Antiikin Kreikka ja Rooma

Joukkohaudat arkeologiassa

Joukkohautoja tunnetaan ympäri maailmaa, lähes kaikilta mantereilta. Joukkohaudan tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että hautakuoppaan on asetettu enemmän kuin yksi vainaja, tai että hautaukseen kuuluu useita samanaikaisesti haudattuja vainajia. Esihistoriallisen ja uuden ajan joukkohaudan määritelmässä saattaa olla esim. hautausrituaalin suorittamiseen liittyviä eroja. Sosiologi Keith Doubtin mukaan hautaus erottaa ihmisen eläimestä, sillä hautajaisissa heijastuu sekä henkilön eletty elämä että yhteisön suhde kuolleeseen yksilöön. Uuden ajan ja joidenkin esihistoriallisten joukkohautausten kohdalla hautausrituaalia ei ole suoritettu, mikä näkyy mm. antimettomina hautoina. Lisäksi on erotettava joukkohauta kollektiivihautauksesta ja ryhmähautauksesta, joiden määritelmät saattavat olla osittain päällekkäisiä. Esim. ossuaareja tai katakombeja tuskin voi pitää joukkohautoina. Polttokenttäkalmistot ja megaliittihaudat, joissa on useampia yksilöitä, ovat tavallisesti kollektiivihautauksia.

Joukkohautojen syitä ovat mm. sodat, kansanmurhat, luonnonkatastrofit kuten maanjäristykset, tulvat ja epidemiat, sekä häpeärangaistukset. Myös rikollishautausmailta voi löytyä joukkohautoja. Moderneissa sodissa ja kansanmurhissa joukkohaudat voivat olla tapa peitellä sotarikoksia, kun taas luonnonkatastrofeissa joukkohaudoilla pyritään välttämään sairauksien, kuten esim. punatauti ja ripuli, leviämistä, vaikka epidemiologit kiistelevätkin joukkohautojen tarpeellisuudesta. Uuden ajan joukkohautojen tutkimiseen liittyy useita ihmisoikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. UM

Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohaudat liittyvät 1800-luvun ortodoksiseen sotilashautausmaahan. Vainajat saattavat olla kulkutautien uhreja.

Esimerkkejä eriaikaisista joukkohaudoista maailmalla (osa tulkintoja, joiden kohdalla joukkohaudan määritelmää tulisi miettiä):

Suomi: Hämeenlinna ja  Santahamina: Punaisten joukkohautoja vuodelta 1918. Syy toistaiseksi avoin, ainakin seitsemän eri spekulaatiota. Salo, Ketohaka 2: Roomalaisaikainen röykkiö, jossa vähintään 19 yksilöä, joista 14 miestä, 3 naista ja 2 nuorta. Anna-Liisa Hirviluodon ja Tarja Vormiston mukaan polttohautaus on tapahtunut samanaikaisesti röykkiön paikalla, pitävät mahdollisena syynä epidemiaa. Loviisa: Historialliselta ajalta peräisin olevia venäläis- ja ruotsalaissotilaiden joukkohautoja, sekä mahdollinen 1700-luvun ruttohauta Rautatiekadun alla, jossa on arveltu olevan jopa satoja vainajia.

Venäjän Karjala: Krasnyi Bor ja Karhumäki, Sandarmoh: Tuhansia henkilöitä, teloitettu 1937-38. Joukossa suomalaisia ja karjalaisia, jotka lähtivät Karjalaan rakentamaan sosialismia ja päätyivät ammutuksi vakoojina. Pääkalloissa luodinreikiä. Alueella on n. 300 kaivantoa, joissa 20-100 uhria kussakin. Uhrien nimiä teloitusasiakirjoissa, joita Neuvostoliiton turvallisuuspalvelujen arkistoissa.

Pari tuhatta miestä kaatui Visbyn kaupunginmuureilla 1361 Valdemar Atterdagin hyökättyä Gotlantiin. Visbyn joukkohauta on tutkittu 1900-luvun alussa. Suurin osa kuolleista oli ruotsalaisia talonpoikia.

