikä merkitsee, että hän on todennäköisesti kuollut taistelussa.

Fidenaesta löytyneen 300-luvulla eläneen roomalaismiehen tibia verrattuna samanaikaiseen normaalikasvuisen miehen sääriluuhun.

Gigantismi on onnistuttu diagnosoimaan myös osittain säilyneestä 1100-1300-luvulle ajoittuvasta naisen luurangosta, joka on löytynyt Puolasta Ostrów Lednickistä, Lednica-järven saaresta.

Gigantismia sairastaneet muinaiset ihmiset saattaisivat olla jättiläisiä nykyiselläkin mittapuulla, mutta aikoina, jolloin ihmisten keskipituus on ollut nykyistä vähäisempi, he ovat voineet vaikuttaa erityisen suurikokoisilta. Esimerkiksi aikana, jolloin Fidenaen 202 cm pituinen mies eli, oli miesten keskipituus tuolla alueella vain 167 cm. Vertailun vuoksi pisin nykyisin elävä mies on 251 cm pitkä.

Erityisen mielenkiintoisiksi löydöt muuttuvat pohdittaessa jättikasvuisia henkilöitä omassa yhteisössään ja aikalaisten silmin nähtynä. Systemaattisia tutkimuksia aiheesta ei ole tehty, mutta esimerkiksi hautaustapa tai hauta-antimet voivat antaa näistä viitteitä. Roomalaisten tiedetään suosineet viihdyttäjinä paitsi lyhytkasvuisia myös ihmisiä, joilla on ollut jokin näkyvä epämuodostuma, kuten kyttyrä. Kenties jättikasvuisillakin oli viihdearvoa. Fidenaen miehen haudassa ei ollut lainkaan antimia ja hautaus oli muutenkin ajanjaksolle tyypillinen. Ilmeisesti kyseinen mies on ollut täysin normaali osa yhteisöään. 600-luvun bysanttilaistapaus on haudattu kirkkorakennuksen eteistilaan, joka alkujaan oli varattu seurakuntaan kuulumattomille ihmisille. 600-luvulla eteistiloja alettiin käyttää uudelleenavattavina hautapaikkoina, jolloin tila oli varattu varakkaille ja ylhäisille henkilöille. Myös Gokstadin viikinkiaikaisen laivahautauksen mies on hautaustapansa ja runsaiden antimiensa perusteella ollut ilmeisen arvostettu ja merkityksellinen yhteisönsä jäsen. Puolan tapauksen kohdetta, Lednica-järven saaressa sijaitsevaa Ostrów Lednickiä on pidetty Puolan ensimmäisen kuningassuvun Piastien yhtenä asuinpaikkana. Naisen hauta on siis ilmeisen korkea-arvoisella hautausmaalla, eikä kerro henkilön normaalista poikkeavasta roolista elämässä.

Kaiken kaikkiaan jättikasvuisuudesta kärsineiden vainajien löydöt herättävät kysymyksiä muinaisten yhteisöjen epänormaalin ja normaalin rajoista sekä suhtautumisesta fyysisiin poikkeavuuksiin.

Gokstadin laiva, jossa taistelussa kaatunut, akromegaliaa sairastanut mies on haudattu runsaiden ja rikkaiden antimien kera.

 

Käytetyt lähteet:

Aufderheide, Arthur C. & Rodriguez-Martin, Conrado (1998). The Cambridge Encyclopedia of Human Paleopathology. Cambridge University Press, United Kingdom.

Charlier, Philippe, Tsigonaki, Christina (2011). A case of acromegaly (Greece, 7th century AD). European Journal of Endocrinology (2011) 165: 819–821

Dell’Amore, Christine (2012). Ancient Roman Giant Found—Oldest Complete Skeleton With Gigantism. National Geographic News 10.11.2012.

Holck, Per (2009). The Skeleton from the Gokstad Ship: New Evaluation of an Old Find. Norwegian Archaeological Review, Vol 42, Issue 1, 2009: 40-49

Klawans, Harold L. (1982). The Medicine of History from Paracelsus to Freud. Raven Press, New York.

Minozzi, Simona, Pantano, Walter, di Gennaro, Francesco, Fornaciari, Gino, Catalano, Paola (2012). Pituitary Disease from the Past: A Rare Case of Gigantism in Skeletal Remains from the Roman Imperial Age. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism. October 2, 2012: 2012-2726.

Mulhern, D. M. (2005). A probable case of gigantism in a fifth Dynasty skeleton from the Western Cemetery at Giza, Egypt. International Journal of Osteoarchaeology. Vol. 15, Issue 4: 261-275.

Brasili, Patricia, Facchini, F., Scarani P. & Mazzucato, Laura (2007). Reconstruction of the health status in a past human population: the Iron Age necropolis of Monte Bibele (Bologna, Italy). Anthropologischer Anzeiger Jahrg. 55, H. 3/4 (Dezember 1997): 247-264

Živanović Srboljub, L.F. Edwards (1982). Ancient Diseases: The Elements of Palaepathology. United States of America.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s