Saksa: Talheim: Nauhakeraamiseen kulttuuriin (LBK) kuuluva joukkohauta n. 5000 eKr. 34 vainajaa, joista 16 lasta, 9 aikuista miestä ja 7 aikuista naista. Useissa luissa jälkiä vanhoista parantuneista vammoista. Luissa myös parantumattomia vammoja kiviaseista ja nuolista. Ei jälkiä puolustusvammoista, surmattu pakenemisen yhteydessä? Toisaalta suurin osa kuollut pään vasemmalle puolelle osuneeseen iskuun, teloitettu? Herxheim: Nauhakeraaminen hauta, josta 173 irrallista kalloa ja luita n. 450 yksilöstä. Myös keramiikkaa ja eläinten luita. Tulkittu rituaaliuhreiksi. Eulau: Nuorakeraaminen hauta ajalta 2600 eKr, jossa kahden pojan, sekä aikuisen miehen ja naisen luurangot. Merkkejä väkivallasta, DNA-analyysin perusteella kyseessä perhe.

Itävalta: Schletz-Asparn: Nauhakeraaminen (LBK) joukkohauta 5500 eKr. Ainakin yli 60 vainajaa löydetty, arviolta vielä satoja kaivamatta. Asuinpaikan ympärillä myös vallituksia, mahdollisesti puolustusvarusteita.

Tsekki: Velim: Pronssikautisia joukkohautoja, joissa miehiä, naisia ja lapsia. Mahdollisesti merkkejä ihmissyönnistä tai lihojen ja raajojen irroittamisesta. Hyvin vähän hauta-antimia.

Hollanti: Wassenaar: Joukkohauta ajalta n. 1700 eKr, kaksi lasta, kolme naista ja seitsemän miestä. Yhdellä miehistä piinuolenkärki kylkiluiden välissä, kolmella muulla vammoja päässä. Yksi lapsista haudattu vartalo erillään päästä. Asetettu hautaan siististi kahteen riviin, kyseessä kaksi perhettä?

Liettua: Vilna: Napoleonin perääntyvän armeijan joukkohauta vuodelta 1812, n. 2000 luurankoa. Kuolinsyy epidemia, kylmyys, teloitus? Luurangot siisteissä riveissä. Luultiin löydettäessä natsien surmaamiksi juutalaisiksi, kunnes löytyi metallinappeja, joissa numeroita, jäänteitä sinisestä sotilaspuvusta, sekä Napoleonin aikainen raha ja jalkamiehen kypärä samalta ajalta.

Englanti: Lontoo, East Smithfield: Epidemiahauta 1300-luvulta. Ruttoon kuolleet siistissä rivissä, perhekokonaisuuksia voitu tunnistaa. Hereford: 1300-luvun ruttohauta, ihmisjäänteet sekaisin haudassa. Towton: Ruusujen sodan aikainen joukkohauta vuodelta 1461. Vammoja kalloissa. Maiden Castle: Rautakautinen linnoitus, sir Mortimer Wheeler kaivoi 1930-luvulla, 52 hautausta, luissa vammoja. Wheeler arveli roomalaishyökkääjien uhreiksi vuodelta 43. Myöhemmin todettu vammoja vain muutamilla. Hauta-antimina mm. helmiä ja keramiikkaa, joita pidetty merkkinä hautausrituaaleista.

Weymouthin viikinkiaikainen (n.910-1130) joukkohauta Englannissa. Haudasta löytyi 51 miestä, kallot erillisessä kasassa. Isotooppianalyysin mukaan miehet olivat todennäköisesti kotoisin pohjoisesta, mistä syystä heidät on tulkittu skandinaaveiksi.

Ranska: Montpellier: Joukkohautaan 1300-luvulla haudatun ruumiin hampaasta eristetty Yersinia pestis-bakteereja.

Espanja: Atapuerca: Paleoliittinen joukkohauta (?) 400 000 vuotta vanha. 28 ihmistä luolan pohjalla, luissa vammoja. Mitä tapahtui?

Espanjassa on sisällissodan (1936-39) aikaisia joukkohautoja ympäri maata, kuvassa San Rafaeln joukkohauta, joka on yksi suurimmista.

Turkki (Bysantti): Kronikoitsijoilta tietoa 500-luvulla kaivetuista ruttohaudoista Konstantinopolissa.

Kreikka: Kerameikos: Pelastuskaivaus 1994-95. Joukkohauta n. 430 eKr. Lähellä maanpintaa, 90 luurankoa joista kymmenkunta lasten. Ruumiit sekaisin haudassa, jota kiersi matala seinä. Vähän keramiikkaa. Arveltu epidemiahaudaksi. Kirjallisia lähteitä: Thukydides: rutto Ateenassa talvella 427 eKr.

Syyria: Nagar/Tell Brak: Lähellä nykyistä Irakin rajaa sijaitsevia joukkohautoja vuosien 3800-3600 eKr väliltä, kymmeniä nuoria aikuisia. Vainajat vaikuttivat haudatun kiireesti, ilman tavanomaisia hauta-antimia. Vainajien päältä löytyi ruukunpalasia, sekä vuohien, lampaiden ja jopa 200 naudan luita. Vaikuttaa siltä, että paikalla järjestetty joko surujuhla tai voitonjuhla yhteenoton jälkeen. Löytöjen perusteella väkivalta näyttäisi liittyneen varhaiseen kaupungistumiseen Lähi-Idän alueella.

Irak: Osa uudemmista joukkohaudoista tunnistettavissa kuopista, joissa täyttämisen jälkiä tai suurista maakummuista, vanhemmat kasvillisuuden peitossa. Vähintään kuusi ruumista. Ympäri maata ainakin 40 kpl. Sisältävät teloitettuja, sotilaita ja siviilejä kaikista etnisistä ryhmistä, myös ulkomaalaisia, esim. saudeja tai itsenäisyystaistelijoita (kurdit).

Iran: Maanjäristysten uhreja useissa joukkohaudoissa. Bolaghi Gorge: Kaivettu 2006. Kolmesta kahdeksaan ihmistä samassa haudassa, luut hajallaan -> tulkittu joukkohaudaksi. Ajoitus 4000-3000 eKr. Keramiikkaa.

Tsetsenia: Maakuoppia. Useita joukkohautoja, joissa yli sata ruumista. Löydetty vuoden 1999 jälkeen. Yleensä ruumiissa jälkiä silpomisesta tai lähietäisyydeltä ammutuista luodeista. Esim. Dargo: Kahdeksan päätöntä ruumista. Tangi-Chu: Noin 150 ruumista. Kädet sidottu rautalangalla, osa tsetseenisotilaita, osa siviilejä. Khankala: Silpomisjälkiä, puukotusjälkiä, murtuneita raajoja, kädet sidottu taakse. Achkhoy-Martanovsky: Noin sadan ihmisen luut vuoren luolassa, osa päättömiä. Mukana lapsia. Säilykepurkkeja, vodkapulloja -> venäläissotilaita ollut paikalla? Nadterechny: Rauhallista aluetta. Jalat ja kädet poissa. Matalassa kuopassa, joka peitetty maalla.

Tuhansia ihmisiä haudattiin joukkohautoihin Himerassa, Sisiliassa 400-luvulla eKr. Kyseessä saattavat olla Himeran taistelussa kuolleiden yhteishaudat, mutta mukana on myös vauvoja.

II Maailmansota: Ympäri Eurooppaa mm. sotilashautauksia ja Natsi-Saksan keskitysleirien joukkohautoja, joissa mm. juutalaisia, kommunisteja, romaneja ja kehitysvammaisia. Esim. Belzec, Puola: Yksi suurimmista keskitysleirien joukkohaudoista, arviolta satoja tuhansia henkilöitä.

USA: Florida: Hurrikaanin uhreja vuodelta 1928. Mechansville, Virginia: Kaksi joukkohautaa, joissa sisällissodan tuntemattomia sotilaita vuoden 1864 taisteluista. Myös Yhdysvaltojen taistelussa uponneet laivastoalukset katsotaan joukkohaudoiksi, kajoaminen kielletty.

Kanada: Grosse-Ile: Irlantilaisia immigrantteja vuodelta 1845, kuolleet nälkään.

Guatemala: Cancuén: Noin vuonna 800 haudatut 31 vainajaa, joilta myös raajat leikattu. Luissa jälkiä keihäänkärjistä ja kirveistä. Haudattu tekojärveen, josta löytöinä myös esineistöä (jade-kiviä, jaguaarinhammasriipuksia). Paikka lähellä kuninkaan palatsia ja hautaa, jossa tulkinnan mukaan hallitsijapari täysin varustettuina. Toisessa joukkohaudassa yli 12 ruumista. Kaivauksissa jälkiä myös keskeneräisestä puolustusrakenteesta. -> tulkittu esineiden perusteella yläluokaksi, joka kuollut rajussa yhteenotossa.

Ympäri Eurooppaa esiintyi 1300-1700-lukujen välillä lukuisia ruttoepidemioita. Kuvan 1400-luvun venetsialaisessa epidemiahaudassa oli yli 1000 yksilöä.

 

Kirjallisuutta:

Cox, M., Flavel, A., Hanson, I., Laver, J., Wessling, R. (2007). The Scientific Investigation of Mass Graves. Towards Protocols and Standard Operating Procedures. United States of America.

Fiorato, V., Boylston, A., Knüsel, C. (2007). Blood Red Roses: The Archaeology of a Mass Grave from the Battle of Towton AD 1461. Great Britain.

Haglund, William D. (2002) Recent Mass Graves. An Introduction. Haglund William D. & Sorg, Marcella H. (eds.) Advances in forensic taphonomy: method, theory, and archaeological perspectives. United States of America.

Hirviluoto, Anna-Liisa & Vormisto, Tarja (1984). En massgrav från yngre romersk järnålder i Isokylä. Finskt Museum 1983: 21-47.

Hunter, John & Cox, Margaret (2005). Forensic Archaeology: Advances in Theory and Practice. Great Britain.

Juhl, Kirsten & Olsen, Odd Einar (2006). Societal safety, archaeology and the investigation of contemporary mass graves. Journal of Genocide research, Volume 8, Issue 4 December 2006: 411 – 435

Keeley, Lawrence (1996). War Before Civilization. United Stated of America.

Meyer, C., Brandt, G., Haak W., Ganslmeier, R.A., Meller H., Alt K.W. (2009). The Eulau eulogy: Bioarchaeological interpretation of lethal violence in Corded Ware multiple burials from Saxony-Anhalt, Germany. Journal of Anthropological Archaeology, Volume 28, Issue 4 December 2009: 412-423

Quigley, Christine (2001). Skulls and skeletons: human bone collections and accumulations. United States of America.

Tuller, Hugh & Đurić’ Marija (2006). Keeping the pieces together: Comparison of mass grave excavation methodology. Forensic Science International, Vol. 156, Issue 2: 192-200.

Linkkejä:

Beaumont James, Tom (2001). Years of Pestilence. British Archaeology 61, October 2001. http://www.britarch.ac.uk/BA/ba61/feat1.shtml

Conner, Melissa (1996). The Archaeology of Contemporary Mass Graves:  http://www.saa.org/Portals/0/SAA/publications/SAAbulletin/14-4/SAA6.html

Doubt, Keith (2000): What is the Evil in War Crimes? The Ethical Requirement of Burial and its Transgression During the War in Bosnia and Herzegovina. Paper prepared for presentation at the International Conference ”Crimes in Bosanka Krajina During the Aggression on the Republic of Bosnia and Herzegovina 1991–1995” http://www.peacestudiesjournal.org.uk/dl/WarCrimes.PDF

Haak, W., Brandt, G., de Jong, H.N., Meyer, C., Ganslmeier, R., Heyd, V., Hawkesworth, C., Pike, A.W.G., Meller, H., Alt, K.W. (2008). Ancient DNA, strontium isotopes, and osteological analyses shed light on social and kinship organization of the Later Stone Age. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 105: http://www.pnas.org/content/early/2008/11/17/0807592105.full.pdf+html

Henriksson, Arto (2009). Rautatiekadun joukkohaudoissa useita satoja vainajia 1700-luvun lopulta. Loviisan sanomat 13.3.2009: http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=3428

Orschiedt, Joerg & Noel Haidle, Miriam (2006). The LBK Enclosure at Herxheim: Theatre of War or Ritual Centre? References from Osteoarchaeological Investigations. http://www.urgeschichte.uni-tuebingen.de/fileadmin/downloads/Haidle/HerxheimConflictArch2006.pdf

Perera, Clifford (2005). After the Tsunami: Legal Implications of Mass Burials of Unidentified Victims in Sri Lanka. PLoS Med. 2005 June; 2(6): e185. http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1160589

1 reply »

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s